Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag> wiki:luokka:elinkeinot wiki:luokka:pyyntielinkeinot}}

====== Kalastusrakenne ======
{{:wiki:katiska_haapajärvi.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
Puusta tai kivestä tyveneen tai virtaavaan veteen rakennettu sulkupyydys, joka sijoitetaan kalojen säännöllisille kulkureiteille tai kutupaikoille

===== Kuvaus =====
Kiinteät puiset kalastusrakenteet, kuten liistekatiskat, patopyydykset ja kalojen liikkeitä ohjailevat johdinaidat, ovat yleisimpiä Suomen kosteikoista esiin tulleita arkeologisia löytöaineistoja((Koivisto 2012; 2016, Koivisto & Nurminen 2015)). Yleensä kalastusrakenteet on löydetty sattumanvaraisesti turve- ja tulvamailta ojituksen ja turpeenoton yhteydessä tai järvien pohjista matalan vedenpinnan aikaan eikä niiden löytöyhteyttä, ajoitusta tai ominaispiirteitä ole tarkemmin selvitetty. Etnografisten lähteiden perusteella((mm. Sirelius 1906abc, 1907, 1908; Valonen 1953; Museovirasto 1961)) puisten kalastusrakenteiden valmistaminen, ylläpito ja kalastus kaikkine työvaiheineen on vaatinut huomattavaa työpanosta ja edellyttänyt siten melko pitkäkestoista oleskelua kalastuspaikalla, mistä on voinut jäädä arkeologisia kerrostumia tai löytökeskittymiä kalastuspaikkojen läheisyyteen. 

{{:wiki:kalastusrakenne_purkajasuo.jpg?300 |}} Kalastusrakenteet ovat tyypillisesti koostuneet useista eri osista, kuten johdinaidoista ja varsinaisista sulkupyydyksistä. Niihin on myös voitu liittää muita irrallisia pyydyksiä, kuten verkkoja tai mertoja. Mäntypuiset liisteet, jotka on koottu yhteen niini-, vitsa- tai tuohipunoksin, ovat tyypillisimpiä kiinteiden kalastusrakenteiden valmistusmateriaaleja niin Suomessa kuin Itämeren koillisalueella ja Länsi-Venäjällä((mm. Vankina 1970, Loze 2001, Rimantienè 1992, Bērziņš 2008, Piličiauskas 2012, Lozovski et al. 2013)). Liisterakenteita pystyasennossa tukevat paalut on valmistettu useista eri puulajeista; todennäköisesti niistä lajeista, joita on ollut helpoimmin saatavilla ja jotka ovat soveltuneet vedenalaisiin rakenteisiin. Suomen esihistoriallisissa kalastusrakenteissa mäntypuiset liisteritilät on sidottu yhteen ohuilla tuohinauhoilla, kuten Yli-Iin Purkajasuolla((Koivisto 2012)) ja Haapajärven Lamminojalla((Koivisto et al. tulossa)). 

{{:wiki:lapinpato_tsieggakuoihka.jpg?300 |}}Pohjois-Suomen joki- ja järviympäristöistä tunnetaan myös kivistä rakennettuja patorakennelmia,joita kutsutaan **lapinpadoiksi** tai **jättiläisenpadoiksi**((Snellman 1887; Huurre 1983; Rankama 1991; Sarkkinen 2003; Okkonen & Heikkilä 2011; Moisio et al. 2012)). Padot ovat usein olleet jokien tai salmipaikkojen poikki ulottuvia kivirakenteita, joista vedenpinnalle saattaa nykyään erottua muutama suurempi kivi. Tietoja lapinpadoista on usein saatu paikallisilta kalastajilta, joiden verkot ovat tarttuneet jokiuomissa paikoin säilyneisiin kivi- ja puurakenteisiin. Lapinpatoihin saattaa liittyä myös puisten rakenteiden jäännöksiä. Suuri osa lapinpadoista sijaitse edelleen hyvillä kalastuspaikoilla. Padot ulottuvat kokonaisten jokiuomien yli ja sijaitsevat koskien läheisyydessä((Moisio et al. 2012)) tai sijoittuvat vaelluskalojen pyynnin kannalta edullisille jokisuille((Sarkkinen 2003)). Osa kohteista sijaitsee esihistoriallisten asuinpaikkojen tai pyyntikuoppajärjestelmien läheisyydessä((Okkonen & Heikkilä 2011: 43)). Siksi on oletettu, että samoja kalastuspaikkoja olisi käytetty hyvin pitkiä aikoja ja että patorakennelmien valmistus on voitu aloittaa jo esihistoriallisella ajalla. 

