{{tag> wiki:luokka:liikenne_ja_tiedonkulku wiki:luokka:vesireitit wiki:luokka:elinkeinot wiki:luokka:merenkulku}}

====== Satama ======

{{:wiki:hanko_hauensuoli.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
Alusten kiinnittymiseen ja ankkuroitumiseen tarkoitettu suojainen vesialue 



===== Kuvaus =====
{{ :wiki:loviisan_kaupungin_satama_1753.jpg?300|}}Satama on luonteeltaan pysyvä, usein asutuksen lähelle rantaan rakennettu alue, joka on sidoksissa vesiliikenteeseen. Satamaan liittyy usein kivisiä ja puisia rakenteita, kuten laitureita, aallonmurtajia sekä rakennuksia ja [[wiki:merimerkki|merimerkkejä]]. Sataman vesialuetta on saatettu ruopata syvemmäksi.

Arkeologisessa aineistossa satamasta kertovat suojarakenteiden lisäksi hylyt sekä kaupankäyntiin liittyvät arkeologiset löydöt kuten rakennusten pohjat sekä rakennusjäte kuten puu, tiili ja lasi. Lisäksi alusten korjaamisesta kertovat jäännökset, naulat, helat ym. metalliesineet sekä pajojen hiili- ja kuonajäte. Nykyisten kaupunkien lajentuessa satamat ovat suurelta osin jääneet rakennusten alle tai myöhemmän satamatoiminnan jalkoihin. Kauppasatamissa vanhat [[wiki:hylky|hylyt]] ovat yleinen arkeologinen todiste sataman iästä. 1800-luvulle ajoittuvia hylkyjä on tutkittu arkeologisesti esimerkiksi Porin Mäntyniemen satamassa((Tevali 2010, 2011)), Hangon Länsisatamassa((Tevali 2015)) ja Kemin Ajoksen satamassa((Leino 2013)). 

{{ :wiki:painolasti_isoisänniemi.jpg?300|}}**Painolastikivikot** liittyvät erityisesti 1700- ja 1800-luvun kauppasatamiin. Aluksiin on niiden tasapainottamiseksi ladottu pohjalle painolastia, useimmiten kiviä. Kun alukseen otettiin sisään lastia, oli kiviä tyhjennettävä, jotta aluksen painopiste säilyisi oikeassa kohdassa. Kivet tyhjennettiin suunnitelmallisesti tiettyihin paikkoihin satamien lähistölle, jotta ne eivät kerääntyisi madaltamaan satamia tai kulkuväyliä. Näitä kivikoita löytyy edelleen suurten satamakaupunkien vesistöistä, esimerkiksi Helsingin Mustikkamaalta Isoisänsillan kupeesta((Heikkilä & Salo 2012)).

Saaristossa satamapaikat on joskus raivattu kivistä ja lohkareista vapaiksi rantautumispaikoiksi, jotka on rajattu matalin kivimuurein. Joskus rantakallioihin on isketty rautaisia kiinnitystappeja. Näissä paikoissa alukset on vedetty rantaan suojaan tai korjattaviksi ja satamapaikka on tarkoitettu lähinnä matalasyväyksisille veneille. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Västerhamn Paraisilla((http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx: Parainen Västerhamn)) sekä Båtskärsören ja Trutören((Gestrin 1992: 12, 32)) Mustasaaressa.

{{ :wiki:porvoo_pellinki_tullisaari.jpg?300|}}Satamia ovat myös **luonnonsatamat**, **ankkurointipaikat** ja **lastauspaikat**. Luonnonsatamat ja ankkurointipaikat eivät välttämättä sisällä mitään rakennettuja elementtejä, vaan ne ovat syvävetisiä ja tuulelta suojaisia paikkoja, joissa on ollut mahdollista odottaa parempaa säätä tai suotuisaa tuulta. Luonnonsatamien yhteydessä on saattanut olla pysyväluonteista kauppaan tai muuhun kokoontumiseen liittyvää toimintaa, kuten Hiittisten Kyrksundetissa((Edgren 1995)). Ankkuripaikkojen rantakallioilta löytyy usein [[wiki:kalliohakkaus|kalliohakkauksia]], joita merimiehet tekivät ajanvietteeksi. Esimerkiksi Hangon Hauensuolen kallioon on tehty satoja hakkauksia 1500-luvulta lähtien((Boström 1968)). Lastauspaikoilla myyntiin tarkoitettuja tuotteita voitiin siirtää alusten kyytiin. Lastauspaikat sijaitsivat usein kylien tai esimerkiksi kartanoiden ja tehtaiden lähellä((Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi Mustasaaren Grönvikenin vanhan lasiruukin satamapaikka (Tevali 2013) ja Espoon Espoonkartanon tiilitehtaan lastauspaikka Kallvikissa http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx: Kallvik Magasinudden)).

