Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:kaupunkirakennus

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
wiki:kaupunkirakennus [2022/09/30 09:53]
Helena Ranta [Ajoitus]
wiki:kaupunkirakennus [2022/09/30 10:07] (nykyinen)
Helena Ranta
Rivi 17: Rivi 17:
  
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
-Yksinkertaisin rakennustyyppi oli pyöröhirsistä nurkkasalvostekniikalla koottu sisäänpäin lämpiävä savutupa, jollaisia oli käytössä vielä 1700-luvulla. Jos rakennuksesta on säilynyt hirsikertoja,​ voi eri salvostyyppejä,​ tilkemateriaaleja ja ovenpielirakenteita olla erotettavissa. Hirsipintoja alettiin piiluta tasapintaisiksi Turussa jo 1300-luvulla,​ mutta tapa yleistyi vasta keskiajan jälkeen. Kaupungeissa harvinainen,​ vanhakantainen rakennustekniikka oli ns. varhopatsastekniikka,​ jossa pystypuiden sivuihin tehtyihin uriin ladottiin vaakasuoraan lautoja, lankkuja tai hirsiä. Pohjakaavatyyppejä olivat yksinäistupa,​ eteisellinen yksinäistupa,​ kaksihuoneinen tupa ja paritupa. 1700-luvulla yleistyi asuinrakennuksissa ns. karoliininen pohjakaava((Heikkinen 1994: 225–252; Kykyri 2003: 108–109, 113–114; Ylimaunu 2007: 42; Seppänen 2012: 632–641)) ​+Yksinkertaisin rakennustyyppi oli pyöröhirsistä nurkkasalvostekniikalla koottu sisäänpäin lämpiävä savutupa, jollaisia oli käytössä vielä 1700-luvulla. Jos rakennuksesta on säilynyt hirsikertoja,​ voi eri salvostyyppejä,​ tilkemateriaaleja ja ovenpielirakenteita olla erotettavissa. Hirsipintoja alettiin piiluta tasapintaisiksi Turussa jo 1300-luvulla,​ mutta tapa yleistyi vasta keskiajan jälkeen. Kaupungeissa harvinainen,​ vanhakantainen rakennustekniikka oli ns. varhopatsastekniikka,​ jossa pystypuiden sivuihin tehtyihin uriin ladottiin vaakasuoraan lautoja, lankkuja tai hirsiä. Pohjakaavatyyppejä olivat yksinäistupa,​ eteisellinen yksinäistupa,​ kaksihuoneinen tupa ja paritupa. 1700-luvulla yleistyi asuinrakennuksissa ns. karoliininen pohjakaava.((Heikkinen 1994: 225–252; Kykyri 2003: 108–109, 113–114; Ylimaunu 2007: 42; Seppänen 2012: 632–641)) ​
  
-Yksinkertaisimmat hirsirakennukset perustettiin suoraan maan pinnalle upottamalla alimmat seinähirret osittain maahan. Perustustapa oli arkeologisten kaivaushavaintojen perusteella käytössä kaupungeissa keskiajalta ainakin 1600-luvulle. Vanhin varsinainen perustusmuoto on ns. multapenkkiperustus,​ jossa rakennuksen alimmat hirret oli nostettu irti maasta matalan kiviladelman päälle. Tätä kiviriviä ja alinta hirttä vasten koottiin perustuksen sisäpuolelle maata ulkoseinää vasten eristeeksi lattiavetoa estämään. Maata voitiin nostaa seinää vasten myös talon ulkopuolelta. Lattia oli eristämätön ja sen alla oli tyhjä tila. Noin metrin päässä seinästä talon alla saattoi olla toinen kivirivi tai hirsikehä, joka piti multapenkin paikoillaan. Multapenkkiperustukset olivat käytössä keskiajalta 1800-luvulle asti.((Ylimaunu 2007: 32–35; ​ Seppänen 2012: 629–632; Heinonen 2016: 132–137; Hyttinen & Ikonen 2016: 102–113; Kykyri 2003: 109)) +Yksinkertaisimmat hirsirakennukset perustettiin suoraan maan pinnalle upottamalla alimmat seinähirret osittain maahan. Perustustapa oli arkeologisten kaivaushavaintojen perusteella käytössä kaupungeissa keskiajalta ainakin 1600-luvulle. Vanhin varsinainen perustusmuoto on ns. multapenkkiperustus,​ jossa rakennuksen alimmat hirret oli nostettu irti maasta matalan kiviladelman päälle. Tätä kiviriviä ja alinta hirttä vasten koottiin perustuksen sisäpuolelle maata ulkoseinää vasten eristeeksi lattiavetoa estämään. Maata voitiin nostaa seinää vasten myös talon ulkopuolelta. Lattia oli eristämätön ja sen alla oli tyhjä tila. Noin metrin päässä seinästä talon alla saattoi olla toinen kivirivi tai hirsikehä, joka piti multapenkin paikoillaan. Multapenkkiperustukset olivat käytössä keskiajalta 1800-luvulle asti.((Ylimaunu 2007: 32–35; Seppänen 2012: 629–632; Heinonen 2016: 132–137; Hyttinen & Ikonen 2016: 102–113; Kykyri 2003: 109)) 
  
