Kaukana kotikylästä tai -tilasta olevalle laidunalueelle säännöllistä sesonkiluontoista käyttöä varten karjanhoitajille rakennettu asuin- tai oleskelusuoja.

Ruotsista tiedetään, että karjamajojen (sv. fäbod) paikat olivat huolella valittuja. Karjamajan ympäristö rehuksi sopivine luonnonkasveineen oli alueen raivauksen ja maanmuokkauksen jälkeen käyttökelpoinen karjanhoitoon ja pienimuotoiseen maanviljelyyn ja kaskeamiseen. Karjamajojen yhteydessä oli aina puro tai lähde.¹⁾

Karjamajoja ei Suomessa ole toistaiseksi juurikaan tutkittu tai inventoitu arkeologisina kohteina ²⁾. Karjamaja-alueet näkyvät usein vielä nykykartoillakin metsien ja syrjäseutujen rajankulkuina sekä asutukseen ja laiduntamiseen liittyvinä niminä (esim. stugubacken, bastubacken, tupakangas, pirttiaho, majaniitty, saunaniitty). Karjamajat lienevät pääosin yksinkertaisia majamaisia rakennuksia tai pikkutupia ja -pirttejä, joiden jäännöksiä voi olla vaikea havaita maastossa. Ne muistuttanevat ulkoisesti ns. miilumajoja, mäkitupia ja pienempiä torppia. Rakennusten tulensijoista saattaa olla näkyvillä lohko- tai luonnonkivistä koostuvia kiukaita. Rakennusten seinälinjat voivat erottua maastossa kivi- ja maavalleina tai pelkkinä kulmakivinä. Rakennusten seiniä on voitu rakentaa myös suoraan maan päälle. Karjamajoihin saattaa liittyä myös kuopanteina näkyviä maakellareita ja ruoanvalmistukseen käytettyjä rakennusten ulkopuolella olevia ns. kiviuuneja (vrt. ryssänuuni). Karjamajojen ympärillä voi olla raivausjälkiä, kuten viljelyraunioita. On mahdollista, että karjamajoja on käytetty myös piilopirtteinä.

Suomesta esimerkkeinä 1800-luvun ja 1900-luvun alun karjamajojen rakennuksista ja muista rakenteista voi esiin nostaa Seurasaaren ulkomuseossa olevan Maalahdelta jo 1900-luvun alussa siirretyn karjamajan³⁾. Purmossa on puolestaan Pohjanmaan viimeinen jäljellä oleva karjamajakylä, perimätiedon mukaan vuonna 1825 perustettu Fagerbacka⁴⁾.

Karjamajalaitoksella on Pohjoismaissa esihistorialliselle ajalle, ainakin 2000 vuoden päähän, ulottuvat juuret. Karjamajalaitos yltää Islannista ja Norjasta Ruotsin kautta Suomeen. Muistoja karjamajoista näkyy historiallisten lähteiden ohella mm. paikannimissä.⁵⁾

Ruotsissa karjamajojen ensivaihe voidaan sijoittaa varhaiskeskiajan asutusekspansioon 1000-1200-luvuille ja levisi koko maahan 1600-lukuun mennessä ⁶⁾. Ensimmäiset tiedot Suomessa olleista karjamajoista ovat 1500-luvulta, ja on ilmeistä, että karjamajalaitoksen historia juontuu jossain muodossa keskiajalle. Suomen läntiseen karjamaja-alueeseen kuuluivat ruotsinkielinen Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Tornionjoen laakso. Itäiseen karjamaja-alueeseen lasketaan Laatokan Karjala, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo. Suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla karjamajoja käytettiin myös kausiluonteisten töiden, kuten heinänteon ja syyskyntöjen, aikaisina asuntoina. Näitä majoja kutsuttiin kytötuviksi, jokisaunoiksi tai luhtamajoiksi.⁷⁾

Ruotsissa osa karjamajoista sijaitsee keskiaikaisten autiopyölien paikoilla⁸⁾. Kyseessä oli maatalouden uudelleenjärjestelystä, jonka yhteydessä autiotiloista tuli karjamajoja⁹⁾. Karjamajat saattavat myös edeltää uudisasutusta, kuten torppaa.¹⁰⁾

(Keskiaika?)–1500–1900-luku.

Pohjanmaa, Savo, muu Suomi?

Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu.

Antonsson, Hans 2004. Landskap och ödesbölen. Jämtland före, under och efter den medeltida agrarkrisen. Meddelande 129, Kulturgeografiska institutionen, Stockholms universitet.
Ekeland, Kelvin & Gustafson, Gunvor 1996. Fäbodskog och fäbodbruk. Jordbruksverket, nordiska förbundet för kulturlandskap och Hälsinglands museum.
Gren, Leif 1997. Fossil åkermark. Fornlämningar i Sverige 1. Riksantikvarireämbetet.
Jacobsson, Lisa; Olofsson, Camilla; Stenbäck Lönnquist, Ulrika & Welinder, Stig 2010. Fyra berättelser om arkeologins tysta människor på en fäbod. RIG – kulturhistorisk tidskrift 2010, Vol 93, Nr 2. http://journals.lub.lu.se/index.php/rig/article/view/10411/9409
Jalasmäki, Kaija 2004. Perinteinen karjatalous. Muuttuva maaseutu, historiallinen maanviljely. http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/index.htm.
Kirjastovirma, Pohjoispohjalaista kulttuuriperintöä. Karjamajoista. http://www.kirjastovirma.fi/haapavesi/karjamaja/02
Myrdal, Janken 2000. Jordbruket under feodalismen 1000-1700. Det svenska jordbrukets historia II. Borås.