Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag>wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu wiki:luokka:kaupungit_ja_kaupunkimaiset_yhteisöt}}



====== Katu ======

{{:wiki:kivetty_katu_ja_torin_reuna1400lpv_tuomiokirkontori_turku.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====

Kaupunkiasutukseen liittyvä julkinen kulkuväylä


===== Kuvaus =====

Vanhimmat kadut olivat maapohjaisia. Niitä kuivatettiin ja tiivistettiin tarvittaessa puulastuilla, risuilla ja oksilla. Jo varhain katuja alettiin päällystää hirsillä, haljispuolikkailla ja lankuilla. Pitkittäisten katepuiden alla oli poikittaisia tukipuita, tai katteen muodostivat poikittaiset puut pitkittäisten tukipuiden päällä. Puukertoja saattoi olla useita. Katurakenteissa käytetty puumateriaali oli yleensä kierrätettyä. Katuja myös kivettiin jo keskiajalla, mutta tapa yleistyi vasta 1600-luvulla.((Kykyri 2003: 116; Ratilainen 2007: 17, 21; Saloranta 2007: 26–28; Saloranta 2010: 64; Seppänen 2012: 928–935; Seppänen, Niukkanen & Suhonen 2014: 68–69; Hyttinen, Kallio, Oikarinen & Rajala 2005: 63–69; Kallio-Seppä 2013: 97–102; Lilius 2014a: 220))

{{ :wiki:katu_puukate_kulkuväylän_puukate_åa_turku.jpg?200|}}Saman kadun päällysteenä saatettiin käyttää sekä puuta että kiveä, ja katemateriaali ja kiviladonta saattoivat vaihdella eri tonttien kohdalla. Kadun katteeksi kävivät myös käytöstä poistetut tiilet ja tiilimurska.((Seppänen 2012: 927–938; Seppänen, Niukkanen & Suhonen 2014: 68–69; Kallio-Seppä 2013: 102; Uotila 2003: 43)) Kivettyjen katujen keskilinja oli usein isommista kivistä ladottu. Katujen reunoilla sijaitsivat luonnonkivistä tai muotoilluista hiekkakivistä rakennetut vesikourut, jotka ulottuivat lähelle kadunvarren rakennusten seinustoja.((Ratilainen 2007: 21; Saloranta 2007: 51; Kallio-Seppä 2013: 101–102)) Kadut kivettiin 1800-luvun puoliväliin asti luonnonkivillä. Tämä ns. mukulakiveys alkoi korvautua myöhemmin nupukiveyksellä, joka oli tehty harkkomaiseksi hakatuista luonnonkivistä.((Lilius 2014b: 349; Lilius 2014c: 207)) Myös puiset katukatteet ja maapintaiset kadut olivat käytössä vielä 1800-luvulla.((Hyttinen, Kallio, Oikarinen & Rajala 2005: 64–65; Kallio-Seppä 2013: 95; Hyttinen & Ikonen 2016: 108–109))

Vanhat kadut ovat peittyneet myöhemmän rakentamisen tai nykyisten katukerrosten alle, eikä niistä näy maanpinnalle merkkejä. Uudempia katuja voidaan paikantaa historiallisten karttojen avulla, mutta ne eivät ulotu keskiajalle saakka. Tällöin arkeologinen tutkimus on ainoa tapa selvittää katujen sijaintia sekä rakennetta. Kadut erottuvat kaivettaessa erilaisina maakerroksina. Maapohjaista katua voi olla vaikea erottaa esimerkiksi pihakerroksesta, mutta joskus niissä, kuten myös puukatteisissakin, voidaan erottaa esimerkiksi kärryjen renkaiden uria tai hevosten kavioista jääneitä jälkiä. Myös kivettyihin katuihin on voinut painua kulku-uria.
===== Historia ja käyttö =====
Keskiaikaisten katujen sijainti määräytyi yleensä alueen topografian mukaisesti. Ne yhdistivät kaupungin toiminnan kannalta tärkeitä kohteita, kuten kirkkoa, raatihuonetta ja toria. Pitkittäisiä pääkatuja yhdistivät poikittaiset kapeat kujat. Katuja ja poikkikujia pidennettiin sitä mukaa, kun asutus laajeni.((Seppänen 2012: 904; Niukkanen, Seppänen & Suhonen 2014: 44–45))