 Nurkkakivelliset,​ luonnonkivistä kylmämuuratut kivijalat tulivat kaupunkirakennuksissa käyttöön 1400-luvun puolivälissä. Alapohja oli aluksi eristämätön. Lämpöeristetty tuulettuva alapohja, ns. rossipohja, tuli käyttöön 1700-luvulta alkaen, ja sellaiseen liittyi korkeampi ja jykevämpi kivijalka. Kevytrakenteisissa aitoissa ym. hirsikehikko perustettiin yleensä pelkkien nurkkakivien tai nurkissa sijainneiden paalujen varaan. Jos maaperä oli kostea ja routiva, saatettiin kiviperustuksen alle laittaa vahvistukseksi hirsiä tai pystypaaluja. Rakenteiden kosteuseristeenä voitiin käyttää tuohilevyjä,​ savea tai hiekkaa. Kaupunkirakennusten perustuksista löytyy toisinaan niihin maagisissa tarkoituksissa sijoitettuja [[wiki:​rakennuskätkö|rakennuskätköjä]].((Ylimaunu 2007: 32–35)) Nurkkakivelliset,​ luonnonkivistä kylmämuuratut kivijalat tulivat kaupunkirakennuksissa käyttöön 1400-luvun puolivälissä. Alapohja oli aluksi eristämätön. Lämpöeristetty tuulettuva alapohja, ns. rossipohja, tuli käyttöön 1700-luvulta alkaen, ja sellaiseen liittyi korkeampi ja jykevämpi kivijalka. Kevytrakenteisissa aitoissa ym. hirsikehikko perustettiin yleensä pelkkien nurkkakivien tai nurkissa sijainneiden paalujen varaan. Jos maaperä oli kostea ja routiva, saatettiin kiviperustuksen alle laittaa vahvistukseksi hirsiä tai pystypaaluja. Rakenteiden kosteuseristeenä voitiin käyttää tuohilevyjä,​ savea tai hiekkaa. Kaupunkirakennusten perustuksista löytyy toisinaan niihin maagisissa tarkoituksissa sijoitettuja [[wiki:​rakennuskätkö|rakennuskätköjä]].((Ylimaunu 2007: 32–35))
Rivi 25: Rivi 25:
 Rakennuksessa saattoi olla maa- tai savilattia, mutta useimmiten ainakin asuinrakennuksissa oli suoraan maan pinnalle ladottu tai vasojen varaan tehty lautalattia. Lattia saattoi olla tehty myös järeämmistä lankuista, hirsistä tai haljaspuolikkaista eli halkaistuista puunrungoista. Kivi ja tiili olivat harvinaisempia lattiamateriaaleja,​ joita käytettiin mm. kellareissa ja erilaisissa verstaissa.((Ylimaunu 2007: 35–37; Seppänen 2012: 678–704; Kykyri 2003: 109)) Rakennuksessa saattoi olla maa- tai savilattia, mutta useimmiten ainakin asuinrakennuksissa oli suoraan maan pinnalle ladottu tai vasojen varaan tehty lautalattia. Lattia saattoi olla tehty myös järeämmistä lankuista, hirsistä tai haljaspuolikkaista eli halkaistuista puunrungoista. Kivi ja tiili olivat harvinaisempia lattiamateriaaleja,​ joita käytettiin mm. kellareissa ja erilaisissa verstaissa.((Ylimaunu 2007: 35–37; Seppänen 2012: 678–704; Kykyri 2003: 109))
  
