Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag>wiki:luokka:liikenne_ja_tiedonkulku wiki:luokka:vesireitit}}



====== Hirsiarkku ======
{{:wiki:akma201405_32l_katselu.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====

Hirsistä salvottu, kivillä täytetty rakenne, jota on käytetty mm. laiturien ja siltojen perustuksissa 

===== Kuvaus =====
 
Hirsiarkku on kulmikkaaksi veistetyistä eli piilutuista tai pyöröhirsistä salvottu kiinteä arkkumainen kehikko. Samassa arkussa on voitu käyttää sekä pyöröhirsiä että veistettyjä hirsiä. Arkut sijaitsevat yleensä rantavyöhykkeellä joko vedessä tai rannan tuntumassa, sillä niitä on käytetty mm. laiturirakenteissa ((Esim. Muinaisjäännösrekisterin kohde numero 1000028641, Tampere, Vihilahti Metsola tai kohde numero 1000020938, Lappeenranta, Jakosenranta)), silta-arkkuina, uiton ja kanavien rakenteina, virtavesien patoina, jokikalastuksen arkkupatoina ((Sirelius 1906: 401–402)), aallonmurtajina, väyläesteinä ((Esim. Muinaisjäännösrekisterin kohde numero 1307, Helsinki, Särkän salmen purjehdusesteen itäinen hirsiarkku tai kohde numero 1958, Savitaipale, Rannuusinsalmen väyläeste)) ja ranta-alueiden täytöissä. 

{{ :wiki:hirsiarkku_länsi-mustasaari.jpg?190|}}Arkut on rakennettu suoraan veden pohjaan tai maan pinnalle tai ne on koottu erillisen pohjarakenteen päälle. Kehikko on voitu jakaa painokivien sijoittamista varten väliseinin pienempiin tiloihin eli taskuihin. Painona on voitu käyttää myös hiekkaa, louhetta tai muuta painavaa ainesta.((Sevón 2014: 9.)) 

Hirsiarkkujen koko ja muoto vaihtelevat käyttötarkoituksen ja sijaintipaikan mukaan. Rakenteen sivun pituus voi olla muutamasta metristä kymmeniin metreihin. Kehikko on rakennettu esim. neliön tai suorakaiteen muotoiseksi. Virtaavissa paikoissa hirsiarkut ovat yleensä kolmion tai vinoneliön muotoisia, näin ne ovat kestäneet kulmittain virtaa vasten asetettuina paremmin virtauksen ja jään voimia. Usein kehikko kapenee ylöspäin. 

Rauenneet arkut erottuvat rantavyöhykkeellä tai veden alla kivien ja hirsien muodostamina epämääräisinä kasoina. Toisinaan hirret ovat kadonneet ja arkusta on jäljellä vain kivet. 

===== Historia ja käyttö =====

{{:wiki:hirsiarkkuja_auttiköngäs.jpg?300 |}}Vanhimmat Suomessa ajoitetut laiturin arkkurakenteet ovat 1300–1400-luvun vaihteesta, Kemiönsaaren Hiittisten Högholmenista ((Muinaisjäännösrekisteri kohde ID 40010030, Kemiönsaari Högholmen)). Uittoa varten rakennettiin eri puolilla Suomea 1800-1900-luvuilla runsaasti erilaisia hirsiarkkuja eli kivikirstuja, joita käytettiin muun muassa patoina, kiinnitysalustoina sekä suisteiden, ohjeseinien ja uittorännien tukena((Pakkanen 2015: 401–410)). Uittorakenteiden opaskirjoissa neuvottiin "kauneussyistä" rakentamaan näkyvällä paikalla sijaitsevan arkun vedenpäällinen osa veistetyistä hirsistä, veden alle jäävä osa voitiin sen sijaan rakentaa veistämättömistä tukeista((Oksala 1926: 189)). Jokikalastuksessa arkkupatoja rakennettiin erityisesti Kymijoella ja Pielisjoella. Arkkujen rakennetta vahvistettiin usein puutapeilla ja rautakiinnikkeillä((Sirelius 1906: 401–402)). Hirsiarkkuja käyettiin 1700-1800-luvuilla väyläesteinä puolustustarkoituksessa. Väyläesteitä rakennettiin mm. Helsingin ((Alopaeus 1984:19-58)) ja Saimaan vesillä kapeisiin salmiin estämään vihollisten alusten kulkua. 

Hirsiarkkuja valmistetaan edelleen mm. laitureita varten. Käytännössä hirret veistetään valmiiksi ja kellutetaan  avoveden aikaan paikoilleen upotettaviksi. Aiemmin arkut saatettiin koota jään päälle, ja upotusta voitiin  edistää sahaamalla arkun reunoja pitkin jääpeitteeseen reikä. Hirsiarkku voidaan ankkuroida paalujen avulla paikalleen ennen kivitäyttöä.

Hirsiarkkuja kutsutaan myös nimillä kiviarkku, brokista, stenkista, sänkkista ja bryggkista. Suomenkieliseksi termiksi on kuitenkin vakiintunut nimitys hirsiarkku((Sevón 2014: 8)).


===== Ajoitus =====

{{ :wiki:hirsiarkun_painokivet.jpg?300|}}Hirsiarkkuja on voitu rakentaa jo esihistoriallisella ajalla, mutta vanhimmat luonontieteellisin menetelmin ajoitetut rakenteet ovat keskiajalta. Hirsiarkkuja voidaan yrittää ajoittaa myös käytetyn rakennustekniikan avulla, vaikka se onkin hankalaa koska samoja tekniikoita on käytetty pitkään. Esimerkiksi niin sanottu lyhytnurkkainen salvos yleistyi 1840-luvun tienoilla, kun uudet, ohutteräiset käsisahat mahdollistivat hirren loveamisen tarkasti. Täten nurkka pysyi koossa, vaikka hirsien päät eivät ylettyneet murkan yli.((https://www.museoverkko.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114943&ttyyppi=pdf&kansio_id=149)) Hirsiarkkuja rakennetaan yhä eli kyse on vanhasta elävästä perinteestä. 

===== Levintä =====

Hirsiarkkurakenteita ei ole inventoitu Suomessa sytemaattisesti. Todennäköisesti hirsiarkkuja on rakennettu koko Suomen alueella. 

===== Suojelustatus =====


===== Lähteet =====

**Alopaeus, Harry** 1984. //Suomenlinnan vedenalaiset esteet//. Narinkka 1984.
**Pakkanen, Esko** 2015. //Ankravee. Kirja uitosta//. Bookwell Oy, Porvoo 2015.
**Oksala, Arvi** 1926. //Uitto ja lauttaus sekä uittorakenteet//. Porvoo 1926. 
**Sewón, Katariina** 2014. //Hirsiarkkulaituri//. Bookwell Oy, Porvoo 2014. ISBN 978-952-254-161-1
**Sirelius, U. T.** 1906. //Suomalaisten kalastus, osa II//. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1906. 
https://www.museoverkko.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114943&ttyyppi=pdf&kansio_id=149


===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
