Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:kaivo

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:kaivo [2017/03/24 22:46]
Helena Ranta [Kuvaus]
wiki:kaivo [2019/02/05 15:35] (nykyinen)
Helena Ranta [Määritelmä]
Rivi 10: Rivi 10:
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
  
-Pohjaveden ottoa varten maahan porattu tai kaivettu kuilu tai kaivanto+pohjaveden ottamista ​varten maahan porattu tai kaivettu kuilu
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
    
 Puhtaan juoma- ja käyttöveden saaminen on ollut asumiselle perusedellytys. Jos asuinpaikalla ei ole ollut käyttökelpoista vettä saatavilla joista, puroista, ojista tai lähteistä,​ on veden saanti pitänyt varmistaa kaivon avulla. Kaivon paikan valintaan on vaikuttanut alueen topografia ja pohjaveden korkeus. Nykypäivänä vanhojen kaivojen paikkojen tunnistaminen ilman arkeologisia kaivauksia on vaikeaa, sillä vain harvoin niistä on jäänyt merkkejä maanpinnalle. Kaivot ovat ajan myötä täyttyneet joko luontaisilla maakerrostumilla tai niitä on täytetty tietoisesti. Usein hylättyjä kaivoja on käytetty myös tunkioina. Autioituneilla kylätonteilla tai muilla tonttimailla kaivojen paikat saattavat joskus harvoin erottua maastossa erilaisina kuoppina, mutta kaupungeissa ne ovat jääneet kokonaan rakentamisen alle. Historiallisista lähteistä on apua vain nuorimpien, erityisesti yleisten kaivojen paikantamisessa. Puhtaan juoma- ja käyttöveden saaminen on ollut asumiselle perusedellytys. Jos asuinpaikalla ei ole ollut käyttökelpoista vettä saatavilla joista, puroista, ojista tai lähteistä,​ on veden saanti pitänyt varmistaa kaivon avulla. Kaivon paikan valintaan on vaikuttanut alueen topografia ja pohjaveden korkeus. Nykypäivänä vanhojen kaivojen paikkojen tunnistaminen ilman arkeologisia kaivauksia on vaikeaa, sillä vain harvoin niistä on jäänyt merkkejä maanpinnalle. Kaivot ovat ajan myötä täyttyneet joko luontaisilla maakerrostumilla tai niitä on täytetty tietoisesti. Usein hylättyjä kaivoja on käytetty myös tunkioina. Autioituneilla kylätonteilla tai muilla tonttimailla kaivojen paikat saattavat joskus harvoin erottua maastossa erilaisina kuoppina, mutta kaupungeissa ne ovat jääneet kokonaan rakentamisen alle. Historiallisista lähteistä on apua vain nuorimpien, erityisesti yleisten kaivojen paikantamisessa.
  
