Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
 

{{tag>wiki:luokka:puolustus_ja_sodankäynti wiki:luokka:bastionilinnoitukset}}


 

====== Bastionilinnoitus ======

{{:wiki:loviisan_maalinnoitus.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

Puolustusta varten bastionijärjestelmää noudattaen linnoitettu paikka

===== Kuvaus =====
 
Tuliaseiden yleistyminen 1400 ja 1500-luvuilla teki keskiaikaiset muureilla ja torneilla varustetut linnat vanhentuneiksi. Uudessa bastionijärjestelmässä pyrittiin luomaan linnoitukselle pohjakaava, jonka avulla se pystyi hallitsemaan sekä linnoitusta että sen ympäristöä.((Peltonen 2011: 26)) Bastionijärjestelmän ihannelinnoituksen perusmuoto oli aluksi kaavamainen ympyrä, jonka päälle asetettiin säännöllinen geometrinen muoto, kuten kaksi lomittain ollutta neliötä. Lopputuloksena oli kahdeksasta bastionista koostunut pohjakaavaltaan tähtimäinen linnoitusmuuri. Linnoituksen ulkopuolelle kaivettiin muurin muotoa noudattanut vallihauta, jonka ulkosivulle tehtiin etuvarustukseksi matala vallirintama.((Kauppi 2011: 24–41)) 

Bastionin puolustus perustui tykistöön ja linnoituksen monimutkaiseen geometriseen muotoon. Varustukset porrastettiin niin, että etumaiset varustukset eli etuluiska ja vallihauta suojasivat taaempia varustuksia vihollisen suoralta tykkitulelta ja estivät muurien murtoyritykset. Etuvarustusten eli etuluiskan ja vallihaudan avulla päämuurista saatiin tarpeeksi korkea, jotta voitiin estää vihollisen suorat rynnäköt. Bastionijärjestelmän toisena lähtökohtana oli sivustasuojaus, linnoitteen tähtimäisen muodon ansiosta jokaista linnoitteen edustaa voitiin suojata viereisistä varustuksista.((Peltonen 2011: 26)) 

{{ :wiki:12._svartholma_rakennusvaiheet1778_.jpg?300|}}
Suomen varsinaiset bastionilinnoitukset tunnetaan maanpäällisiltä osiltaan hyvin; lähes jokaisesta on saatavissa sekä oman aikansa että modernit tarkat mittauspiirrokset. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki maamme bastionilinnoitukset on kunnostettu jo 1900-luvulla, ainoastaan Savitaipaleen Järvitaipale ja Kouvolan Anjalan Liikkala ovat säilyneet "koskemattomina". Varsinaisia arkeologisia tutkimuksia ja dokumentointeja on tehty bastionilinnoitusten restaurointitöiden yhteydessä vasta 2000-luvulla((esim. Kyminlinna 2004–2006; Ruotsinsalmi fort Katarina  2006–2007, 2013; Loviisa bastion Rosen 2004–2006)). Tutkimuksissa on linnoitusrakenteiden ohella saatu runsaasti tietoa myös elämästä linnoituksissa. Lisäksi maan alta on löydetty jo tuhoutuneiksi luultuja linnoitteita (esim. Haminan Helsingin bastioni 2008).   

Uusien bastionilinnoitusten löytyminen Suomesta on epätodennäköistä. Maastossa voi kuitenkin olla pienempiä varustuksia, skansseja, joissa on hyödynnetty edellä kuvattua bastionijärjestelmää.

===== Historia ja käyttö =====


Bastionijärjestelmä saapui Suomeen lännestä Ruotsin ja idästä Venäjän kautta. Kehitys sai alkunsa 1500-luvulla käydyistä Vaasa-suvun ja Moskovan välisistä sodista. Ruotsiin perustettiin linnoitusten suunnittelusta, rakennuttamisesta ja kunnossapidosta vastannut keskusvirasto, linnoituskonttori (kungliga fortifikationen).((Kauppi 2011: 24))

Käkisalmesta tuli uuden linnoitustaidon ensimmäinen edustaja Suomessa, kun ruotsalaiset aloittivat kaupungin linnoittamisen ja kaupunkiin rakennettiin kaupunkisaari, mantereella oleva esikaupunki ja linnoitus, joka käsitti kolme bastionia.  Myös Viipurin puolustusta parannettiin 1500-luvun lopulla rakentamalla kaupunginmuuriin Vesiportin ja Uudenportin bastionit korvaamaan paikoilla aiemmin seisoneet tornit. Viipurin etuvarustukset saivat uudistuksissa bastionimaiset lisät. Lisäksi Viipurin puolustusta parannettiin rakentamalla kaupunginmuurin itäpuolelle rintama, joka koostui kahdesta bastionista, niitä yhdistävistä kurtiinimuureista ja niiden eteen sijoitetusta ravelliinista.((Kauppi 2011: 24–27.)) 
 
