{{tag>wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:historiallisen_ajan_haudat}}


====== Hautausmaa ======
{{:wiki:mikkelivanhahautausmaa.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

vainajien hautaamista varten historiallisella ajalla suunnitelmallisesti perustettu ja merkitty alue 

===== Kuvaus =====
Hautausmaa on ympäristöstään aidalla, muurilla tai muulla tavalla erotettu ja merkitty [[wiki:hautapaikka|hautapaikka]], jonne on haudattu vainajia yksittäisiin tai yhteisiin hautoihin((Laurasvaara 2003: 4, 6–7)). Se on yleensä perustettu ruumiiden hautaamiseen sopivalle, helposti kaivettavalle ja sadevettä hyvin läpäisevälle hiekkaiselle ja tasaiselle maalle.  

Hautausmaa on usein [[wiki:kirkko|kirkon]] tai muun kirkollisen rakennuksen yhteydessä. Kirkon yhteydessä olevaa hautausmaata kutsutaan [[wiki:kirkkomaa|kirkkomaaksi]] ja kirkkotarhaksi. Lisäksi on kirkollisista rakennuksista erillään sijaitsevia hautausmaita.(( Knapas 2015: 7–8)) Maaseudulla hautausmaa on käytöstä jäämisen jälkeen voinut metsittyä ja kasvaa umpeen, joten sitä voi olla vaikea havaita maastossa. Kaupungissa käytöstä jäänyt hautausmaa voi olla puistona tai muuna viheralueena, mutta myös katu- tai torialueella.

Hautausmaalla voi olla erilaisia rakennelmia, kuten esimerkiksi aitojen, hautakappeleiden ja porttien jäännöksiä. Haudoilla on usein puisia, metallisia ja/tai kivisiä [[wiki:muistomerkki|muistomerkkejä]]. Maanpinnalla voi näkyä pitkänomaisia ja soikeita eri kokoisia painanteita ruumishautauksien kohdalla. Lisäksi saattaa näkyä kuoppia, jotka ovat syntyneet hautakammioiden lahoamisen ja romahtamisen vuoksi. Hautausmailla voi olla myös erilaisten rakennusten perustuksien jäännöksiä ja tukikiviä.((Niukkanen 2009: 74–75))  

===== Historia ja käyttö =====

Vanhimmat hautausmaat Suomen alueella ovat keskiajalta. Keskiaikaiset kalmistot ovat kirkon yhteyteen tai muualle perustettuja hauta-alueita, joihin lukeutuvat muun muassa ortodoksiset ja katolilaiset [[wiki:kyläkalmisto|kyläkalmistot]]. Joillakin paikoilla hautaaminen jatkui jo esihistoriallisen ajan puolella syntyneisiin kalmistoihin.

Kirkkoja ympäröivien hautausmaiden lisäksi hautauksia tehtiin kirkkotilaan ja kirkkojen lattian alle keskiajalta 1800-luvulle. Kirkkotilan ja kirkonlattian alaisten [[wiki:kirkkohauta|kirkkohautojen]] aluetta ei  kuitenkaan yleensä tulkita hautausmaaksi((vrt. Muinaismuistolaki (295/1963): luku 2, kohta 6; Niukkanen 2009: 71, 73–74)).

Hautaaminen keskittyi 1600-lukuun mennessä kirkkojen ja kirkollisten rakennusten yhteydessä oleville hautausmaille. Kuitenkin niiden rinnalla käytössä oli varsinaisten kirkkomaiden ulkopuolella olevia hautausmaita. Esimerkiksi [[wiki:hautasaari| hautasaaria]] käytettiin väliaikaisen hautaamisen lisäksi myös pysyvinä hautausmaina. 

Tautiepidemioiden ja taistelujen sekä sairaaloiden ja parantoloiden yhteyteen perustettiin myös erillisiä hautausmaita. Lisäksi niitä perustettiin armeijan leiri-, varuskunta- ja taistelupaikkojen yhteyteen niin mantereella kuin saaristossa. ((Niukkanen 2009: 88–89, 71)) Erillisiä hautausmaita perustettiin myös yksityisten maanomistajien maille mm. omistajasukujen ja muun väen hauta-alueiksi ainakin 1700-luvulta alkaen. Jotkut näistä yksityisistä hautausmaista voivat olla edelleen käytössä.

