Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- wiki:kalkkiuuni [2017/04/05 17:46]
Helena Ranta [Kuvaus]
+++ wiki:kalkkiuuni [2020/04/16 07:25] (nykyinen)
Veli-Pekka Suhonen [Suojelustatus]
@@ Rivi 4: / Rivi 4: @@
 {{:wiki:akdg4494_001p.jpg?450|}}
 ===== Määritelmä =====
-Kalkin polttoon käytetty uuni
+Kalkin polttoon käytetty kertatäyttöinen uuni
 ===== Kuvaus =====
 Kalkkiuunit rakennettiin yleensä kalkkilouhosten välittömään läheisyyteen. Uunit sijaitsevat usein rinteessä ja näkyvät maastossa pohjakaavaltaan pyöreinä tai hevosenkengänmuotoisina, maavallin ympäröiminä syvinä kuoppina. Monia uuneja on käytetty myöhemmin jätekuoppina. Uunin seinämät vuorattiin yleensä sisäpuolelta kivillä. Uunin halkaisija on tavallisesti muutamista metreistä noin kymmeneen metriin. Uunin pohjalla ja lähiympäristössä on palaneiden ja palamattomien kalkkikivien kappaleita.((Niukkanen 2009: 44))
-Varhaisen kalkinpolton jäännöksiä ei ole maassamme kattavasti inventoitu. Osa vanhoista uuneista ja louhoksista lienee tuhoutunut kun louhostoiminta laajentui ja muuttui teolliseksi toiminnaksi. Louhosten ja uunien lähistöllä on voinut sijaita myös kalkkilatoja ja työntekijöiden asumuksia.((Niukkanen 2009: 44))
+Varhaisen kalkinpolton jäännöksiä ei ole maassamme kattavasti inventoitu. Osa vanhoista uuneista ja louhoksista lienee tuhoutunut kun louhostoiminta laajentui ja muuttui teolliseksi. Louhosten ja uunien lähistöllä on voinut sijaita myös kalkkilatoja ja työntekijöiden asumuksia.((Niukkanen 2009: 44))
-===== Historia ja käyttö =====
-Pääosa kotimaisesta kalkista on poltettu, jotta sitä on voitu käyttää muurilaastin raaka-aineeksi. Vanhin ja yksinkertaisin kalkin polttamisessa käytetty rakenne oli kalkkimiilu. Se oli kuoppa, johon ladottiin polttopuut ja murskatut kivenkappaleet. Jo keskiajalla kalkkia alettiin polttaa myös kalkkiuuneissa eli maauuneissa. Ne olivat rakenteeltaan tiiliuunien kaltaisia eli niihin ladottujen kalkkikivipinojen välissä oli useita tulipesiä. Kalkkiuunit oli yleensä kaivettu rinteeseen. Kuopan seinämät vuorattiin kivellä ja uunin pohjalle rakennettiin yksinkertainen holvattu tulipesä, jonka aukko sijaitsi uunin etuseinässä maanrajassa. Uunin yläosa täytettiin kalkkikiven kappaleilla ja peitettiin soralla ja savella. Yhden uunillisen poltto kesti muutamasta päivästä jopa kuukauteen. Kun kivet olivat palaneet ja jäähtyneet, uuni purettiin. Kansanomainen kalkinpoltto perinteisissä maauuneissa jatkui paikallisena ilmiönä joillakin alueilla, mm. Vimpelissä aina 1900-luvun puoliväliin asti((Peltonen 1998)).
+===== Historia ja käyttö =====
-Perinteisiä kalkkiuuneja tehokkaampi oli Saksassa 1850-luvulla kehitetty 8–10 metriä korkea pysty- eli sylinteriuuni, joka masuunin tavoin täytetään ylhäältä kalkkikivimurskeella. Uudentyyppisten uunien myötä kalkintuotanto alkoi kasvaa suurteollisuudeksi. Suomessa Sylinteriuuni rakennettiin ensinnä Helsinkiin vuonna 1862. Paraisilla ensimmäinen sylinteriuuni pystytettiin vuonna 1875 Skräbböleen. Kaikkiaan niitä rakennettiin pitäjään yhdeksän, viimeinen vuonna 1904. (( Nyström 1951)) Hyvin säilynyt esimerkki sylinteriuunista vuodelta 1897 löytyy Lohjan Virkkalasta.
+Kalkki on rakentamisessa välttämätön muurilaastin ainesosa. Kivi- ja tiilirakentamisen yleistyessä kalkinlouhinta ja -poltto levisivät Suomessa. Muurattuja tiili- ja kivirakenteita tunnetaan Suomesta 1200-luvun jälkipuolelta alkaen.