Vuonna 1710 Venäjän armeija valtasi Viipurin ja Käkisalmen ja tämän jälkeen venäläiset alkoivat kehittää Viipuria uudenaikaiseksi bastionilinnoituskaupungiksi Pietarin suojaksi. Viipurin linnan länsipuolelle Siikaniemeen rakennettiin uusi maastoon mukautettu bastionilinnoitus ja ruotsalaisten rakentamat itään suunnatut bastionit jäivät taaemmiksi vallituksiksi.((Kauppi 2011: 30–31)) 

Ruotsin menetettyä suurvalta-asemansa Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 ja luovutettuaan Viipurin ja käkisalmen linnoitukset Venäjälle, Ruotsi tarvitsi uusia linnoitteita kaakkoisrajan turvaksi. Axel Löwenin ehdotusten mukaisesti itärajalle päätettiin perustaa Haminan ja Lappeenrannan linnoituskaupungit, joihin kumpaankin rakennettiin kaupunkeja suojaava bastionirintama.((Kauppi 2011: 32, ks. myös Kauppi & Suhonen 2011a ja Laamanen & Suhonen 2011: 175–185)) 
 
Ruotsi käynnisti vuonna 1741 Venäjää vastaan hätäisesti valmistellun sodan ja vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa valtakuntien välinen rajalinja siirtyi Kymijoen läntiseen haaraan ja halkaisi Saimaan. Venäjä alkoi kehittää valtaamiaan Haminaa, Lappeenrantaa ja Savonlinnaa omiksi varuskunnikseen. Haminan ja Lappeenrannan linnoitukset saivat nyt kivimuurein vahvistetut bastionirintamat, joiden puolustuksen painopiste oli länttä kohti.((Kauppi 2011: 32;  Kauppi & Suhonen 2011a; Laamanen & Suhonen 2011: 175–185; Hakanpää et al. 2012))

Ruotsin oli järjestettävä oma puolustuksensa uudelleen, joten Helsingin edustalle perustettiin vuonna 1747 Sveaborgin eli Suomenlinnan laivastotukikohta päälinnoitukseksi. Idemmäs, lähempänä rajaa sijaitsevaan Degerbyhyn (nyk. Loviisaan) päätettiin sijoittaa Svartholman merilinnoituksesta ja mantereella Suurta rantatietä vartioineesta maalinnoituksesta koostunut kaksoislinnoitus. Myös länteen Hankoniemen edustan luodoille suunniteltiin samaan aikaan rakennettavaksi pieniä linnakkeita.((Kauppi 2011: 32; Rosén & Suhonen 2011; Peltonen & Suhonen 2011))

Kustaa III:n valtaannousu 1771 antoi Venäjälle syyn varautua uuteen revanssisotaan. Salpausselän harjua pitkin Lappeenrantaan ja sieltä edelleen Viipuriin ja Pietariin johtaneen ylisen Viipurintien varteen Luumäelle perustettiin vuonna 1773 Taavetin linnoituskaupunki. Bastionikehä muodosti säännöllisen ympyrän, jonka sisään rakennettiin ruutukaavaa noudattanut varuskuntakaupunki.((Kauppi et al. 2011c; Köngäs 2009))  Myös Haminan, Lappeenrannan ja Olavinlinnan linnoituksia vahvistettiin.((Kauppi & Suhonen 2011a; Laamanen & Suhonen 2011; Hakanpää et al. 2012))

{{ :wiki:6._bastioni_hyve.jpg?300|}} Ruotsi yritti vuosina 1788–90 käydyn sodan aikana vallata takaisin Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa menettämänsä Kaakkois-Suomen. Tämä ns. Kustaan sota päättyi vuonna 1790 Värälän rauhaan ilman alueluovutuksia. Toistuvat revanssiyritykset saivat kuitenkin aikaan sen, että Pietarin suojattiin kolmiportaisella linnoitusvyöhykkeellä. Ensimmäiseen linnoitusvyöhykkeeseen kuuluivat Viipuri, Pähkinänlinna, Käkisalmi ja Kronstadt ja toiseen Hamina, Taavetti ja Lappeenranta. Haminan ja Lappeenrannan linnoituksia vahvistettiin harmaakivimuurein ja etuvarustuksin. Myös Viipurin, Käkisalmen ja Taavetin puolustustehoa parannettiin.((Kauppi 2011: 37)) 

