{{tag>wiki:luokka:uskonnon_harjoittaminen wiki:luokka:kansanuskon_kohteet}}


====== Uhriröykkiö ======
{{:wiki:f33558bfix_p.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

Hautaukseton kiviröykkiö, jossa on jälkiä uhrirituaaleista 

===== Kuvaus =====
 
Uhriröykkiöillä tarkoitetaan hautauksettomia kiviröykkiöitä, joissa on jälkiä uhrirituaaleista. Yksinkertaisimmillaan ne voidaan käsittää alttareiksi, uhrien toimitus- ja/tai sijoituspaikoiksi. Hautaröykkiöistä uhriröykkiöt eroavat siten, että niissä ei ole jäännöksiä vainajista.((Muhonen 2009: 25.))

Uhriröykkiöiksi tulkittujen röykkiöiden rakenne, koko ja muoto vaihtelevat, joten uhriröykkiön määritelmä perustuu löytöaineistoon – palamattomaan eläinten luihin ja hampaisiin, keramiikkaan, palaneeseen saveen ja rautakuonaan. Löytöaineiston ohella myös löytöjen levintä on nostettu toisinaan kriteeriksi uhriröykkiön tunnistamisessa((Muhonen 2009: 26; Kivikoski 1955:165; Kivikoski 1966: 50)). Olennainen piirre on se, että röykkiöissä ei ole ihmisluita tai selkeitä metalliesineitä. 

Uhriröykkiön tunnistaminen on hankalaa, koska ne muistuttavat usein jäte- ja viljelyröykkiöitä. Uhriröykkiö-tulkinta edellyttää, että röykkiöllä on tehty kaivaustutkimuksia. Monet uhriröykkiöistä sijaitsevat tunnettujen rautakautisten kalmistojen yhteydessä, minkä on katsottu viittaavan esi-isä-kulttiin((Kivikoski 1955: 165.)).


===== Historia ja käyttö =====

Uhriröykkiö ei ole ainoa näille rakenteille esitetty selitys. Ne on tulkittu esimerkiksi jätetunkioiksi, talon perustoiksi, väliaikaisiksi pajoiksi, keramiikanvalmistuspaikoiksi tai viljelyröykkiöiksi ((Muhonen 2009; Taavitsainen 1992: 7–8.)).

Uhriröykkiöt ovat osa Itämeren alueen yhteistä kansanperinnettä ja tietoja uhriröykkiöistä on tallentunut mm. islantilaisiin saagoihin ja myöhempiin kirjallisiin lähteisiin((Muhonen 2009: 28.)). Maininnat suomalaisista uhriröykkiöistä ovat huomattavasti nuorempia. 



===== Ajoitus =====

Uhriröykkiö-termi on vakiintunut koskemaan ennen kaikkea rautakautisia, ajanlaskun alun jälkeisiä kohteita, vaikka on myös esitetty, että uhriröykkiöitä olisi rakennettu jo kivi- ja pronssikaudellakin((Muhonen 2009: 25, viittaus Pohjakallio 1978; Okkonen 2003:152 ym.)). Rautakautisuutta on perusteltu mm. sillä, että monet röykkiöt sijaitsevat rautakautisten kalmistojen yhteydessä. Myös röykkiöistä usein löydetty ns. karkea keramiikka viittaa rautakauteen – tosin keramiikkatyypin valmistus on jatkunut keskiajan puolelle eikä uhriröykkiöiden ajoittaminen siten ole yksiselitteistä((Muhonen 2009: 26–27.)). 



===== Levintä =====

Ella Kivikosken((Kivikoski 1969: 47)) mukaan uhriröykkiö on erityisesti Kokemäenjoen ja Hämeen eteläisen järvialueen muinaisjäännöstyyppi, mutta uhripaikoiksi tulkittuja röykkiöitä on tutkittu myös muun muassa Etelä-Savossa ja Karjalankannaksella. Karjalassa on kiinnitetty huomiota siihen, että uhriröykkiöt sijaitsevat usein uhrikivien läheisyydessä, niiden pohjoispuolella.((Muhonen 2009: 25 viitteineen; Saksa 1998: 72–73.))

===== Suojelustatus =====
Uhriröykkiöt ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.


===== Lähteet =====

**Hirviluoto, Anna-Liisa** 1965. Janakkalan Laurinmäen rautakautinen uhriraunio. //Janakkala ennen ja nyt.// Janakkala-seuran julkaisu XIV: 2–5.
**Kivikoski, Ella** 1955. Esihistoria ja keskiaika. //Hämeen historia// I. Hämeenlinna: Hämeen heimoliitto.
**Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökse//t. Suomalaisen kirjallisuuden seura tietolipas 43. Helsinki.
**Kivikoski, Ella** 1969. Esihistoria. //Laitilan historia// I. Vammala: 3–69.
**Muhonen, Timo** 2009. Rahoja raunioissa, keitoksia kiviröykkiöissä – Uhriröykkiöt historiallisen ja esihistoriallisen ajan ilmiönä. //Muinaistutkija// 3/2009: 25–45.
**Saksa, Aleksander** 1998. Rautakautinen Karjala. //Muinaiskarjalan asutuksen synty ja varhaiskehitys//. Studia Carelica humanistica 11. Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta.
**Taavitsainen, J.-P.** 1992. Cemeteries or refuse heaps? Archaeological formation processes and the interpretation of antiquities. //Suomen Museo// 1991: 5–14.

===== Muu kirjallisuus =====

**Muhonen, Timo** 2010. Kiven hoavat kiukualle, rauan hoavat rauniolle: parannustaikuus kiviraunion historiassa. //Muinaistutkija// 3/2010: 19–37.
**Sarkamo, Jaakko** 1970. Retulansaaren uhriröykkiö. //Suomen Museo// 1970: 35–47.


===== Viitteet =====

~~DISCUSSION~~