Maatutkaa ja viistokaikuluotainta on käytetty onnistuneesti vedenalaisten, kivirakenteisten lapinpatojen etsimiseen Pohjois-Suomessa((Moisio et al. 2012)). Sen sijaan puisia, turvemailla ja järvien pohjaliejuissa säilyneitä kalastusrakenteita on vaikea löytää geofysikaalisten menetelmien avulla. Myös mahdollisuudet paikantaa rakenteita arkeologisessa inventoinnissa tai esitutkimuksissa esimerkiksi pintapoiminnan, kuivatusojien tai matalan rantaveden tarkastelun avulla ovat rajallisia.

===== Historia ja käyttö =====
{{:wiki:liistekatiska_kankaanpää.jpg?300 |}}Kalastusrakenteet on suunniteltu ohjaamaan ja vangitsemaan haluttuja kalalajeja niille ominaisessa ympäristössä. Useat arkeologiset ja etnografiset esimerkit todistavat samojen pyydysmallien säilyneen lähes muuttumattomina jopa useiden vuosituhansien ajan((mm. Koivisto & Nurminen 2015; ks. myös Pedersen 1995: 81)). Etnografisten lähteiden perusteella((mm. Sirelius 1906abc; 1907; 1908, Valonen 1953, Museovirasto 1961)) liistepyydyksiä on käytetty erityisesti järvikalastuksessa historiallisen ajan Suomessa. Arkeologiset kalastusrakenteet todistavat tosin, että hyvin samanlaisia kalanpyydyksiä on käytetty jokisuukalastuksessa jo kivikaudella, kuten Iijoen suulla Pohjois-Pohjanmaalla noin 3000 eaa.((Schulz 1998; Koivisto 2012; Koivisto & Nurminen 2015)) sekä Okhta- ja Nevajokien suulla nykyisessä Pietarin kaupungissa noin 3500 eaa.((mm. Kulkova et al. 2012)). Erityisesti hauen (//Esox lucius//), ahvenen (//Perca fluviatilis//), mateen (//Lota lota//) ja särjen (//Rutilus rutilus//) kutupyynti liisterakenteisilla kalanpyydyksillä on ollut kannattava elinkeino historiallisella ajalla Suomessa ja se on muodostanut luotettavan täydennyksen muuten maatalousvaltaiseen talousmuotoon ja ruokavalioon.

Suuri osa järeämmistä kalastusrakenteista on sijoitettu virtaavaan veteen, kuten puroihin ja jokiuomiin ja niillä on todennäköisimmin pyydetty vaelluskalaa, kuten lohta (//Salmo salar//) ja siikaa (//Coregonus lavaretus//). Vaelluskalojen hyödyntämistä ja massapyyntiä Suomessa esihistoriallisella ajalla on kuitenkin tutkittu hyvin vähän, koska kalanluut säilyvät huonosti. Kaivausteknisten seikkojen takia pieniä ja sirpaleisia, vain palaneina säilyneitä kalanluuaineistoja ei ole saatu kunnolla talteen((Koivisto & Nurminen 2015)). Vaelluskalojen massapyynnistä ja säilömisestä on kuitenkin epäsuoraa näyttöä mm. Pohjanmaan rannikkoseudun jokisuilta jo kivikaudelta. Lohenkalastuksen merkitys on ollut suuri Pohjanlahden jokisuiden asukkaille historiallisena aikana((mm. Vilkuna 1974)) ja todennäköisesti tätä ajoittain erittäin runsasta ja ravintopitoista resurssia on hyödynnetty monipuolisesti jo kivikaudella. Vaelluskalojen hyödyntäminen päättyi kuitenkin dramaattisesti pohjoisessa jokien patoamisen ja vesivoimaloiden rakentamisen myötä 1950-luvulta eteenpäin. Todennäköisesti joitain myös esihistoriallisia patorakenteita on tuhoutunut tai jäänyt patoaltaiden syvyyksiin näiden toimien vaikutuksesta.