Uloimpaan puolustusketjuun kuuluneen Olavinlinnan tykkitorneja kohotettiin ja linnan ympärille rakennettiin bastionirintama. Uusina linnoituksina uloimpaan vyöhykkeeseen rakennettiin nykyisen Kotkan kaupungin paikalle Ruotsinsalmen satama ja merilinnoitus, Ruotsinsalmen pohjoispuolelle Kyminlinna, Viipurin ylisen tien varteen Utti, Anjalankoskelle Liikkala sekä Savitaipaleelle Järvitaipale ja Kärnäkoski.

{{ :wiki:8._karnakoski_panoraama_mv_rho_soile_tirilä_2008.jpg?450 |}}
Kotkansaarella sijainnut Ruotsinsalmi oli sekä varuskunta että sotasatama, ja linnoitukseen kuului parikymmentä lähisaaristossa sijainnutta linnaketta. Kyminlinna, Utti, Liikkala ja Järvitaipale olivat kaavamaisen ja symmetrisen bastionijärjestelmän mukaisesti toteutettuja vartiolinnakkeita. Saimaan vesialueen rajan vartiointia varten rakennettu Kärnäkoski oli sen sijaan maaston muotoja noudattava ja epäsymmetrinen.

Asejärjestelmien kehityksen johdosta bastionijärjestelmää alettiin pitää Etelä- ja Keski-Euroopassa vanhentuneena jo 1700-luvulla, ja se jäi pois käytöstä myös Suomessa 1800-luvun alkuun tultaessa. Alkoi lyhyeksi jäänyt kaponieerilinnoitusten aika. 

===== Ajoitus =====

Bastionimaisia piirteitä esiintyy jo 1500- ja 1600-lukujen linnoituslaitteissa. Kuitenkin 1700-luku on Suomessa varsinaista bastionilinnoitusten rakentamisen aikaa.

===== Levintä =====

Suomenlahden rannikko; Kaakkois-Suomi
===== Suojelustatus =====
Bastionilinnoitukset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks.
[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 87.


===== Lähteet =====

**Kauppi, Ulla-Riitta** 2011. Eurooppalaista linnoitustaitoa Suomessa. //Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle//. Toim. V.-P. Suhonen. Suomealaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
**Peltonen, Karim** 2011. Bastionijärjestelmä. //Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle.// Toim. V.-P. Suhonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
**Suhonen, V.-P.** 2011. Keskiaikaiset kivilinnat ja Kajaanin linna 1700-luvulla. //Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle//. Toim. V.-P. Suhonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

===== Muu kirjallisuus =====

**Duffy, Christopher** 1985. //The Fortress in the Age of Vauban and Fredrick the Great 1660–1789//. London.
**Eimer, Gerhard** 1961. //Die Stadtplannung im schwedischen Östseereich 1600–1715//. Lund.
**af Hällström, Olof** 1986. //Sveaborg Viapori Suomenlinna//. Rungstedt kust.
**Kauppi, Ulla-Riitta** 1993. Kymenlaakson linnoitustyöt taloudellisena vaikuttajana 1700–1800-lukujen taitteessa. //Kasarmin aidan kahden puolen. Kaksisataa vuotta suomalaista varuskuntayhteisöä// (toim. Jussi T. Lappalainen). Suomen Historiallisen Seuran julkaisu. Historiallinen Arkisto 101. Helsinki.
**Kauppi, Ulla-Riitta & Miltšik, Mihail** 1993. //Viipuri ― Vanhan Suomen pääkaupunki//. Suomen kirjallisuuden seura 1993.
**Knapas, Rainer** 1979. //Det civila och militära byggnadsväsendet i Gamla Finland//. Taidehistorian lisensiaattitutkielma 1979. Helsingin yliopisto, Taidehistorian laitos.
**Koskinen, Pekka** 1986.// Hämeen linnan renessanssi: linnoitustoiminta Hämeen linnassa 1777–1784//. Tampere.
**Laskovski, F.** 1865. //Materialyi dlja istori inzernernavo istkustva v Rossii// III. Sankt Peterburg.
**Munthe, Ludvig W:son et al.** 1902–39. //Kungliga Fortifikationens historia//. Stockholm.
**Sinisalo, Antero** 1986.// Olavinlinnan rakentamisen vaiheet suuresta Pohjan sodasta//. Pyhän Olavin kilta.



===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
