Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- wiki:karjamaja [2017/04/12 14:57]
Helena Ranta
+++ wiki:karjamaja [2018/10/29 12:17]
Veli-Pekka Suhonen [Kuvaus]
@@ Rivi 12: / Rivi 12: @@
 Ruotsalaisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että karjamajojen (sv. //fäbod//) paikat olivat huolella valittuja. Karjamajan ympäristö rehuksi sopivine luonnonkasveineen oli raivauksen ja maanmuokkauksen jälkeen käyttökelpoinen karjanhoitoon ja pienimuotoiseen maanviljelyyn sekä kaskeamiseen. Karjamajojen yhteydessä oli aina puro tai lähde.((Ekeland & Gustafson 1996: 4.))
-Karjamajoja ei Suomessa ole toistaiseksi juurikaan tutkittu tai inventoitu arkeologisina kohteina((ks. kuitenkin Kokkola Lahdenkrooppi E, muinaisjäännösrekisteritunnus 1000007337)). Karjamaja-alueet näkyvät usein vielä nykykartoilla metsien ja syrjäseutujen rajankulkuina sekä asutukseen ja laiduntamiseen liittyvinä niminä (esim. stugubacken, bastubacken, tupakangas, pirttiaho, majaniitty, saunaniitty). Karjamajat lienevät pääosin yksinkertaisia majamaisia rakennuksia tai pikkutupia ja -pirttejä, joiden jäännöksiä voi olla vaikea havaita maastossa. Ne muistuttanevat ulkoisesti ns. miilumajoja, [[wiki:mäkitupa|mäkitupia]] ja pienempiä [[wiki:torppa|torppia]]. Rakennusten tulensijoista saattaa olla näkyvillä lohko- tai luonnonkivistä koostuvia [[wiki:kiuas|kiukaita]]. Seinälinjat voivat erottua maastossa kivi- ja maavalleina tai pelkkinä kulmakivinä. Seiniä on voitu rakentaa myös suoraan maan päälle. Karjamajoihin saattaa liittyä myös kuopanteina näkyviä [[wiki:kellari|maakellareita]] ja ruoanvalmistukseen käytettyjä rakennusten ulkopuolella olevia ns. kiviuuneja (vrt. ryssänuuni). Karjamajojen ympärillä voi olla polkuja ja raivausjälkiä, kuten [[wiki:viljelyröykkiö|viljelyraunioita]] Ruotsissa karjamajojen yhteydessä on kivettyjä polkuja. On mahdollista, että karjamajoja on käytetty myös piilopirtteinä.
+Karjamajoja ei Suomessa ole toistaiseksi juurikaan tutkittu tai inventoitu arkeologisina kohteina((ks. kuitenkin Kokkola Lahdenkrooppi E, muinaisjäännösrekisteritunnus 1000007337)). Karjamaja-alueet näkyvät usein vielä nykykartoilla metsien ja syrjäseutujen rajankulkuina sekä asutukseen ja laiduntamiseen liittyvinä niminä (esim. stugubacken, bastubacken, tupakangas, pirttiaho, majaniitty, saunaniitty). Karjamajat lienevät pääosin yksinkertaisia majamaisia rakennuksia tai pikkutupia ja -pirttejä, joiden jäännöksiä voi olla vaikea havaita maastossa. Ne muistuttanevat ulkoisesti ns. miilumajoja, [[wiki:mäkitupa|mäkitupia]] ja pienempiä [[wiki:torppa|torppia]]. Rakennusten tulensijoista saattaa olla näkyvillä lohko- tai luonnonkivistä koostuvia [[wiki:kiuas|kiukaita]]. Seinälinjat voivat erottua maastossa kivi- ja maavalleina tai pelkkinä kulmakivinä. Seiniä on voitu rakentaa myös suoraan maan päälle. Karjamajoihin saattaa liittyä myös kuopanteina näkyviä [[wiki:kellari|maakellareita]] ja ruoanvalmistukseen käytettyjä rakennusten ulkopuolella olevia ns. kiviuuneja (vrt. ryssänuuni). Karjamajojen ympärillä voi olla polkuja ja raivausjälkiä, kuten [[wiki:viljelyröykkiö|viljelyraunioita]]. Ruotsissa karjamajojen yhteydessä on kivettyjä polkuja. On mahdollista, että karjamajoja on käytetty myös piilopirtteinä.
 Suomesta esimerkkeinä 1800-luvun ja 1900-luvun alun karjamajojen rakennuksista ja muista rakenteista voi esiin nostaa Seurasaaren ulkomuseossa oleva Maalahdelta 1900-luvun alussa siirretyn karjamajan((http://www.kansallismuseo.fi/fi/seurasaari.)). Purmossa on puolestaan Pohjanmaan viimeinen jäljellä oleva karjamajakylä, perimätiedon mukaan vuonna 1825 perustettu Fagerbacka((http://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/museo/2-fagerbackan-karjamajapaikka.)).

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Erot

Sivutyökalut