Vanhojen asemakaavojen regulointi eli säännölliseen ruutukaavaan muuttaminen aloitettiin 1600-luvulla. Sen yhteydessä katuverkostosta pyrittiin saamaan suoralinjainen. Uudet kaupungit rakennettiin suoraan ruutukaavaihanteen mukaisesti.((Lilius 2014a: 110–111, 116–121))Kruunu pyrki säätämään myös katujen leveyttä. Jo Maunu Eerikinpojan kaupunkilaissa määrättiin kadun leveydeksi kahdeksan kyynärää eli noin 4,8 metriä((Holmbeck & Wessen 1966: 88)). Käytännössä säädöksiä lienee noudatettu vaihtelevasti, ja varsinkin sivukujat saattoivat olla hyvin kapeita.((Seppänen 2012: 925–927))

Kaduilla oli nimet jo keskiajalla. Kadut nimettiin korttelin mukaan siten, että esim. Turun Kirkkokorttelin kadunnimissä esiintyi sana kirkko, ja Luostarikorttelin kaduissa sana luostari. Ne muodostuivat mahdollisesti spontaanisti esimerkiksi sen mukaan, minne katu johti, kuten Hämeenkatu tai Raatihuoneenkatu. Nimi voi kertoa myös käyttötarkoituksesta, kuten Karjakatu tai topogafiasta, kuten Jokikatu. Samojen kadunnimien esiintyminen eri kaupungeissa keskiajalla viittaa mahdollisesti myös siihen, että kadut olivat keskusvallan nimeämiä. Kujat voitiin nimetä jonkun huomattavan talonomistajan mukaan, ja niiden nimi saattoi muuttua, kun talonomistaja vaihtui. Poikkikujat tyydyttiin nimeämään usein vain pääkadun mukaan, kuten esimerkiksi Hämeenpoikkikuja. Uudella ajalla katu voitiin nimetä myös sen varrella asuvan ammattilaisen tai ammattiryhmän mukaan, kuten Hampunkehrääjänkatu. Toisaalta esim. kaikilla Helsingin kaduilla ei ollut nimiä vielä 1700-luvullakaan.((Aminoff & Pesonen 1981; Kuujo 1981: 175–176; Nikula 1987: 90; Ranta 1975: 44; Seppänen 2012: 903–923))

===== Ajoitus =====

Keskiaika – nykyaika.



===== Suojelustatus =====
Vanhojen katujen kerrostumat ja rakenteet ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ne on suojeltu osana ennen 1700-lukua perustettujen kaupunkien säilyneitä kulttuurikerroksia kaupungin perustamisesta – 1800-luvulle. Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset]], sivu 23.