1800-luvun lopulta alkaen seurakunnat alkoivat perustaa kirkoista erillään olevia hautausmaita, sillä lainsäädännön mukaan hautausmaa ei saanut sijaita asutuksen välittömässä läheisyydessä. Vanhojen hautausmaiden käytöstä luovuttiin joksikin aikaa, kunnes 1900-luvulla moniin alettiin haudata uudestaan. ((Knapas 2003a: 7)) 

Hautausmaat ovat olleet usein käytössä pitkään. Sen vuoksi yksittäiset hautaukset ovat sekoittuneet toisiinsa ja niiden ikää on vaikea luotettavasti määrittää. Lisäksi kirkkojen, hautakammioiden ja -kappelien rakentaminen on sekoittanut maaperän kerrostumia ja hautauksia. Hautausmaa on voitu myös tehdä tai laajentaa pellolle tai aiemmin asutulle paikalle. Tällöin maaperästä voi löytyä myös eri-ikäisen asutuksen ja viljelyn merkkejä.


===== Ajoitus =====

Hautausmaat ajoittuvat keskiajalta (1100/1300 – 1520 jaa.) nykypäivään.

===== Levintä =====

Suomen alueella on erilaisia hautausmaita kaupungeissa ja maaseudulla sekä mantereella että saaristossa.

===== Suojelustatus =====

Muinaismuistolain mukaan kaikki esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat rauhoitettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Lisäksi rauhoitettuja ovat muinaiset hautapaikat, jotka eivät ole seurakunnan hoidossa olevalla hautausmaalla (ks. tarkemmin Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 71-81). Kaikkia hautausmaita koskee rikoslain (39/1889) hautarauha.
===== Lähteet =====

**Gardberg, C. J.** 2003.// Maan poveen: Suomen luterilaiset hautausmaat, kirkkomaat ja haudat//. Schildts, Söderströms.
**Hautaustoimilaki 457/2003**. https://www.finlex.fi/fi/. 12.6.2018
**Knapas, Terttu** (toim.) 2003a. //Hautamuistomerkkien hoito//. Museovirasto.
**Knapas, Terttu** 2015. Hautausmaiden kulttuurihistoriaa. Julkaisussa Tuominen, Laura (toim.): //Hautausmaiden inventointiopas//. Museoviraston oppaita ja ohjeita 13.
**Laurasvaara, Raimo** 2003. //Evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaa-alan nimikkeistö//. http://shk.fi/wp-content/uploads/2014/01/hautausmaa_alan_nimikkeet.pdf. 12.6.2018
**Muinaismuistolaki 295/1963** https://www.finlex.fi/fi/. 12.6.2018 
**Niukkanen, Marianna** 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. //Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita// 3. https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf
**Rikoslaki 39/1889** https://www.finlex.fi/fi/. 12.6.2018
**Wirkkala, Ilmari** 1945. //Suomen hautausmaiden historia//. WSOY, Porvoo.

===== Muu kirjallisuus =====
**Blomstedt, Yrjö**. 1977. Upplannin maakuntalaki. Kirkkokaari. Julkaisussa Huitu, Marketta & Riska, Tove (toim.): //Codex Aboensis. Turun käsikirjoitus, Kommentaarit ja suomennokset//: 138–145. Koneen Säätiö, Helsinki. 
**Heng, Bey** 1994. //Hautausmaat arkipäivän asioina//. Kirjaneliö, Helsinki.
**Kero, Esa & Taskinen, Juha** 2001. Hautausmaa. Rakennusalan kustantajat, Kustantajat Sarmala.
**Knapas, Terttu** (toim.) 2003b. //Kirkkojen hoito ja restaurointi//. Museovirasto.
**Lempiäinen, Pentti & Nickels, Brita** 1990. //Viimeiset leposijamme: hautausmaat ja hautamuistomerkit//. SLEY-kirjat, Helsinki.
**Lindgren, Liisa** 2009. //Memoria//. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 121.
**Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry** 1990. //Hautauskulttuuri Suomessa. Suomen hautaustoimistoliiton 50-vuotisjuhlakirja//. Jyväskylä.




===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~