-Sisäänpäin lämpiäviin savutupiin liittyi liesiä ja [[wiki:​kiuas|kiukaita]]. Ne olivat yleensä kylmämuurattuja ja ympärillä saattoi olla hirsikehikko. Lieden rakenteissa saatettiin käyttää myös tuohta, tiiltä, savea ja hiekkaa. Liesi saattoi sijaita keskellä lattiaa, nurkassa tai seinän vieressä. ​ [[wiki:​uuni|Uunit]] olivat puolestaan kivistä tai tiilistä kalkkilaastilla muurattuja tulisijoja, joissa oli umpilakinen tulipesä. Uuni saattoi olla savujohdoton tai -johdollinen. Uunin alaosa tehtiin yleensä suurista luonnonkivistä,​ ja sen alla saattoi olla hirsiperustus tai tukipaalutuksia. Uunit sijoitettiin yleensä huoneen nurkkaan. Savujohdolliset takat ja takkauunit tulivat kaupunkirakennuksissa käyttöön 1400-luvulla. Varhaisimmat merkit kaakeliuuneista kaupunkirakennuksissa ovat Turusta 1400-luvun puolivälistä. Kaakeliuunien perustukset ovat neliömäisiä ja pinta-alaltaan melko pieniä.((Kykyri 2003: 112–113; Seppänen 2012: 704–751; Ylimaunu 2007: 51–52)) Savuton ja varaava lämmitysjärjestelmä hypokausti on tunnistettavissa tiiliholvatusta,​ avolakisesta tulipesästä ja sen päällisistä kiuaskivistä. Kaupunkikaivauksilla löytyneet ilma-aukkotiilien ja -kivien sekä niiden kansien kappaleet viittaavat, että lämmitysjärjestelmää saatettiin käyttää linnojen ja luostareiden lisäksi kaupunkirakennuksissa ((Gardberg 1976: 332; Seppänen 2012: 727-733.)) ​+Sisäänpäin lämpiäviin savutupiin liittyi liesiä ja [[wiki:​kiuas|kiukaita]]. Ne olivat yleensä kylmämuurattuja ja ympärillä saattoi olla hirsikehikko. Lieden rakenteissa saatettiin käyttää myös tuohta, tiiltä, savea ja hiekkaa. Liesi saattoi sijaita keskellä lattiaa, nurkassa tai seinän vieressä. [[wiki:​uuni|Uunit]] olivat puolestaan kivistä tai tiilistä kalkkilaastilla muurattuja tulisijoja, joissa oli umpilakinen tulipesä. Uuni saattoi olla savujohdoton tai -johdollinen. Uunin alaosa tehtiin yleensä suurista luonnonkivistä,​ ja sen alla saattoi olla hirsiperustus tai tukipaalutuksia. Uunit sijoitettiin yleensä huoneen nurkkaan. Savujohdolliset takat ja takkauunit tulivat kaupunkirakennuksissa käyttöön 1400-luvulla. Varhaisimmat merkit kaakeliuuneista kaupunkirakennuksissa ovat Turusta 1400-luvun puolivälistä. Kaakeliuunien perustukset ovat neliömäisiä ja pinta-alaltaan melko pieniä.((Kykyri 2003: 112–113; Seppänen 2012: 704–751; Ylimaunu 2007: 51–52)) Savuton ja varaava lämmitysjärjestelmä hypokausti on tunnistettavissa tiiliholvatusta,​ avolakisesta tulipesästä ja sen päällisistä kiuaskivistä. Kaupunkikaivauksilla löytyneet ilma-aukkotiilien ja -kivien sekä niiden kansien kappaleet viittaavat, että lämmitysjärjestelmää saatettiin käyttää linnojen ja luostareiden lisäksi kaupunkirakennuksissa ((Gardberg 1976: 332; Seppänen 2012: 727733.)) ​
  