===== Lähteet =====
**Aminoff, Berdt & Pesonen, Leo A.** 1981. Helsingin kadunnimistön synty ja kehitys vuoteen 1946 mennessä. //Helsingin kadunnimet//. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. Toinen korjattu painos.
**Holmbäck, Åke & Wessén, Elias** 1966. Magnus Erikssons stadslag i nusvensk tolkning av Åke Holmbäck och Elias Wessén. Rätthistorisk bibliotek, sjunde bandet. //Skrifter utgifna av institutet för rätthistorisk forskning grundat av Gustaf och Karin Olin//. Stockholm.
**Hyttinen, Marika & Kallio & Titta, Oikarinen, Teija & Rajala, Anu** 2005. Oulun vanhat puupäällysteiset kadut. Julkaisussa Kallio, Titta & Lipponen, Sanna (toim.): Historiaa kaupungin alla. Kaupunkiarkeologisia tutkimuksia Oulussa. //Pohjois-Pohjanmaan museon julkaisuja// 16. Oulu.
**Hyttinen, Marika & Ikonen, Tiia** 2016. 1600-luvun kaupunkikeskustasta 1700-luvun lopun kaupungin reunamille. Poimintoja Oulun kaupunkiarkeologiasta. Julkaisussa Niukkanen, Marianna & Pesonen, Petro & Alvik, Riikka. (toim.): //Monttu auki. Arkeologisisia kenttätutkimuksia// 1. Museovirasto. Helsinki. 
**Kallio-Seppä, Titta** 2013. Kosteutta, puuta ja vallankäyttöä – arkeologinen näkökulma Oulun kaupungin julkisen tilan kehittymiseen 1600-luvulta 1820-luvulle. //Studia Archaeologica Septentrionalia// 6. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys. Rovaniemi.
**Kuujo, Erkki** 1981. //Turun kaupungin historia// 1366–1521. Turku.
**Kykyri, Marita** 2003. Puurakentaminen Turun kaupungissa. Julkaisussa Seppänen, Liisa (toim.): //Kaupunkia pintaa syvemmältä – arkeologisia näkökulmia Turun historiaan//: 105–120. Archaeologica Medii Aevi Finlandiae IX. TS-yhtymä ja Suomen keskiajan arkeologian seura – Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, Turku. 
**Lilius, Henrik** 2014a. Suomi kaupungistuu suurvalta-ajalla (1617–1721). Julkaisussa Lilius, Henrik & Kärki, Pekka (toim): //Suomen kaupunkirakentamisen historia// I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
**Lilius, Henrik** 2014b. Rokokooklassismin ja hyödyn ajan (1743–1772) kaupunki. Julkaisussa Lilius, Henrik & Kärki, Pekka (toim): //Suomen kaupunkirakentamisen historia// I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
**Lilius, Henrik **2014c. Suomalainen kaupunki autonomian ajan alussa (1809–1856). Julkaisussa Lilius, Henrik & Kärki, Pekka (toim): //Suomen kaupunkirakentamisen historia// II. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
**Nikula, Oscar** 1987. //Turun kaupungin historia// 1521–1600. Nide I. Turku.
**Niukkanen, Marianna, Seppänen, Liisa & Suhonen, Mervi** 2014. Kaupunkirakentaminen Suomessa keskiajalla. Julkaisussa Lilius, Henrik & Kärki, Pekka (toim): //Suomen kaupunkirakentamisen historia// I. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki.
**Ranta, Raimo** 1975. //Turun kaupungin historia// 1600–1721. Nide I. Turku.
**Ratilainen, Tanja **2007. Kirkkokadun ja sen varrella sijainneen tontin vaiheita. //HIT - History in Turku. Tietoja, taitoja ja löytöjä. Näyttelyesite 42//. Turun maakuntamuseo.
**Saloranta, Elina **2007. Tuomiokirkontorin kiveyksen uusimisen yhteydessä tehdyt arkeologiset kartoitukset vuosina 1997 ja 2001. Arkeologisia kaivauksia Turussa 1990-luvulla. //Turun maakuntamuseo, Raportteja// 20. Toim. Marita Söderström: 47–57. Turku.
**Saloranta, Elina **2010. Puurakentaminen ja puurakennukset Turussa 1300-luvulla. //Varhainen Turku//. Turun museokeskus. Raportteja 22. Toim. Marita Söderström. Saarijärvi.
**Seppänen, Liisa** 2012. //Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset keskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologinen aineisto//. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5231-1
**Uotila, Kari** 2003. //Naantalin kaupungin vaiheita vuosina 1443–1648. Vallis Gratiae 1443–1648 – Arkeologisia tutkimuksia Naantalissa//. Toim. Kari Uotila, Hannele Lehtonen ja Carita Tulkki. Turku.

===== Muu kirjallisuus =====

**Tommila, Päiviö** (toim.) 1981. //Suomen kaupunkilaitoksen historia// 1. Suomen kaupunkiliitto. Vantaa.
**Kupila, Sanna  & Söderström, Marita** (toim.) 2011. //Turun katuja ja toreja//. Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään. Turun museokeskuksen julkaisuja 53. Turku. 
===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
