{{tag>wiki:luokka:puolustus_ja_sodankäynti wiki:luokka:modernit_linnoitukset}}



====== Konekivääriasema ======
{{:wiki:img_1925.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

konekiväärin tuliasemaksi rakennettu linnoituslaite

===== Kuvaus =====
 
Kestolinnoitetut konekivääriasemat on helppo tunnistaa kokonsa ja ampuma-aukkojensa ja -sektoriensa perusteella (ks. alla Historia ja käyttö). Kenttälinnoitetut konekivääriasemat saattavat sen sijaan erottua [[wiki:taisteluhauta|taisteluhaudoissa]] olevina syvännyksinä tai pelkkinä erillisinä kuoppina. Joskus sijainti, ampuma-aukko tai konekiväärin jalustaa varten tehdyt maakumpareet paljastavat niiden olevan konekiväärien asemia.  


===== Historia ja käyttö =====

Ensimmäisen maailmansodan aikaiset kenttälinnoitetut konekivääriasemat kaivettiin maahan. Avonainen konekivääriasema oli taisteluhaudan reunalla sijaitseva syvennys, jonka keskellä oli yleensä maasta rakennettu kumpu, jolle konekivääri asetettiin. Katetut kenttälinnoitetut konekivääriasemat oli tuettu hirsillä mutta joissakin tapauksissa on käytetty myös hirsiä ja vähäisiä määriä betonia. Konekivääriasemissa on yleensä havaittavissa jälkiä ampuma-aukoista ja asemien eteen raivatuista ampumasektoreista. Pääkaupunkiseudulla on myös kestolinnoitettuja, katettuja konekivääriasemia, joiden rakennusmateriaaleina käytettiin muurattuja kiviä tai betonia. Katot oli tuettu teräspalkeilla.((Lagerstedt 2008a: 41–44; Lagerstedt 2008b: 15–16; Lagerstedt 2014: 44–47.))

Toisen maailmansodan aikaiset kenttälinnoitetut konekivääriasemat muistuttavat rakenteeltaan ensimmäisen maailmansodan aikaisia asemia. Katettujen asemien katot saattoivat koostua useista hirsikerroista, jotka oli peitetty kivillä ja maalla. Kestolinnoitetut konekivääriasemat rakennettiin betonista. Järeimmät laitteet olivat teräsbetonikorsuja, joihin liittyi konekiväärin asekammion lisäksi myös majoitustiloja. Konekivääreitä sijoitettiin myös valuteräskuvuista valmistettuihin pesäkkeisiin.((Arimo 1981; Lagerstedt 2009: 10–11; Lagerstedt 2012: 23–32 ja 35.))

Taisteluhaudoista erillään oli avonaisia konekivääriasemia. Ne olivat puurakenteilla tuettuja maahan kaivettuja kuoppia. Ne voidaan tunnistaa ampuma-aukostaan ja -sektoristaan. Ampuma-aukon alapuolella, pesäkkeen pohjalla on usein maakumpu, jonka päälle konekivääri on asetettu.((Lagerstedt 2012: 23–24.))

Katetut kenttälinnoitetut konekivääripesäkkeet rakennettiin maahan kaivettuihin ja hirsillä tuettuihin kuoppiin tai joskus maakumpuihin, joiden sisällä oli hirsivarustus. Katto on tuettu hirsillä ja sen päälle on ladottu kiviä ja läjitetty maata. Pesäkkeessä saattaa olla ampuma-aukkoja useampaan suuntaan. Ampuma-aukon eteen on kaivettu ampumasektori tai ampuma-aukkoa on voitu suojata maavalleilla.((Lagerstedt 2012: 23–24.))


===== Ajoitus =====

Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota

===== Levintä =====

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset linnoitus- ja sotatoimialueet.

===== Suojelustatus =====

 
Ensimmäisen maailmansodan kohteet ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Toisen maailmansodan kohteet eivät ole kiinteitä muinaisjäännöksiä, mutta ne tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa kohteiden historiallisen merkityksen takia. Ks. Museoviraston ohje [[https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/ensimmaisen-maailmansodan-linnoitteet-ohje-2015.pdf|Ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitteet]]. 
===== Lähteet =====
**Arimo, Reino** 1981. //Suomen linnoittamisen historia 1918–1944//. Otava, Helsinki. 
**Lagerstedt, John** 2008a. //Ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitteet Suomessa Sotilaskäytöstä suojelukohteiksi//. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, arkeologia, 
**Lagerstedt, John** 2008b. //Pohjois-Kymenlaakso. Sotahistoriallisten muinaisjäännösten inventointi//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Lagerstedt, John** 2009. //Hanko, Koverhar. Tuulipuistoalueen sotahistoriallisten kohteiden inventointi//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Lagerstedt, John** 2012. //Salpalinja, sotahistoriallisten kohteiden arkeologinen inventointi 2009–2012//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Lagerstedt, John** 2014. //Viaporin maarintama. Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille//. Helsingin kaupunginmuseo. 

===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~