===== Ajoitus =====
Etnografisten ja historiallisten lähteiden perusteella voidaan olettaa, että suuri osa Suomen kosteikoista löytyneistä kalastusrakenteista on ollut käytössä historiallisella ajalla((Koivisto 2012; Koivisto & Nurminen 2015)). Suurinta osaa rakenteista ei ole ajoitettu. Joitakin voidaan pitää esihistoriallisina mm. sijainnin, löytöyhteyden ja sedimentoitumisympäristön perusteella. Seitsemän radiohiiliajoitettua kalastusrakennetta on esihistoriallisia. Ne ajoittuvat (sub)neoliittiselta kivikaudelta varhaisella rautakaudelle, noin 4000–100 eaa((Koivisto & Nurminen 2015, Koivisto et al. tulossa)). Historialliselle ajalle ajoittuvat kalastusrakenteet ovat 1400–1500-luvuilta sekä kolme dendrokronologista näytettä ajoittuvat 1700–1800-luvuille((Museovirasto 2016)). Lapinpatojen ajoittaminen on hyvin vaikeaa, koska kivirakenteisina ne eivät sovellu yleisimpien luonnontieteellisten ajoitusmenetelmien käytölle((ks. kuitenkin Bowen 1998)).

===== Levintä =====
Suomesta tunnetaan noin 90 kohdetta, joissa on kalastukseen liittyviä puisia rakenteita. Suuri osa kohteista on liitetty muinaisjäännösrekisteriin mahdollisina muinaisjäännöksinä tai muina kulttuuriperintökohteina eikä niillä ole muinaismuistolain turvaamaa suojelustatusta. Monet kalastuspaikoista sijaitsevat Pohjanmaan suurten jokien läheisyydessä, Keski- ja Itä-Suomen järviseudulla sekä eteläisessä Hämeessä. Tosin arkeologisia kalastusrakenteita ei tällä hetkellä tunneta Lounais- ja Länsi-Suomen rannikkoalueelta eikä pohjoisimmasta Suomesta. 

===== Suojelustatus =====
Vähintään noin sadan vuoden ikäiset (ohjeellinen ikäraja) kiinteiden kalastuslaitteiden jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 46. 

