Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:jätinkirkko

Tämä on vanha versio dokumentista!




Jätinkirkko

Määritelmä

Suorakaiteen tai soikion muotoinen laaja kivikehä1)

Kuvaus

Jätinkirkot ovat tavallisesti suorakaiteen muotoisia tai soikeita, kivistä koottuja kehävalleja, joissa on yhdestä viiteen aukkoa. Kehävallien koko vaihtelee paljon: suurin osa niistä on 20 x 30 metrin ja 30 x 40 metrin väliltä, pienin tunnettu kehävalli on 10 x 15 metriä ja suurin 40 x 75 metriä. Kehävallit on rakennettu vaihtelevan kokoisista kivistä. Vallien leveys on kolmesta kahdeksaan metriin ja leveys parista kymmenestä senttimetristä puoleentoista metriin. Joissain jätinkirkoissa on ulomman kehävallin lisäksi vaatimattomampi sisempi kehävalli. Myös kehävallin ulkopuolella voi olla vallirakenteita. Kehävallien sisäpuolinen alue on yleensä ympäristöään tasaisempi ja kivettömämpi.2).

Jätinkirkkoihin liittyy kehävallien lisäksi muitakin rakenteita kuten hautaröykkiöitä, asumuspainanteita ja palaneista kivistä ja maasta muodostuneita palokivikumpuja3).

Jätinkirkot on aikanaan rakennettu meren rantaan, usein lahtien rantamille tai niiden läheisyyteen. Maankohoamisen seurauksena ne sijaitsevat nykyisin sisämaassa, kivisillä kankailla ja suosaarekkeissa, 40–80 metrin korkeudella ja 10–30 kilometrin etäisyydellä rannikosta4).

Jätinkirkkojen rakentamisessa on käytetty hyväksi luontaisia rantavalleja. Vaikuttaa siltä, että raivattu kiviaines on ainoastaan siirretty valleihin, varmoja kivien kylmämuuraukseen tai ladontaan viittaavia rakenteita ei ole havaittu. Ihmisen työn osuus ja luonnonvoimien vaikutus vaihtelevat kuitenkin paitsi eri kohteissa myös ympärysvallien eri osissa.5)

Historia ja käyttö

Jätinkirkkojen tarkoituksesta ei ole päästy tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyteen. Jotkut tutkijat ovat pitäneet niitä luontaisina rantavalleina 6). Jätinkirkot on tulkittu muun muassa hylkeenpyytäjien tukikohdiksi, hylkeenlihan säilytyspaikoiksi, pyyntiaitauksiksi, linnoituksiksi, puolustusvarustuksiksi, asumuksen perustuksiksi, kokoontumispaikoiksi, rituaalisiksi keskuksiksi ja raja- tai maamerkeiksi7). Osa jätinkirkoista on suunnattu tähtitieteellisesti merkityksellisiin ilmansuuntiin, kuten tasaus- ja seisauspäivien auringonnousuihin tai -laskuihin8). Todennäköisesti niitä onkin käytetty monin eri tavoin.

Ajoitus

Rannansiirtymisen perusteella jätinkirkkoja tehtiin noin 3000–2000 eaa.9) Jo 1910-luvulla toteutettujen ensimmäisten tieteellisten kaivausten10) löytömateriaali viittasi kivikauteen. Myöhemmissä tutkimuksissa muutamista jätinkirkosta on löytynyt myöhäiskivikautista Pöljän keramiikkaa11). Ajoitusta tukee myös se, että monet kohteet sijaitsevat nimenomaan Kierikin ja Pöljän keramiikan aikaisten asuinpaikkojen läheisyydessä12)

Levintä

Muinaisjäännösrekisterin perusteella Suomesta tunnetaan nelisen kymmentä jätinkirkkoa 13). Ne sijaitsevat Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, Närpiön ja Yli-Iin välisellä alueella. Raahen seudulla jätinkirkkoja on huomattavan paljon.

Suojelustatus

Jätinkirkot ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lähteet

Ailio, Julius 1922. Ovatko Pohjanmaan jättiläisilinnat muinaisjäännöksiä. Suomen Museo XXIX.
Europaeus, Aarne 1913. Paavolan pitäjän ”jättiläiskirkot”. Suomen museo 1913. Helsinki.
Forss, Aulis 1996. Jätinkirkot – Pohjanlahden pohjoisen rannikkoalueen arvoituksellinen muinaisjäännösryhmä. Muinaistutkija 1/1996: 26–34.
Halinen, Petri 2015. Jätinkirkot. teoksessa Haggren et al: Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle: 116.
Koivunen, Pentti 1997. Teoria jätinkirkkojen käyttötarkoituksesta. Muinaistutkija 4/1997: 49–52.
Okkonen, Jari 2003. Jättiläisen hautoja ja hirveitä kiviröykkiöitä. Pohjanmaan muinaisten kivirakennelmien arkelologiaa. Acta Universitatis Ouluensis. Series B Humaniora.
Okkonen, Jari 2008. Jätinkirkot – Pohjanmaan arvoitukselliset muinaisjäännökset. Arkeologia NYT! 2–3/2008: 5–8.
Okkonen, Jari & Ridderstad, Marianne 2009. Jätinkirkkojen aurinkosuuntauksia. Teoksessa J. Ikäheimo & S. Lipponen (toim.) Ei kiveäkään kääntämättä – juhlakirja Pentti Koivuselle: 129–135.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Tieteen termipankki 11.03.2016: Arkeologia:jätinkirkko. http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia:jätinkirkko.
2) Forss 2006; Okkonen 2008: 5
3) Okkonen 2008: 5, 7–8
4) Forss 1996: 29–30; Okkonen 2008: 7–8
5) Forss 1996: 28; Okkonen 2003:132; Okkonen 2008: 5, 7–8
6) esim. Ailio 1922: 17–19
7) Forss 1996: 26, 28 viitteineen; Halinen 2015: 116; Koivunen 1997: 51; Okkonen: 2008: 8
8) Okkonen & Ridderstad 2009: 135
9) Okkonen 2003: 123
10) Europaeus 1913
11) Forss 1996: 34
12) Halinen 2015: 116.
13) muinaisjäännösrekisteri luettu 11.3.2016
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/jätinkirkko.1459943943.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2016/04/06 14:59 / Helena Ranta