Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:esihistorialliset_asuinpaikat}}



====== Asumuspainanne ======
{{:wiki:akdg_4457_4_p.jpg?450|}}


===== Määritelmä =====
Maan pinnalle näkyvä painanne, joka on jälki paikalla aikanaan sijainneesta osittain maahan kaivetusta asumuksesta 

Asumuspainanteesta käytetään myös nimitystä kuoppatalo.
===== Kuvaus =====

Asumuspainanteen((myös asuinpainanne)) näkyvä muoto on nykyään yleensä pyöreä tai soikea, vaikka itse asumus olisikin aikanaan ollut suorakaiteen muotoinen. Asumuspainanteen koko voi vaihdella muutamasta metristä aina 20 x 10 metrin kokoisiin. Yksittäisten asumuspainanteiden lisäksi tunnetaan toisissaan kiinni olevien talojen ryhmiä, jotka muistuttavat rivitaloa. Pisimmät rivitalot ovat olleet 4–5-huoneisia ja kymmeniä metrejä pitkiä rakennelmia. Asumuspainanteiden syvyys vaihtelee rakennustavasta ja maaperästä riippuen muutamasta kymmenestä sentistä vähän yli metriin.((Pesonen 2002; Mökkönen 2011)). 

Joskus on vaikea päätellä, onko maanpinnalle näkyvä painanne asumuspainanne vai hiekkamaahan veden vaikutuksesta muodostunut luonnonilmiö, jollaisia on myös voitu käyttää hyväksi asumusta rakennettaessa.

Asumuksista on harvoin jäljellä muuta kuin itse painanne. Muutamassa kaivauksessa on kuitenkin saatu esiin asumukseen kuuluvia rakenteita. Merkittävimmät havainnot on tehty Puumalan Kärmelahdessa ja Saarijärven Rusavierrossa, joiden painanteessa oli hiiltyneenä säilynyt muutaman hirsikerran korkuista seinää((Katiskoski 2002; Leskinen 2002)). Kärmelahdessa ja Outokummun Sätöksessä on löydetty hiiltyneenä myös katteena olleita ohuita puita ja koivuntuohta((Karjalainen 1996)). Todennäköisesti näissä taloissa hirret ovat toimineet tukirakenteena, jonka päällä on ollut pystypaalujen tai aakkosten varassa kurkihirren kannattelema ohuista puista tehty viistokate. Koivuntuohi on toiminut eristeenä puiden ja päällimmäisenä olleen metsäturpeen välissä. Tämän periaatteen mukaisia ennallistuksia on rakennettu Saarijärven Summassaaren ja Yli-Iin Kierikin kivikauden kyliin((Vaara 2000)).

Alun perin rakennukset ovat olleet selvästi painanteen vallien rajaamaa aluetta pienempiä. Painanteiden päässä on usein matalammat ja kapeammat ulokkeet osoittamassa rakennusten kulkuaukkoja, tuulikaappeja. Rakennusjonon muodostaneet pidemmät kokonaisuudet liittyvät tosiinsa kapeammilla yhdyskäytävillä, jotka erottuvat painanteiden välisinä matalampina kohtina.
 
===== Historia ja käyttö =====
Käsitys asumuspainanteista on muodostunut viimeisten vuosikymmenen aikana. Keskeisimmät tutkimukset ja katsaukset on tehty 1990–2000-luvulla((Kotivuori 1993; Nuñez & Uino 1998; Carpelan 2001; Pesonen 2002; Mökkönen 2011)). Kivikauden asumuksen prototyyppinä pidettiin pitkään ns. Räisälän kotaa((Pälsi 1918)), joka oli yksinkertainen pyöreä maja keskusliedellä. Räisälän kodan tulkinta on sittemmin kyseenalaistettu((Seitsonen 2006)). Kivikautisilla asuinpaikoilla esiintyviin painanteisiin oli kiinnitetty huomiota jo aiemmin, mutta asumuksiksi ne tulkitsivat vasta Ville Luho ja C.F. Meinander 1950–1960-luvuilla((Meinander 1976)). Asumusrakenteiden järeys((esim. Katiskoski 2002; Leskinen 2002)), monimuotoisuus ja niitä rakentaneiden yhteisöjen sosiaalinen kompleksisuus tuli esiin 1990–2000-luvun tutkimuksissa((esim. Pesonen 1999; Nuñez & Okkonen 1999; Mökkönen 2008; 2011; Vaneeckhout 2010)).


===== Ajoitus =====
Suurin osa asumuspainanteista ajoittuu noin 4000–2000 eaa. eli tyypillisen kampakeramiikan ja sitä seuranneiden vaiheiden aikaiseksi. Suomessa vanhimmat jokseenkin varmat asumuspainanteet ovat Pyhtään Susikopinharjulla, jossa ne ajoittuvat mesoliittisen kivikauden lopulle, noin 6000–5000 eaa. Asumuspainanteiden käytön huippuaikaa on tyypillisen kampakeramiikan aika (noin 3900–3500 eaa.) ja sitä seuranneet vuosisadat. Painanteiden määrä hiipuu kivikauden loppua kohden ja pronssikautisia asumuspainanteita tunnetaan jo paljon vähemmän kuin kivikautisia.


