{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}}

====== Lapinraunio ======
{{:wiki:lapinraunio_salminiemi.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====

järven rannalle kalliopohjalle ja näkyvälle paikalle kivistä rakennettu hautaröykkiö
===== Kuvaus =====

Lapinraunioiksi kutsutaan sisämaan järvialueen tarkoitukseltaan ja iältään erilaisia esihistoriallisia  kiviröykkiöitä. Niitä on yleisimmin pidetty hautaröykkiöinä tai muussa rituaalisessa tarkoituksessa rakennettuina. Ne on yhdistetty varhaismetallikautiseen pyyntiväestöön((Salo 1984: 180; Vilkuna 1993; Taavitsainen 2003; Saipio 2011: 19)). Lisäksi Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan ja Suomenlahden itäosien rannikolla on pronssikulttuuria varhaisempia röykkiöitä. Niiden arvellaan myös liittyvän lapinrauniotraditioon((Salo 1984: 180–181, 238; Okkonen 2003: 238)). 

{{ :wiki:lapinraunio_ruokolahti_kalmakallio.jpg?300|}}Lapinrauniot on yleensä rakennettu näkyville paikoille vesistöjen rannoille ja saarille, tavallisimmin kallioperustalle, mutta paikoin myös sorapohjalle. Ne ovat yleensä pyöreitä, halkaisijaltaan vähintään muutaman metrin ja korkeudeltaan puolisen metriä. Niissä on vähintään kaksi kivikerrosta. Jotkut suuret röykkiöt ovat pitkänomaisia ja pituudeltaan jopa toistakymmentä metriä. Sisärakenteet ovat lapinraunioissa harvinaisia, mutta joissakin on havaittu kehämäisiä, muurimaisia tai arkkumaisia rakenteita.((Europaeus 1927: 40–41; Kivikoski 1966: 102–103; Adel 2002: 7; Vilkuna 2003; Saipio 2015: 21; Lavento 2015: 168))

===== Historia ja käyttö =====

Lapinraunio on alun perin kansanomainen termi, joka on liitetty muinaiseen lappalaisasutukseen((Bomansson 1859:  142; Aspelin 1871: 82; Porthan 1777: 66–67; Ganander 1783: 187; Kivikoski 1966: 102; Okkonen 2003: 51)). Nykyään lapinraunioiden rakentajina pidetään pronssi- ja rautakaudella sisämaan järvialueella asunutta pyyntiväestöä. Lapinraunioista on löydetty varhaismetallikautista Luukonsaaren keramiikkaa. Lapinraunioiden ja luukonsaarenkeraamisten asuinpaikkojen sijainnin välillä on havaittu selvä yhteys.((Salo 1981: 367–376; Taavitsainen 2003; Okkonen 2003: 46; Saipio 2011: 11, 83))

Lapinrauniot ovat usein täysin löydöttömiä. Joskus raunioissa on havaittu hiiltä ja palaneitä kiviä. Toisinaan löydetään myös palaneita ihmisen tai eläimen luita, kvartsi-iskoksia, saviastianpaloja tai esineitä. Uusien ajoitusten mukaan lapinrauniotradition varhaisvaiheisiin ei  kuulunut keramiikan tai esineiden laittaminen röykkiöön. Esineelliset lapinrauniot ovat nuorempia, jopa rautakautisia.((esim Tallgren 1918: 29; Okkonen 2003: 76–80; Saipio 2011: 67–69)) Osaa lapinraunioista pidetään hautoina palaneen ihmisluun tai hauta-antimilta vaikuttavien esineiden perusteella. Täysin löydöttömiä tai vähälöytöisiä lapinraunioita on vaikeampi tulkita. Niitä on rakennettu erilaisissa rituaalisissa tarkoituksissa mm. reviirimerkeiksi, uhriröykkiöiksi tai kummeleiksi.((Vilkuna 1993; Okkonen 2003: 40–41; Saipio 2011: 94, 97; Taavitsainen 2003; Asplund 2008: 77–79))


===== Ajoitus =====

Lapinrauniotraditiota pidetään etupäässä varhaismetallikautisena (noin 1900 eaa.–300 jaa.), mutta niitä on rakennettu kivikauden lopusta myöhäisrautakaudelle asti((Europaeus 1927; Huurre 1979: 145; Taavitsainen 1990:54–55; Taavitsainen 2003: 10–20; Adel 2002: 9–10; Saipio 2011: 19–22; Lavento 2015: 168)). Perinteisesti röykkiörakentamisen on ajateltu levinneen sisämaahan lounaisen rannikon pronssikulttuurista. Koska uudet ajoitukset kuitenkin viittaavat siihen, että sisämaan ja Perämeren rannikon vanhimmat lapinrauniot ajoittuvat rannikon pronssikautta vanhemmiksi, niin sisämaan röykkiörakentamisen juuret voivat löytyä myös Perämeren rannikolta.((Salo 1984: 181–182; Huurre 1979: 136; Maaranen 1995: 174; Taavitsainen 2003; Saipio 2011: 74–76, 88; Okkonen 2003: 126–127, 238))
===== Levintä =====

Lapinraunioita on sisämaan järvialueella aina Kainuuseen ja Kuusamoon asti. Lisäksi niitä on Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Etelä- ja Lounais-Suomen rannikolla((Salo 1984: 180–181; Lavento 2015: 161)).