===== Lähteet =====
**Bērziņš, Valdis** 2008. //Sārnate: Living by a Coastal Lake during the East Baltic Neolithic//. Acta Universitatis Ouluensis, Humaniora B86. Oulu University Press, Oulu.
**Bowen, Greg** 1998. Towards a generic technique for dating stone fish traps and weirs. //Australian Archaeology //47: 39-43.
**Forsberg, Oili & Karjalainen, Taisto & Laakso, Ville & Patjas, Auli & Pesonen, Petro** 2009. Pohjois-Karjalan museon arkeologisia tutkimuksia 2001–2007. Julkaisussa //Arkeologia Suomessa// 2005–2006 (2009): 43–66.
**Huurre, Matti** 1983. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin esihistoria. //Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia// I. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historiatoimikunta, Kuusamo.
**Koivisto, Satu** 2012. Subneolithic fishery in the Iijoki River estuary, Northern Ostrobothnia, Finland. //Journal of Wetland Archaeology// 12: 22–47.
**Koivisto, Satu** 2016. Turpeen kätkemää – Suolöydöt arkeologisena tutkimusaineistona. //Suo – Mires and peat// 67(1): 42–45.
**Koivisto, Satu & Latvakoski, Niko & Perttola, Wesa** (tulossa). Out of the peat: preliminary prospection and evaluation of the mid-Holocene stationary wooden fishing structures in Haapajärvi, Finland. 
**Koivisto, Satu & Nurminen, Katariina** 2015. Go with the flow: Stationary wooden fishing structures and the significance of estuary fishing in Subneolithic Finland. //Fennoscandia archaeologica// XXXII (2015): 55–77.
**Kulkova M. & al.** 2012. Chronology of Neolithic–Early Metal Age Sites at the Okhta River Mouth (Saint Petersburg, Russia). //Radiocarbon// 54(3–4): 1049–1063.
**Loze, I.A. **2001. Akmens laikmeta zveja Latvijas lielāko ezeru baseinā (Stone Age fishing in the basin of Latvia’s largest lakes). Julkaisussa //Latvijas Vēstures instituta apgāds//: 74–115. Riga: Institute of the History of Latvia.
**Lozovski, Vladimir & al.** 2013. Fishing in the Late Mesolithic and Early Neolithic of the Russian Plain: the Case of site Zamostje 2. Julkaisussa Lozovski, V.M. & Lozovskaya, O.V. & Clemente Conte, I.  (toim.): Zamostje 2: //Lake Settlement of the Mesolithic and Neolithic Fisherman in Upper Volga Region//: 19–46. St. Petersburg: Institute for the History of Material Culture RAS
**Moisio, Kari & Okkonen, Jari & Panttila, Hannu** 2012. Käsin koskematta, silmin näkemättä – Vaalan Nimisjoen lapinpadon prospektointitutkimus. //Muinaistutkija// 1/2012: 23–31.
**Museovirasto** 1961. //Kysely 8/1961 Liistekatiska//. Kansatieteen osasto, Museovirasto, Helsinki.
**Museovirasto** 2016. //Muinaisjäännösrekisteri //http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx
**Naskali, Eero** 1993. //Näin ennen, kalastuksesta J. Alb. Sandmanin ja T. H. Järven aikaan//. Kalastusmuseoyhdistys Ry, Vammala. 
**Okkonen, Jari & Heikkilä, Jukka** 2011. Pohjois-Suomen kalapatojen arkeologiaa – Havaintoja viidestä sisävesikohteesta. //Faravid// 35: 29–43.
**Pedersen, L.** 1995. 7000 years of fishing: stationary structures in the Mesolithic and afterwards. Julkaisussa Fischer, A. (toim.): //Man and sea in the Mesolithic. Coastal settlement above and below present sea level:// 75–86. Proceedings of the international symposium, Kalundborg, Denmark 1993. Oxbow Books, Oxford.
**Piličiauskas, Gytis & al.** 2012. New archaeological, paleoenvironmental, and 14C data from the Šventoji Neolithic sites, NW Lithuania. //Radiocarbon// 54(3–4): 1017–1031.
**Rankama, Tuija** 1991. Pata och stalotomt. Två nya fornlämningskategorier I Utsjoki. //Finskt Museum// 1990: 73–86.
**Rimantienè, Rimute** 1992. Neolithic hunter-gatherers at Šventoji in Lithuania. //Antiquity //66: 367–376.
**Sarkkinen, Mika** 2003. Naarmaa naakimassa – Kalastajien jäljillä kairassa. //Raito// 2: 15–23.
**Schulz, H.-P.** 1998. Yli-Ii Purkajasuo. Julkaisussa //Arkeologia Suomessa// 1995–1996: 158–60. Museovirasto, Helsinki.
**Sirelius, U.T.** 1906a. //Suomalaisten kalastus// I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
**Sirelius, U.T.** 1907. //Suomalaisten kalastus// II. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
**Sirelius, U.T.** 1908. //Suomalaisten kalastus //III. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
**Sirelius, U.T.** 1906b. Kappale suomensukuisten kansain kalastushistoriaa. //Suomalais-ugrilaisen seuran aikakauskirja// XXIII(32): 1–33.
**Sirelius, U.T.** 1906c. //Über die Sperrfischerei bei den Finnisch-Ugrischen Völkern//: Eine Vergleichende Ethnographische Untersuchung mit 607 Figuren. Helsinki.
**Snellman, A. H.** 1887. //Oulun kihlakunta. Muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja IX. Suomen muinaismuistoyhdistys. 
**Valonen, Niilo** 1953. Katiska, eräsijojen kalanpyydys. //Kotiseudullemme// 4: 49–61.
**Vankina, L.V.** 1970. //Torfyanikovaya stoyanka Sarnate = Sarnates purva apmetne//. Muzej istorii Latvijskoj SSR. Riga: Zinatne.
**Vilkuna, Kustaa** 1974. //Lohi: Kemijoen ja sen lähialueen lohenkalastuksen historia//. Otava, Keuruu.


===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
