Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag> wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:esihistorialliset_asuinpaikat}}

====== Jätinkirkko ======
{{:wiki:d28028_p.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====

Suorakaiteen tai soikion muotoinen laaja kivikehä((Tieteen termipankki 11.03.2016: Arkeologia:jätinkirkko. http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:jätinkirkko.))

===== Kuvaus =====

Jätinkirkot ovat kivistä koottuja suorakaiteen muotoisia tai soikeita kehävalleja, joissa on yhdestä viiteen aukkoa. Kehävallien koko vaihtelee paljon: suurin osa niistä on 20 x 30 metrin ja 30 x 40 metrin väliltä, pienin tunnettu kehävalli on 10 x 15 metriä ja suurin 40 x 75 metriä. Kehävallit on rakennettu vaihtelevan kokoisista kivistä. Vallien leveys on kolmesta kahdeksaan metriin ja leveys parista kymmenestä senttimetristä puoleentoista metriin. Joissain jätinkirkoissa on ulomman kehävallin lisäksi vaatimattomampi sisempi kehävalli. Myös kehävallin ulkopuolella voi olla vallirakenteita. Kehävallien sisäpuolinen alue on yleensä ympäristöään tasaisempi ja kivettömämpi.((Forss 2006; Okkonen 2008: 5)). 

{{:wiki:rakkakuoppa_jätinkirkko.jpg?250 |}}Jätinkirkkoihin liittyy kehävallien lisäksi muitakin rakenteita kuten [[wiki:hautaröykkiö|hautaröykkiöitä]], [[wiki:asumuspainanne|asumuspainanteita]] ja palaneista kivistä ja maasta muodostuneita palokivikumpuja((Okkonen 2008: 5, 7–8)).

Jätinkirkot on aikanaan rakennettu meren rantaan, usein lahtien rantamille tai niiden läheisyyteen. Maankohoamisen seurauksena ne sijaitsevat nykyisin sisämaassa, kivisillä kankailla ja suosaarekkeissa. Sijaintikorkeus on 40–80 metrin korkeudella meren pinnan yläpuolella ja 10–30 kilometrin etäisyydellä rannikosta((Forss 1996: 29–30; Okkonen 2008: 7–8)). 

Jätinkirkkojen rakentamisessa on käytetty hyväksi luontaisia rantavalleja. Vaikuttaa siltä, että raivattu kiviaines on ainoastaan siirretty valleihin. Varmoja kivien kylmämuuraukseen tai ladontaan viittaavia rakenteita ei ole havaittu. Ihmisen työn osuus ja luonnonvoimien vaikutus vaihtelevat kuitenkin niin eri kohteissa kuin ympärysvallien eri osissa.((Forss 1996: 28; Okkonen 2003: 132; Okkonen 2008: 5, 7–8))

===== Historia ja käyttö =====

Jätinkirkkojen tarkoituksesta ei ole päästy tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyteen. Jotkut tutkijat ovat pitäneet niitä luontaisina rantavalleina((esim. Ailio 1922: 17–19)). Jätinkirkot on tulkittu muun muassa hylkeenpyytäjien tukikohdiksi, hylkeenlihan säilytyspaikoiksi, pyyntiaitauksiksi, linnoituksiksi, puolustusvarustuksiksi, asumuksen perustuksiksi, kokoontumispaikoiksi, rituaalisiksi keskuksiksi ja raja- tai maamerkeiksi((Forss 1996: 26, 28 viitteineen; Halinen 2015: 116; Koivunen 1997: 51; Okkonen: 2008: 8)). Osa jätinkirkoista on suunnattu tähtitieteellisesti merkityksellisiin ilmansuuntiin, kuten tasaus- ja seisauspäivien auringonnousuihin tai -laskuihin((Okkonen & Ridderstad 2009: 135)). Todennäköisesti jätinkirkkoja onkin käytetty monin eri tavoin.

===== Ajoitus =====

Rannansiirtymisen perusteella jätinkirkkoja tehtiin noin 3000–2000 eaa.((Okkonen 2003: 123)) Jo 1910-luvulla toteutettujen ensimmäisten tieteellisten kaivausten((Europaeus 1913)) löytömateriaali viittasi kivikauteen. Myöhemmissä tutkimuksissa muutamista jätinkirkosta on löytynyt myöhäiskivikautista Pöljän keramiikkaa((Forss 1996: 34)). Ajoitusta tukee myös se, että monet kohteet sijaitsevat nimenomaan Kierikin ja Pöljän keramiikan aikaisten asuinpaikkojen läheisyydessä((Halinen 2015: 116.)) 

===== Levintä =====

Muinaisjäännösrekisterin perusteella Suomesta tunnetaan nelisen kymmentä jätinkirkkoa ((muinaisjäännösrekisteri luettu 11.3.2016)). Ne sijaitsevat Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, Närpiön ja Yli-Iin välisellä alueella. Raahen seudulla jätinkirkkoja on huomattavan paljon. 

===== Suojelustatus =====
Jätinkirkot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

===== Lähteet =====

**Ailio, Julius** 1922. Ovatko Pohjanmaan "jättiläislinnat" muinaisjäännöksiä? //Suomen Museo// XXIX: 1–19.
**Europaeus, Aarne** 1913. Paavolan pitäjän "jättiläiskirkot". //Suomen museo 1913//. Helsinki. 
**Forss, Aulis 1996**. Jätinkirkot – Pohjanlahden pohjoisen rannikkoalueen arvoituksellinen muinaisjäännösryhmä. //Muinaistutkija// 1/1996: 26–34.
**Halinen, Petri** 2015. Jätinkirkot. Julkaisussa Haggrén Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//: 116 Gaudeamus.
**Koivunen, Pentti** 1997. Teoria jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta. //Muinaistutkija// 4/1997: 49–52.
**Okkonen, Jari** 2003. //Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä. Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkelologiaa.// Acta Universitatis Ouluensis. Series B Humaniora. http://jultika.oulu.fi/files/isbn951427170X.pdf
**Okkonen, Jari** 2008. Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset. //Arkeologia NYT!// 2–3/2008: 5–8.
**Okkonen, Jari & Ridderstad, Marianne** 2009. Jätinkirkkojen aurinkosuuntauksia. Julkaisussa Ikäheimo, Janne & Lipponen, Sanna (toim.): //Ei kiveäkään kääntämättä – juhlakirja Pentti Koivuselle//: 129–135.

===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