===== Levintä =====
Eniten asumuspainanteita on Pohjanmaalla muinaisella merenrannikolla. Laajimmat painannealueet ovat Kemijoen varrella Tervolassa (Kauvonkangas, Törmävaara), Kiiminkijoen varrella Ylikiimingissä (Rekikylä) ja Kaustisen Kankaalla. Näillä paikoilla asumuksen pohjia on yli 100 kullakin. Muita keskittymiä on Yli-Iin Kierikin ja Siikajoen-Siikalatvan alueilla. Myös Saimaan järvialueella on runsaasti asumuspainannakohteita, mutta siellä painanteita on harvoin yli kymmentä millään kohteella. Etelä- ja Lounais-Suomen rannikolla tunnetaan vain muutamia asumuspainanteita. Ahvenanmaalta ja Kainuusta ei tunneta toistaiseksi ainoatakaan. On merkkejä siitä, että nykyisillä peltoviljelyalueilla kohteita voi olla myös peltokerrosten alle peittyneinä (Vantaa Stenkulla). Tämä hetkisen arvion mukaan Suomessa on kivikautisia asumuspainanteita 5000–6000.


===== Suojelustatus =====
Esihistorialliset asuinpaikat ja niihin liittyvät rakennusjäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.



===== Lähteet =====
**Carpelan, Christian** 2001. Zur zeitgenössischen archäologischen Forschung in Finnland. Julkaisussa //Finnisch-Ugrischen Forschungen// 56: 254–354.
**Karjalainen, Taisto** 1996. Pithouse in Outokumpu Sätös excavated in 1992-1994. Julkaisussa //Pithouses and Potmakers in Eastern Finland. Reports of the Ancient Lake Saimaa Project//: 71–88. Helsinki Papers in Archaeology n:o 9.
**Katiskoski, Kaarlo** 2002. The Semisubterranean Dwelling at Kärmelahti in Puumala, Savo Province, Eastern Finland. Julkaisussa Ranta, Helena (toim.): //Huts and Houses. Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland//: 171–200. National Board of Antiquities.
**Kotivuori, Hannu** 1993. Kivikauden asumuksia Peräpohjolassa - vertailua ja rakenteellisia tulkintoja. //Selviytyjät. Näyttely pohjoisen ihmisen sitkeydestä//. Lapin maakuntamuseon julkaisuja 7: 120–160.
**Leskinen, Sirpa** 2002. The Late Neolithic House at Rusavierto. Julkaisussa Ranta, Helena (toim.): //Huts and Houses. Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland//: 147–170. National Board of Antiquities.
**Meinander, C.F.** 1976. Hyddbottnar av Madeneva-typ. Nordiska Arkeologimötet i Helsingfors 1967. En berättelse över mötet och dess förhandlingar sammanställd av Torsten Edgren. //Iskos// 1: 26–29.
**Mökkönen, Teemu** 2008. A Review of Neolithic multi-room housepits as seen from the Meskäärtty site in Virolahti parish, extreme south-eastern Finland. //Estonian Journal of Archaeology//, Vol. 12, No. 2: 114–151.
**Mökkönen, Teemu** 2011. //Studies on Stone Age Housepits in Fennoscandia (4000-2000 cal BC). Changes in ground plan, site location, and degree of sedentism//. Helsinki.
**Nuñez, Milton & Uino, Pirjo** 1998. Dwellings and related structures in prehistoric mainland Finland. //Hus och tomt i Norden under förhistorisk tid//. Bebyggelsehistorisk tidskrift Nr 33 1997: 133–152.
**Nuñez, Milton & Okkonen, Jari** 1999. Environmental Background for the Rise and Fall of Villages and Megastructures in North Ostrobothnia 4000-2000 calBC. Julkaisussa Huurre, Matti (toim.): //Dig it all. Papers dedicated to Ari Siiriäinen//: 105–115. Helsinki.
**Pesonen, Petro** 1999. Rekikylä - kivikautinen kylä Ylikiimingissä. //Muinaistutkija// 1/1999: 2–15.
**Pesonen, Petro** 2002. Semisubterranean Houses in Finland - a Review. Julkaisussa Ranta, Helena (toim.): //Huts and Houses. Stone Age and Early Metal Age Buildings in Finland//: 9–41. National Board of Antiquities.
**Pälsi, Sakari** 1918. Kaivaus Pitkäjärven kivikautisella asuinpaikalla Räisälässä v. 1915. //Suomen Museo// 1918: 25–34.
**Seitsonen, Oula** 2006. Räisälä Pitkäjärvi revisited - new interpretations of the dwelling remains. Julkaisussa Pesonen, Petro & Mökkönen, Teemu (toim.): //Arkeologipäivät 2005. Arkeologia ja kulttuuri & Uutta kivikauden tutkimuksessa//: 138–145. Suomen arkeologinen seura, Helsinki.
**Vaara, Rauno** 2000. Yli-Iin Kierikin kivikautinen kylä – asumuskonstruktiot 1998–1999. //Muinaistutkija// 2/2000: 2–12.
**Vaneeckhout, Samuel** 2010. House Societies amond Coastal Hunter-Gatherers: A Case Study of Stone Age Ostrobothnia, Finland. //Norwegian Archaeological Review//, Vol. 43, No 1: 12–25.


===== Muu kirjallisuus =====


===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
