Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag>wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}}


====== Hautaröykkiö ======
{{:wiki:dg755_3_pieni.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

[Esihistoriallinen] Kivistä tai kivistä ja maasta kasattu, selkeästi ympäristöstään erottuva rakenne, johon vainaja on haudattu 

===== Kuvaus =====
 
{{ :wiki:röykkiö_kulosaari.jpg?200|}}Hautaröykkiöt ovat kivistä tai kivistä ja maasta tehtyjä hautarakenteita, jotka on rakennettu alkuperäiselle maanpinnalle. Ne erottuvat hyvin ympäristöstään. Monet ovat jopa monumentaalisia rakennelmia. Hautaröykkiöt voidaan karkeasti jakaa rakenteen perusteella kivestä rakennettuihin röykkiöihin sekä kiven- ja maansekaisiin röykkiöihin. Ajan ja levinnän perusteella hautaröykkiöt voidaan jakaa [[wiki:pronssikautinen-hautaröykkiö|rannikon pronssikautisiin / varhaismetallikautisiin röykkiöihin]], [[wiki:rautakautinen-maansekainen-röykkiö|rautakautisiin röykkiöihin]] sekä [[wiki:lapinraunio|lapinraunioihin]]. Erot eivät kuitenkaan ole jyrkkiä.

Muista kiviröykkiöistä ([[wiki:uhriröykkiö|uhriröykkiöt]], viljelyröykkiöt jne.) hautaröykkiöt erottuvat varmimmin kaivauslöytöjen ts. vainajan jäännösten ja hauta-antimien perusteella. Jos kaivaustutkimuksia ei ole tehty, voidaan tunnistamisessa pohtia ainakin seuraavia seikkoja: 1) Onko kivimuodostuma voinut syntyä  rantavoimien vaikutuksesta (esim. muinaisrantalouhikot, pallekivikot)? 2) Voiko muodostuma liittyä muuhun ihmistoimintaan, kuten viljelyyn tai rakentamiseen? 3) Vastaako röykkiön ulkonäkö, rakenne ja sijainti hautaröykkiön yleisiä tuntomerkkejä?((Tuovinen 1993: 39–40; Tuovinen 2002: 77–80))

Rannikon [[wiki:pronssikautinen-hautaröykkiö|pronssikautiset / varhaismetallikautiset hautaröykkiöt]] ovat yleensä vain kivistä kasattuja. Varsinkin vanhemmalla pronssikaudella röykkiöt sijoittuvat korkeille paikoille lähelle silloista merenrantaa. Myöhemmin niitä rakennettiin myös alaville paikoille. Röykkiöiden koko ja muoto vaihtelevat suuresti: tavallisin muoto on pyöreä tai soikea ja halkaisija vaihtelee yleensä metristä aina pariin kymmeneen metriin. Suurimmaksi mainitaan Panelian Kuninkaanhauta, joka on kooltaan noin 36 x 30 metriä.((Salo 1984: 130, 133–135; Vuorinen 2000: 181; Tuovinen 2002: 66)) Pitkänmallisia röykkiöitä on esimerkiksi Turunmaan saaristossa ja Pohjanlahden rannikolla((Tuovinen 2002: 158–161; Okkonen 2003: 120–121; Asplund 2008: 75)). Röykkiöihin voi liittyä sisärakenteita kuten kehiä, paasiarkkuja ja kylmämuurattuja seinämiä. Joissakin röykkiöissä on keskellä vajoama. 

Toinen vain kivistä kasattu hautaröykkiöryhmä on [[wiki:lapinraunio|lapinrauniot]]. Myös ne ajoittuvat pääasiassa varhaismetallikauteen, mutta lapinraunioita ilmeisimmin rakennettiin jo kivikauden lopulla ja traditio jatkui vielä varhaismetallikauden jälkeenkin jopa nuorempaan rautakauteen saakka((Adel 2002: 9–10; Taavitsainen 2003, Saipio 2011: 19–22; Lavento 2015: 168)).  Lapinraunioilla tarkoitetaan Suomen sisämaan alueella olevia erilaisia pyyntiväestön kiviröykkiöitä((Saipio 2011: 19 viitteineen)).  Lapinrauniot ovat yleensä muodoltaan pyöreitä, halkaisijaltaan muutamasta metristä noin kymmeneen metriin. Sisärakenteet ovat niissä harvinaisempia, mutta kaivauksissa on havaittu esimerkiksi ladottuja muurirakenteita ja kehiä. Lapinrauniot sijaitsevat yleensä näkyvillä paikoilla vesistöjen rannoilla ja saarilla.((Adel 2002; Vilkuna 2003: 50; Saipio 2011; Lavento 2015: 168))