===== Suojelustatus =====

Lapinrauniot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

===== Lähteet =====

**Adel, Vadim** 2002. Tampereen Reuharinniemen lapinraunion tutkimukset. //Muinaistutkija// 1/2002: 2–11.
**Aspelin J. R.** 1871.  Kokoilemia muinaistutkinnan alalta I. //Suomi//  II: 9: 1–234.
**Asplund, Henrik** 2008. Kymittæ : Sites, centrality and long-term settlement change in the Kemiönsaari region in SW Finland. //Turun yliopiston julkaisuja, Sarja-B Humaniora//, 312. 
**Asplund, Henrik** 2011. Early Bronze Age Cairn Dates from Burned Bones. Julkaisussa Harjula, Janne &  Helamaa, Maija & Haarala, Janne (toim.): //Times, Things & Places. 36 Essays for Jussi-Pekka Taavitsainen//: 42–49.
**Bomansson K. A.** 1859. Bidrag till Finlands historia. //Suomi// 1858 I:18: 117–172.
**Europaeus, Aarne** 1927. Roomalaisen rautakauden hautalöytö Viitasaarella. //Suomen Museo// 1927: 25–44.
**Ganander, Chrisfrid** 1783. Bref. ang. lappgravar i Sijkajoki socken i Österbotten. //Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo// nr. 24: 186–188.
**Huurre, Matti** 1979. //9000 vuotta Suomen esihistoriaa//. 
**Huurre, Matti** 1986. The eastern contacts of northern Fennoscandia in the Bronze Age. //Fennoscandia archaeologica// III: 51–58.
**Kivikoski, Ella**  1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Tietolipas 43.
**Lavento, Mika** 2015. Pronssi- ja varhaismetallikausi. Julkaisussa Haggrén Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//: 123–212. Gaudeamus. 
**Maaranen, Päivi** 1995. Etelä-Saimaan esihistoriallisten ja historiallisten röykkiöiden luonne, sijainti ja ajoittaminen. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, arkeologian oppiaine.
**Okkonen, Jari** 2003. //Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä – Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa.// Acta Universitas Ouluensis, B Humaniora 52.
**Porthan, H. G.** 1777. Anmärkningar om Wiitasaari socken. //Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo// nr. 9: 65–70.
**Saipio, Jarkko** 2011. Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa. //Muinaistutkija// 4/2011: 19–35.
**Saipio Jarkko** 2015. Lapinrauniokaivaus Ristiinan Kitulansuolla. //Hiisi// 12 (2015): 1: 21–26
**Salo, Unto** 1981. Satakunnan pronssikausi. Julkaisussa //Satakunnan historia// 1,2. 
**Salo, Unto** 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Julkaisussa //Suomen historia// 1: 98–249.
**Taavitsainen, Jussi-Pekka** 1990. //Ancient Hillforts of Finland. Problems of Analysis, Chronology and Interpretation with Special Reference to the Hillfort of Kuhmoinen.// Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 94.
**Taavitsainen, Jussi-Pekka** 2003. Lapinraunioiden kronologis-funktionaalisten kysymysten hahmottelua - uusia AMS-ajoituksia Keski-Suomen lapinraunioiden palaneesta luusta. //Muinaistutkija// 1/2003: 2–23.
**Tallgren , A. M.** 1918. //Suomen esihistorialliset ja ajaltaan epämääräiset kiinteät muinaisjäännökset//. 
**Vilkuna, Janne** 2003. Keski-Suomen lapinraunioista. Julkaisussa Purhonen, Paula (toim.): //Lapinraunioita ja hiidenkiukaita//. Kansallismuseossa 17.10.1991 pidetyn ”Epämääräisiä kiviröykkiöitä” koskevan seminaarin alustukset.  Museoviraston Arkeologian osaston julkaisuja 3: 48–51.

===== Muu kirjallisuus =====
**Perttola, Wesa** 2005. Lapinrauniot ja ennustava mallintaminen: menetelmän alustava kokeilu pienellä aineistolla. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, arkeologian oppiaine. 
===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~