-{{ :​wiki:​img_5964.jpg?​250|}}Yleensä kaivot havaitaan vasta arkeologisissa kaivauksissa. Kaivo voi olla peittynyt useamman maakerrostuman alle, mutta paikalla saattaa alkaa erottua hiljalleen painauma, kun kaivon täytemaa on tiivistynyt ajan kuluessa. Suurin osa Suomessa tutkituista kaivoista on puurakenteisia,​ mutta niitä on rakennettu myös kivestä. Lisäksi kaivoja on saatettu rakentaa tiilistä tai ne on voitu kaivaa suoraan maahan ja vuorata esim. saven sekaisella maa-aineksella. Arkeologisissa tutkimuksissa voikin tulla esiin kaivon hirsikehikkoja ja laudoituksia sekä tuohesta, muusta orgaanisesta aineksesta tai savesta tehtyjä vuorauksia tai kylmämuurattuja kiveyksiä. Lisäksi on saatettu yhdistää molempia, kiveä ja puuta. On myös mahdollista,​ ettei kaivokuoppaa ole vuorattu millään, jolloin sen tunnistaminen ja erottaminen jostain muusta rakenteesta vaatii yleensä maaperäanalyysejä. Kaivon pohjalla voi erottua laudoitusta tai kiviä, mutta se on voinut olla myös maapohjainen. Hylkäämisen jälkeen kaivot ovat täyttyneet jätteellä,​ kasvillisuudella,​ maalla ja kivillä ja joskus niiden rakenteita on voitu hyödyntää myös uudelleen, ja kaivon hirsikehikosta on voitu tehdä esimerkiksi pajan tulisija.((esim. Koivisto et al 2011: 60–63; Suhonen & Köngäs 2008: 41–42; Heikkinen 1994: 127; Kykyri 2003: 115–116; Ylimaunu 2007: 59–60 viitteineen;​ Seppänen 2012: 848–858 viitteineen;​ Kallio-Seppä 2013: 85–89 viitteineen)) ​+{{ :​wiki:​img_5964.jpg?​250|}}Yleensä kaivot havaitaan vasta arkeologisissa kaivauksissa. Kaivo voi olla peittynyt useamman maakerrostuman alle, mutta paikalla saattaa alkaa erottua hiljalleen painauma, kun kaivon täytemaa on tiivistynyt ajan kuluessa. Suurin osa Suomessa tutkituista kaivoista on puurakenteisia,​ mutta niitä on rakennettu myös kivestä. Lisäksi kaivoja on saatettu rakentaa tiilistä tai ne on voitu kaivaa suoraan maahan ja vuorata esim. saven sekaisella maa-aineksella. Arkeologisissa tutkimuksissa voikin tulla esiin kaivon hirsikehikkoja ja laudoituksia sekä tuohesta, muusta orgaanisesta aineksesta tai savesta tehtyjä vuorauksia tai kylmämuurattuja kiveyksiä. Lisäksi on saatettu yhdistää molempia, kiveä ja puuta. On myös mahdollista,​ ettei kaivokuoppaa ole vuorattu millään, jolloin sen tunnistaminen ja erottaminen jostain muusta rakenteesta vaatii yleensä maaperäanalyysejä. Kaivon pohjalla voi erottua laudoitusta tai kiviä, mutta se on voinut olla myös maapohjainen. Hylkäämisen jälkeen kaivot ovat täyttyneet jätteellä,​ kasvillisuudella,​ maalla ja kivillä ja joskus niiden rakenteita on voitu hyödyntää myös uudelleen, ja kaivon hirsikehikosta on voitu tehdä esimerkiksi pajan tulisija.((esim. Koivisto et al2011: 60–63; Suhonen & Köngäs 2008: 41–42; Heikkinen 1994: 127; Kykyri 2003: 115–116; Ylimaunu 2007: 59–60 viitteineen;​ Seppänen 2012: 848–858 viitteineen;​ Kallio-Seppä 2013: 85–89 viitteineen)) ​
  
 Kaivojen puukehikoissa käytettiin useimmiten varhopatsas- tai nurkkasalvostekniikkaa,​ joista ensin mainittu soveltui paremmin maahan kaivettujen rakenteiden pystyttämiseen. Lisäksi kaivoissa on saattanut olla pysty- tai vaakalaudoituksia ja tuohitiivisteitä näiden välissä tai alla. Kivikaivot ovat olleet kylmämuurattuja ja niitä on voitu eristää savella. Tiivisteiden tarkoituksena on ollut estää ympäröivän maa-aineksen joutuminen veteen. Myös puuta ja kiveä yhdistäen rakennettuja kaivoja tunnetaan ja ainakin yksi mahdollinen tynnyrikaivo Turusta. Pohjarakenteissa on voitu käyttää kiviä, lankkuja, lautoja ja risuja. Pohjarakenteita käytettiin pääsääntöisesti silloin, kun myös kaivon seinät tiivistettiin.((Seppänen 2012: 142, 848–858; Kallio-Seppä 2013: 85–89; Kykyri 2003: 115–116; Ylimaunu 2007: 60.)) Kaivojen puukehikoissa käytettiin useimmiten varhopatsas- tai nurkkasalvostekniikkaa,​ joista ensin mainittu soveltui paremmin maahan kaivettujen rakenteiden pystyttämiseen. Lisäksi kaivoissa on saattanut olla pysty- tai vaakalaudoituksia ja tuohitiivisteitä näiden välissä tai alla. Kivikaivot ovat olleet kylmämuurattuja ja niitä on voitu eristää savella. Tiivisteiden tarkoituksena on ollut estää ympäröivän maa-aineksen joutuminen veteen. Myös puuta ja kiveä yhdistäen rakennettuja kaivoja tunnetaan ja ainakin yksi mahdollinen tynnyrikaivo Turusta. Pohjarakenteissa on voitu käyttää kiviä, lankkuja, lautoja ja risuja. Pohjarakenteita käytettiin pääsääntöisesti silloin, kun myös kaivon seinät tiivistettiin.((Seppänen 2012: 142, 848–858; Kallio-Seppä 2013: 85–89; Kykyri 2003: 115–116; Ylimaunu 2007: 60.))
Rivi 40: Rivi 40:
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
  
