{{tag>wiki:luokka:uskonnon_harjoittaminen wiki:luokka:kansanuskon_kohteet}}

====== Miekanhiontakivi ======
{{:wiki:akd13210b_fix_p.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

maakivi, johon on hiottu pitkiä uurteita



===== Kuvaus =====

Miekanhiontakivet ovat maakiviä, joihin on hiottu uurteita. Kivien koko, muoto ja hiontajäljet vaihtelevat. Esimerkiksi Hämeenlinnan Lammin Vanhakartanon((muinaisjäännösrekisterissä nimellä Gammelgård 2)) kivi on matala, lähes maanpinnan tasossa, ja siihen on hiottu seitsemän pitkää, pyöreäpohjaista uurretta, jotka leikkaavat osaksi toisiaan ja ovat keskeltä melko syviä, mutta päistä matalia ja kapeita((Cleve 1935: 2–3; Saukkonen & Seppälä 1999; Äyräpää 1953: 86.)). Huomattavasti suurempi on ollut sittemmin räjäytyksessä pahoin vahingoittunut Lammin Lahdenpohjan kivi: 1,3 metrin korkuisessa kivessä on ollut viisitoista 27–90 sentin pituista uraa, joista osa oli jopa viisi senttiä syviä, ja joista yksi ulottui maanpintaan asti.((Cleve 1935: 3; Saukkonen 2011: 7; Äyräpää 1953: 88.))

Kaikki kivet sijaitsevat samanlaisessa ympäristössä: vesistöjen läheisyydessä, entisillä rantapenkereillä.

===== Historia ja käyttö =====


{{ :wiki:akd13230bfix_p.jpg?300|}}Suomalaisiin miekanhiointakiviin ei tiedetä liittyvän perimätietoa tai tarinoita, jotka voisivat selventää kivien käyttötarkoitusta. Gotlantilaisperäinen kivien nimitys (ruots. svärdslipningssten) perustunee uurteen muotoon, jonka on ajateltu syntyneen miekanteriä hiottaessa. Jotkut jäljistä myös muistuttavat miekansäilää. Yleensä tutkijat ovat kuitenkin otaksuneet, ettei kiviä ole käytetty varsinaisesti työkaluina vaan ne liittyisivät jollakin tavoin muinaisiin uskomuksiin, kuten sepän ”voimakiviin”. Selityksiä on etsitty myös esim. hedelmällisyyskultista tai saalisonnen, rantasidonnaisuuden vuoksi etenkin kalansaaliin varmistamisesta((Ojanen 2002: 42; Saukkonen & Seppälä 1999; Saukkonen 2011: 8, Äyräpää 1953: 90.)).


===== Ajoitus =====


Skandinaaviset miekanhiontakivet on ajoitettu yleensä rautakauteen, Gotlannissa erityisesti viikinkiaikaan eli 800-luvulta 1000-luvulle ulottuvalle ajanjaksolle. Suomessa miekanhiontakivien lähistöä ei ole tutkittu tarkemmin, mutta Lammin Lieson kiveä lukuun ottamatta kaikkien ympäristössä on rautakautisia löytöjä, nimenomaan viikinki- ja ristiretkiajan (800–1150) kalmistoista tai haudoista. On mahdollista, että kivet on työstetty rautakauden lopulla((Saukkonen & Seppälä 1999; Saukkonen 2012: 29.)).


===== Levintä =====


Suomesta tiedetään seitsemän miekanhiontakiveä, joista kuusi Kanta-Hämeestä vain noin 50 x 35 kilometrin laajuiselta alueelta. Hattulan Tyrvännöstä tunnetaan kolme kiveä: Kirkkovalkaman lisäksi Lahdentaan Ristiinanhovista ja Suotalan Anttilasta. Hämeenlinnan Lammilta on tiedossa Vanhankartanon kivi Ormajärven rannasta ja Lahdenpohjan osittain tuhoutunut kivi Lieson kylästä Kuohijärven rannasta. Lisäksi Lopella Sajaniemen rannassa on Sakari Pälsin((Pälsi 1949: 150–151.)) tietojen mukaan sijainnut miekanhiontakivi, joka on hävitetty jo ennen ensimmäistä maailmansotaa.((Saukkonen & Seppälä 1999.)) Vuonna 2015 kivien esiintymisalue laajeni Pohjois-Savoon Juankoskelle kun Muruveden Putaansaaresta löydettiin miekanhiontakivi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kivi ei ole alkuperäisellä paikallaan vaan se on siirretty viereiseltä pellolta((Muinaisjäännösrekisteri Juankoski Muurutvirta 1000028219, luettu 13.9.2016)). 

Miekanhiontakivet on perinteisesti yhdistetty Suomen viikinki- ja ristiretkiaikaisiin yhteyksiin Ruotsiin, lähinnä Gotlantiin, josta vastaavanlaisia kiviä tiedetään olevan erityisen paljon, yli kaksi tuhatta. Kanta-Hämeen miekanhiontakivien uurteet ja hiontapinnat ovat yksityiskohtia myöten samanlaisia kuin Gotlannissa ja ne sijaitsevat myös samanlaisessa ympäristössä veden äärellä. Kivet on myös ajoitettu molemmilla alueilla saman ikäisiksi.((Saukkonen 2011: 8; 2012: 29.)) Hiontauurteisia kiviä ja kalliopintoja tunnetaan Gotlannin lisäksi etenkin Ruotsin Skånesta mutta myös muualta Skandinaviasta sekä mm. Virosta, Saksasta ja Ranskasta.((Kivikoski 1966; Saukkonen & Seppälä 1999; Äyräpää 1953: 88–89.))

===== Suojelustatus =====

Miekanhiontakivet ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.


===== Lähteet =====

**Cleve, Nils** 1935. Ett par tavastländska "svärdslipningsstenar". //Finskt Museum// XLI, 1934 (1935): 1–5. Helsingfors: Suomen Muinaismuistoyhdistys.
**Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Tietolipas 43. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1966: 82–84. 
**Ojanen, Eero** 2002. //Tyrvännön historia//. Tyrväntöseura.
**Pälsi, Sakari** 1949. Erään uhrikiven löytö. //Kotiseutu// 1949: 150–152.
**Saukkonen, Jyri & Seppälä, Sirkka-Liisa** 1999. Miekanhiontakivet – Tyrvännön merkillisimmät muinaisjäännökset. //Tyrvännön joulu// 1999. 
**Saukkonen, Jyri** 2011 ja 2012. Miekanhiontakivistä. //Hiisi// 2/2011: 7–10. sekä //Hiisi// 1/2012: 29.
**Äyräpää, Aarne** 1953. Suomen "miekanhiontakivet". //Kotiseutu// 1953, nro 2: 86–91.


===== Muu kirjallisuus =====

**Aalto, Ilari** 2012. Miekanhiojia vai myrrysmiehiä? Miekanhiontakivet osana Hämeen rautakautista kulttuuriympäristöä. Proseminaariesitelmä, Turun yliopisto, arkeologia. 
**Kivikoski, Ella** 1955. Hämeen rautakausi. //Hämeen historia 1, esihistoria ja keskiaika//. 
**Purhonen, Paula** (toim.) 2001. Anttilan rautakautinen miekanhiontakivi. Julkaisussa //Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset: 88.// Museovirasto.


===== Viitteet =====

~~DISCUSSION~~