===== Historia ja käyttö =====
Satamia on ollut yhtä kauan kuin on ollut tarvetta alusten säilyttämiseen tai ankkurointiin. Suuria rahtialuksia on rakennettu Suomessa keskiajalta lähtien. Tällöin myös satamat laajenivat ja erikoistuivat erilaisille aluksille. Satamien kehittyminen on tiiviisti yhteydessä kaupankäynnin kansainvälistymiseen, yhteiskunnan urbanisoitumiseen sekä laivanrakennuksen kehitykseen. Näin ollen satamat ovat kehittyneet yhtä aikaa kaupunkien ja muun asutuksen leviämisen kanssa.

Esihistoriallisena aikana satamat olivat luonnonsatamia, joita ihmisen ei tarvinnut muokata suojaisiksi ja jotka lisäksi sijaitsivat suotuisten yhteyksien varrella. Tällaisissa paikoissa saatettiin kokoontua pitemmänkin matkan takaa esimerkiksi markkinoille.


===== Ajoitus =====
Suomesta ei tunneta varmoja kivi- tai pronssikautisia satamia, vaikka vesitse liikkuminen on varmasti ollut yleistä. Satamat ovat olleet luonnon paikkoja asutuksen lähellä. Alukset ovat olleet kevyitä ruuhia ja nahkaveneitä, joiden kiinnittyminen ei ole jättänyt pysyviä jälkiä. Varhaisimmat satamapaikat Suomessa ovat rautakautisia, jollaisiksi on esitetty muun muassa Hämeenlinnan Varikkoniemeä((Schulz & Schulz 1993)) ja Kymijoen Merikoskea((https://rautakymi.fi/Ahvenkoski.html)). Lisäksi useimmat tunnetut rautakautiset/keskiaikaiset linnoitukset sijaitsevat vesistöjen äärellä, jolloin niiden yhteydessä sijaitsee myös satamapaikka kuten Porvoon Örnviksuddenissa((http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000003248)) ja Kemiönsaaren Högholmenilla((http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=40010030)). Keskiajalla ja sen jälkeen kaikkien kaupunkien yhteydessä sekä rannikon [[wiki:keskiaikainen-linna|linnojen]] ja linnoitusten yhteydessä sijaitsi suurempi satama. 

===== Levintä =====
Satamapaikkoja ja satamia on sijainnut samoilla seuduilla kuin asutustakin niin meren rannikoilla kuin sisämaan järvien rannoilla. Ennen tieverkoston rakentamista veneet ja alukset olivat helpoin keino liikkua paikasta toiseen.

===== Suojelustatus =====
Vanhoihin merikarttoihin merkityt luonnonsatamat sekä käytöstä jääneet vanhat satamat ja lastauspaikat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä, mikäli rakenteita tai muita merkkejä paikan käytöstä on säilynyt. 
===== Lähteet =====

**Boström, Birger** 1968. //Hankoniemi//. Vanhoja satamia ja kivipiirroksia. Hangon kaupunki.
**Edgren, Torsten** 1995. Kyrksundet i Hitis. Ett arkeologiskt forskningsprojekt kring en av "det danska itinerariets" hamnar i sydvästra Finlands skärgård. //Budkavlen// 74/1995: 48–66.
**Gestrin, Tryggve** 1992. //Mickelsörarna. Inventering av fornlämningarna 1992//. Mikroliitti Oy. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Heikkilä, Jukka & Salo, Eveliina** 2012. //Helsinki Isoisänniemi. Sompasaaren ja Mustikkamaan yhdistävän Isoisänsillan paikan ja sillan alittavan väylän arkeologinen vedenalaisinventointi//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Leino, Minna** 2013. //Kemin Ajoksen Salem-hylky//. Tarkastussukellus 2011. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Schulz, Eeva-Liisa & Schulz, Hans-Peter** 1993. Hämeenlinna Varikkoniemi - eine späteisenzeitliche-frühmittelalterliche Kernsiedlung in Häme. Die Ausgrabungen 1986–1990. //Suomen Museo// 1992: 41–85. 
**Tevali, Riikka** 2010. //Pori, Porin satama. Kallonlahden hylyn arkeologinen koekaivaus 31.5.–4.6.2010//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Tevali, Riikka** 2011. //Pori, Mäntyluoto Kallonlahti. 1800-luvun hylyn arkeologinen kaivaus//. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Tevali, Riikka** 2013. //Mustasaari Grönvik. Hylyn vedenalaisarkeologinen tutkimus 16.–19.7.2013//.  Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
**Tevali, Riikka & Wallin, Immi & Hyttinen, Kari** 2015. //Hanko, Kuningattarenvuori. 1800-luvun hylyn meriarkeologinen kaivaus//. SubZone Oy. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.



===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~