-[[http://​www.nba.fi/​fi/​File/​685/​rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]].+Kaivot liittyvät asuinpaikkoihin,​ puolustusvarustuksiin tmsja suojelu määräytyy pääkohteen mukaan 
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
 **Carpelan, Anna** 1998. Yleiset kaivot Helsingissä 1800-luvulla. //Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja//​ 1/1998. Helsinki. **Carpelan, Anna** 1998. Yleiset kaivot Helsingissä 1800-luvulla. //Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja//​ 1/1998. Helsinki.
 **Heikkinen,​ Markku** 1994. //Helsinki 1550–1640//​. Narinkka 1994, Helsingin kaupunginmuseo. Helsinki. **Heikkinen,​ Markku** 1994. //Helsinki 1550–1640//​. Narinkka 1994, Helsingin kaupunginmuseo. Helsinki.
-**Kallio-Seppä,​ Titta** 2013. Kosteutta, puuta ja vallankäyttöä:​ arkeologinen näkökulma Oulun kaupungin julkisen tilan kehittymiseen 1600-luvulta 1820-luvulle.//​ Studia Archaeologica Septentrionalia//​ 6, Rovaniemi: ​Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys. +**Kallio-Seppä,​ Titta** 2013. Kosteutta, puuta ja vallankäyttöä:​ arkeologinen näkökulma Oulun kaupungin julkisen tilan kehittymiseen 1600-luvulta 1820-luvulle.//​ Studia Archaeologica Septentrionalia//​ 6, Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi
-**Koivisto, AndreasVäisänen, RiikkaHeinonen, TuuliTerävä, Elina & Hankosaari, Reija** 2011. //Vantaan Mårtensbyn Lillaksen arkeologiset tutkimukset vuonna 2011//. Vantaan kaupunginmuseo. +**Koivisto, Andreas ​Väisänen, Riikka ​Heinonen, Tuuli Terävä, Elina & Hankosaari, Reija** 2011. //Vantaan Mårtensbyn Lillaksen arkeologiset tutkimukset vuonna 2011//. Vantaan kaupunginmuseo. 
-**Kykyri, Marita** 2003. Puurakentaminen Turun kaupungissa. //Kaupunkia pintaa syvemmältä – arkeologisia näkökulmia Turun historiaan//​. Toim. Liisa Seppänen. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX. TS-Yhtymä ja Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, Turku: 105–120. +**Kykyri, Marita** 2003. Puurakentaminen Turun kaupungissa. ​Julkaisussa Seppänen, Liisa (toim.): ​//Kaupunkia pintaa syvemmältä – arkeologisia näkökulmia Turun historiaan//​: 105–120. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IX. TS-Yhtymä ja Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, Turku 
-**Lepokorpi,​ Nina** 2011. Turun linnan vesihuolto. //Vesi kaupungissa ja kulttuurissa//​Turun museokeskus,​ Turku. +**Lepokorpi,​ Nina** 2011. Turun linnan vesihuolto. //Vesi kaupungissa ja kulttuurissa//​Turun museokeskus,​ Turku. 
-**Mikkola, Esa** 2004. //Mikkeli Orijärvi Kihlinpelto. rautakautisen asuinpaikan ja muinaispeltojen kaivaus 7.7.–5.9.2003//​. Museoviraston ​arkisto+**Mikkola, Esa** 2004. //Mikkeli Orijärvi Kihlinpelto. rautakautisen asuinpaikan ja muinaispeltojen kaivaus 7.7.–5.9.2003//​. ​Tutkimusraportti ​Museoviraston ​arkistossa
-**Seppänen,​ Liisa** 2012. //​Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa: erityistarkastelussa ​Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto//. Turun yliopisto +**Seppänen,​ Liisa** 2012. //​Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa ​Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto.// Väitöskirja. Turun yliopisto, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Arkeologia. http://​urn.fi/​URN:​ISBN:​978-951-29-5231-1 
-**Suhonen, V.-P. & Köngäs, Ulrika** 2008. //​Nurmijärven Klaukkalan Gunnarin arkeologiset kaivaukset vuonna 2008//. Museoviraston ​arkisto+**Suhonen, V.-P. & Köngäs, Ulrika** 2008. //​Nurmijärven Klaukkalan Gunnarin arkeologiset kaivaukset vuonna 2008//​. ​Tutkimusraportti ​Museoviraston ​arkistossa
-**Ylimaunu, Timo** 2007. //​Aittakylästä kaupungiksi:​ arkeologinen tutkimus Tornion kaupungistumisesta 18. vuosisadan loppuun mennessä//​. Studia Archaeologica Septentrionalia 4. Rovaniemi : Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys. Turku. http://​urn.fi/​URN:​ISBN:​978-951-29-5231-1+**Ylimaunu, Timo** 2007. //​Aittakylästä kaupungiksi:​ arkeologinen tutkimus Tornion kaupungistumisesta 18. vuosisadan loppuun mennessä//​. Studia Archaeologica Septentrionalia 4. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, Rovaniemi. http://​urn.fi/​URN:​ISBN:​978-951-29-5231-1
  
 ===== Muu kirjallisuus ===== ===== Muu kirjallisuus =====
wiki/kaivo.1490388369.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/03/24 22:46 / Helena Ranta