Roomalaisesta rautakaudesta eteenpäin, maanviljelyskulttuurin alueisiin liittyvät rautakautiset röykkiöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä sekä kooltaan, muodoltaan että rakenteeltaan. Maansekaisuus on niille tyypillinen piirre, mutta esimerkiksi Pohjanmaalla tunnetaan vain kivestä rakennettuja röykkiöitä. Rautakautiset röykkiöt sijaitsevat rannikon pronssikautisiin röykkiöihin verrattuna yleensä matalammalla ja ovat muodoltaan epämääräisempiä. Rakenteita ovat silmäkivet ja reunakehät.((Kivikoski 1966: 43–44; Lehtosalo-Hilander 1984: 267–269; Hiekkanen 2010: 293, 296–297, 301; Raninen & Wessman 2015: 255)) Rautakautiset röykkiöt voivat muodostaa laajoja röykkiökalmistoja. Näissä voi olla useita kymmeniä, joskus jopa satoja röykkiöitä.


===== Historia ja käyttö =====

Röykkiöhautauksen alku((radiohiiliajoituksista ks. Asplund 2011)) on perinteisesti liitetty rannikkoalueen nk. läntiseen pronssikauteen ja skandinaaviseen vaikutukseen.  Rannikolta hautaustapa on levinnyt sisämaahan((Salo 1984: 111, 168, 180)). Vaikutteita kulki myös toiseen suuntaan((Lavento 2015: 168)). Sisämaan lapinraunioista on saatu radiohiiliajoituksia, jotka ovat kivikauden lopulta ja varhaispronssikaudelta((Taavitsainen 2003; Saipio 2011)).  Ensimmäinen kivirakenteeseen ts. suorakulmaiseen latomukseen tehty hautaus Suomessa ajoittuu jo kivikauden lopulle((Mökkönen 2013)). Röykkiörakentaminen ja -hautaaminen voi olla siis vanhempaa ja paikalliseen traditioon pohjaavaa((Okkonen 2003: 219–236)). Tämä on tuotu esiin myös rannikon hautaröykkiöiden osalta, vaikka ajoitukset ja esinelöydöt eivät toistaiseksi tätä pysty selvästi osoittamaan.((Asplund 2008: 72; röykkiörakentamisen problematiikasta kootusti ks. esim. Hiekkanen 2010: 272–283))

Hautaröykkiöissä vallitsevana hautaustapana on polttohautaus. Ruumishautaustakin on rannikon pronssikautisissa röykkiöissä erityisesti vanhemmalla pronssikaudella((Salo 1981: 139–140)). Hautaröykkiöistä löytyy yleensä vain osa vainajan poltetuista luista. Ilmeisimmin tämä oli tarkoituksellista. Pohdintaa onkin herättänyt, olivatko röykkiöt ensisijassa hautoja vai oliko röykkiön rakentamisen ja luiden kätkemisen tarkoitus ennen kaikkea osoittaa reviirien symbolista hallintaa((Asplund 2008: 77–79)). Yksi syy luiden vähyyteen voi olla se, että polttorovio on sijainnut muualla, eikä kaikkia luita ole saatu talteen((Raninen & Wessman 2015)).

===== Ajoitus =====

Kivikauden lopulta rautakauden lopulle.

===== Levintä =====

Pronssikautiset hautaröykkiöt keskittyvät Suomen rannikkoalueille: niitä esiintyy pohjoisessa Pohjanlahdelle, Kemijoen suualueelle asti. Suomenlahden suunnassa niitä on Virolahdelle, lähelle nykyistä Suomen ja Venäjän rajaa.((Hiekkanen 2010: 273; Lavento 2015: 161)) [[wiki:lapinraunio|Lapinraunioita]] on  Sisä-Suomessa, koko järvialueella, sen eteläosista aina Kainuuseen ja Kuusamoon asti.((Salo 1984: 180; Lavento 2015: 161)) Rautakautiset röykkiöt liittyvät kiinteän asutuksen alueeseen, mutta levintä vaihtelee periodikohtaisesti.