 Kiveä ja tiiltä käytettiin seinämateriaalina aluksi vain kirkollisiin ja hallinnollisiin rakennuksiin. Rakennus saattoi myös olla kiveä vain alaosastaan,​ yläosa rakennettiin puusta. Muuraamiseen käytettiin kalkkilaastia. Muuratut rakennukset vaativat tukevat, maahan kaivettuihin ojiin tehdyt perustukset,​ joiden alla saattoi olla paalutus ja hirsiarina. Kiviset seinämuurit tehtiin yleensä täyttömuuritekniikalla,​ jossa sisemmän ja ulomman muuratun seinäpinnan välinen tila täytettiin kerroksittain kivillä, tiilenkappaleilla,​ laastilla ja hiekalla. Keskiaikaisia tiiliseinien muurauslimityksiä olivat munkkilimitys ja vendiläinen limitys. Kivestä rakennetut kaupunkirakennukset yleistyivät Turussa jo keskiajan lopulla ja muissa kaupungeissa 1700-luvulla.((Niukkanen et al. 2014: 65)) Vanhin luonnontieteellisin menetelmin ajoitettu yksityinen kivitalo rakennettiin 1390-luvuvlla((Uotila 2007: 25.)) Toisin kuin muualla Itämeren alueella, ainakin Turussa kivitalojen pitkä sivu asetettiin yleensä kadun suuntaisesti.((Uotila 2003: 131.)) ​   Kiveä ja tiiltä käytettiin seinämateriaalina aluksi vain kirkollisiin ja hallinnollisiin rakennuksiin. Rakennus saattoi myös olla kiveä vain alaosastaan,​ yläosa rakennettiin puusta. Muuraamiseen käytettiin kalkkilaastia. Muuratut rakennukset vaativat tukevat, maahan kaivettuihin ojiin tehdyt perustukset,​ joiden alla saattoi olla paalutus ja hirsiarina. Kiviset seinämuurit tehtiin yleensä täyttömuuritekniikalla,​ jossa sisemmän ja ulomman muuratun seinäpinnan välinen tila täytettiin kerroksittain kivillä, tiilenkappaleilla,​ laastilla ja hiekalla. Keskiaikaisia tiiliseinien muurauslimityksiä olivat munkkilimitys ja vendiläinen limitys. Kivestä rakennetut kaupunkirakennukset yleistyivät Turussa jo keskiajan lopulla ja muissa kaupungeissa 1700-luvulla.((Niukkanen et al. 2014: 65)) Vanhin luonnontieteellisin menetelmin ajoitettu yksityinen kivitalo rakennettiin 1390-luvuvlla((Uotila 2007: 25.)) Toisin kuin muualla Itämeren alueella, ainakin Turussa kivitalojen pitkä sivu asetettiin yleensä kadun suuntaisesti.((Uotila 2003: 131.)) ​  
  
-Kaupunkitonteilla oli myös erityyppisiä [[wiki:​kellari|kellareita]],​ joita käytettiin lähinnä varastointiin. Kellari saattoi toimia myös puotina, jolloin sisäänkäynti ja ikkunat olivat kadulle, ja kellari oli vain osittain maanpinnan alainen. Kivikellari saattoi olla luonnonkivistä tai tiilistä tynnyriholvattu tai olla lautakattoinen. Kellarit sijaitsivat yleensä asuinrakennuksen tai aitan alla, ja niissä saattoi olla myös tiilistä muurattuja osia. Kellari saattoi olla myös hirsirakenteinen. Kellarin lattiassa saattoi olla veden pois johtamista varten tehtyjä rakenteita. Lisäksi rakennusten lattioiden alle maahan kaivetut, lautavuoratut tai esimerkiksi vanhasta tynnyristä tehdyt kellarikuopat olivat yleisiä.((Uotila 1988: 51-63; Ylimaunu 2007: 44–49))+Kaupunkitonteilla oli myös erityyppisiä [[wiki:​kellari|kellareita]],​ joita käytettiin lähinnä varastointiin. Kellari saattoi toimia myös puotina, jolloin sisäänkäynti ja ikkunat olivat kadulle, ja kellari oli vain osittain maanpinnan alainen. Kivikellari saattoi olla luonnonkivistä tai tiilistä tynnyriholvattu tai olla lautakattoinen. Kellarit sijaitsivat yleensä asuinrakennuksen tai aitan alla, ja niissä saattoi olla myös tiilistä muurattuja osia. Kellari saattoi olla myös hirsirakenteinen. Kellarin lattiassa saattoi olla veden pois johtamista varten tehtyjä rakenteita. Lisäksi rakennusten lattioiden alle maahan kaivetut, lautavuoratut tai esimerkiksi vanhasta tynnyristä tehdyt kellarikuopat olivat yleisiä.((Uotila 1988: 5163; Ylimaunu 2007: 44–49))
  
  
wiki/kaupunkirakennus.txt · Viimeksi muutettu: 2022/09/30 10:07 / Helena Ranta