-Sylinteriuuneja tehokkaammat kehäuunit otettiin Suomessa käyttöön 1900-luvun alussa. Kehäuunissa polttokanava on yli 100 metriä pitkä soikea rengas, jossa kalkkikivilohkareet pysyivät paikallaan tulen edetessä kanavan sisällä. Nyt kalkinpoltto muuttui teolliseksi kolmivuorotyöksi, jossa kanavaa täytettiin polton edistyessä samaan aikaan, kun palamiskohdan takaa purettiin jäähtynyttä kalkkia. ((Nyström 1951))
+Vanhin ja yksinkertaisin kalkin polttamisessa käytetty rakenne oli kalkkimiilu. Se oli kuoppa, johon ladottiin polttopuut ja murskatut kivenkappaleet. Jo keskiajalla kalkkia poltettiin myös kalkkiuuneissa. Ne olivat rakenteeltaan tiiliuunien kaltaisia eli niihin ladottujen kalkkikivipinojen välissä oli useita tulipesiä. Kalkkiuunit oli yleensä kaivettu rinteeseen. Kuopan seinämät vuorattiin kivellä ja uunin pohjalle rakennettiin yksinkertainen holvattu tulipesä, jonka aukko sijaitsi uunin etuseinässä maanrajassa. Uunin yläosa täytettiin kalkkikiven kappaleilla ja peitettiin soralla ja savella. Yhden uunillisen poltto kesti muutamasta päivästä jopa kuukauteen. Kun kivet olivat palaneet ja jäähtyneet, uuni purettiin. Kansanomainen kalkinpoltto perinteisissä maauuneissa jatkui paikallisena ilmiönä joillakin alueilla, mm. Vimpelissä aina 1900-luvun puoliväliin asti((Peltonen 1998)).
-Ensimmäinen kehäuuni valmistui vuonna 1905 Paraisille. Siinä uunin yhteen polttokierrokseen kului kaksi viikkoa. Vuorokausituotanto (60 tonnia) vastasi kymmenen sylinteriuunin kapasiteettia. Lohjalla kehä- eli rengasuuni valmistui kesällä 1907, Lappeenrannassa vuonna 1910.
+Perinteisiä kalkkiuuneja tehokkaampi oli Saksassa 1850-luvulla kehitetty 8–10 metriä korkea pysty- eli sylinteriuuni, joka masuunin tavoin täytetään ylhäältä kalkkikivimurskeella. Niiden myötä kalkintuotanto kasvoi suurteollisuudeksi. Ensimmäinen sylinteriuuni rakennettiin Helsinkiin vuonna 1862. Hyvin säilynyt esimerkki sylinteriuunista vuodelta 1897 löytyy Lohjan Virkkalasta. Sylinteriuuneja tehokkaammat kehäuunit otettiin Suomessa käyttöön 1905 Paraisilla. Kehäuunissa polttokanava on yli 100 metriä pitkä soikea rengas, jossa kalkkikivilohkareet pysyivät paikallaan tulen edetessä kanavan sisällä. Kalkinpoltto muuttui teolliseksi kolmivuorotyöksi.((Nyström 1951))
 ===== Ajoitus =====
--luvun jälkipuolelta alkaen.
+-luvun jälkipuolelta alkaen 1900-luvun alkuun.
 ===== Levintä =====
-Merkittävintä kalkinpoltto oli Paraisilla. Se on ainoita paikkoja, jossa tuotanto on katkeamatta jatkunut vuosisadasta toiseen.
+Paraisten alueella on paljon kalkinpolton jäännöksiä. Muita tunnettuja kalkinpolttoalueita ovat Vimpeli ja Alajärvi Etelä-Pohjanmaalla. Myös Vantaalla ja Itä-Helsingissä on runsaasti Suomenlinnan rakentamiseen liittyviä kalkinpolttoon ja louhintaa liittyviä jäännöksiä.
 ===== Suojelustatus =====
-[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historaillisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]].
+Teollista aikaa eli 1860-lukua edeltävien kalkkiuunien jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
 ===== Lähteet =====
-**Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu.// Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 3, Museovirasto rakennushistorian osasto.
+**Niukkanen, Marianna** 2009. //Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu.// Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 3. Museovirasto, rakennushistorian osasto.
-**Nyström, Per** 1951. //Pargas kalkbergs aktiebolag, 1898-1948. En allmogenärings utveckling till storindustri.// Pargas.
+**Nyström, Per** 1951. //Pargas kalkbergs aktiebolag, 1898–1948. En allmogenärings utveckling till storindustri.// Pargas.
 **Peltonen, Karim** 1998. Kun piru hyppäsi piisiin. Vimpelin seudun talonpoikainen kalkinpoltto arkeologisena ilmiönä. //Tekniikan Waiheita// 1/98: 17–26.
 ===== Muu kirjallisuus =====

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Erot

Sivutyökalut