===== Suojelustatus =====

Esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

===== Lähteet =====

**Adel, Vadim** 2002. Tampereen Reuharinniemen lapinraunion tutkimukset. //Muinaistutkija//1/2002: 2–11.
**Asplund, Henrik** 2008. //Kymittæ. Sites, centrality and long-term settlement change in the Kemiönsaari region in SW Finland//. Turun yliopiston julkaisuja. Annales universitatis Turkuensis. Sarja-ser. B. Humaniora. Osa Tom. 312. Turku.
**Asplund, Henrik** 2011. Early Bronze Age Cairn Dates from Burned Bones. Harjula, Janne & Helamaa, Maija & Haarala, Janne (eds.), //Times, Things & Places. 36 Essays for Jussi-Pekka Taavitsainen//. Raisio: 42–49.
**Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Nilsson, Bertil (red.), //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200.// Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm: 271–379.
**Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Tietolipas 43. Helsinki.
**Lavento, Mika** 2015. Pronssi- ja varhaismetallikausi. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 123–212.
**Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. //Suomen historia 1//. Espoo: 250–405.
**Mökkönen, Teemu** 2013. Stone Setting Filled with Red Ochre from the Keelaharju Site, Northernmost Baltic Sea Region. A Stone Age Grave in the Context of North European Burial Traditions. //Fennoscandia archaeologica// XXX: 13–36.
**Okkonen, Jari** 2003. //Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä – Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkeologiaa//. Acta Universitas Ouluensis B52. Oulu.
**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 213–365.
**Saipio, Jarkko** 2011. Lapinrauniotradition kehitys ajoitusten valossa. //Muinaistutkija// 4/2011: 19-35.
**Salo, Unto** 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. //Suomen historia 1//. Espoo: 98–249.
**Taavitsainen, Jussi-Pekka** 2003. Lapinraunioiden kronologis-funktionaalisten kysymysten hahmottelua - uusia AMS-ajoituksia Keski-Suomen lapinraunioiden palaneesta luusta. //Muinaistutkija// 1/2003: 2–23.
**Tuovinen, Tapani** 1993. Turunmaan saariston ja Kemiönsaaren kivirauniot. Purhonen, Paula (toim.): Lapinraunioita ja hiidenkiukaita. Kansallismuseossa 17.10.1991 pidetyn ”Epämääräisiä kiviröykkiöitä” koskevan seminaarin alustukset. //Museovirasto. Arkeologian osasto. Julkaisu// n:o 3: 37–47.
**Tuovinen, Tapani** 2002. //The burial cairns and the landscape in the archipelago of Åboland, SW Finland, in the Bronze Age and the Iron Age//. Acta Universitatis Ouluensis, Series B, Humaniora 46. University of Oulu, Oulu.
**Vilkuna, Janne** 2003. Keski-Suomen lapinraunioista. Purhonen, Paula (toim.): Lapinraunioita ja hiidenkiukaita. Kansallismuseossa 17.10.1991 pidetyn ”Epämääräisiä kiviröykkiöitä” koskevan seminaarin alustukset. //Museovirasto. Arkeologian osasto. Julkaisu// n:o 3: 48–51.
**Vuorinen, Juha-Matti** 2000. Röykkiöiden inventointia lounaisessa Suomessa. Maaranen, Päivi & Kirkinen, Tuija (toim.):  //Arkeologinen inventointi. Opas inventoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen//. Museovirasto: 180–184.

===== Muu kirjallisuus =====

**Salo, Unto, Tuovinen, Tapani & Vuorinen Juha-Matti** 1992. //Luettelo Suomen rannikon hautaraunioista//. Karhunhammas 14. 
**Purhonen, Paula** (toim.) 2003. Lapinraunioita ja hiidenkiukaita. Kansallismuseossa 17.10.1991 pidetyn ”Epämääräisiä kiviröykkiöitä” koskevan seminaarin alustukset. //Museovirasto. Arkeologian osasto. Julkaisu// n:o 3.

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
