Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- wiki:keskiaikainen-kalmisto [2016/04/14 14:45]
Helena Ranta
+++ wiki:keskiaikainen-kalmisto [2022/10/26 14:58]
Helena Ranta
@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-<WRAP center round box 60%>
+{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:historiallisen_ajan_haudat}}
-**Haluatko kirjoittaa tämän sivun? Ota yhteyttä akp(at)nba.fi.**
-</WRAP>
-\\
-{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}}
 ====== Keskiaikainen kalmisto ======
+{{:wiki:ulvila_liikistö.jpg?450|}}
 ===== Määritelmä =====
+Keskiajalle ajoittuva kalmisto/hautausmaa, joka on joko vanhemman esihistoriallisen ajan kalmiston yhteydessä tai varsinaisesti keskiajalla perustettu
 ===== Kuvaus =====
+Keskiaikaan ajoittuvia hautauksia tai kalmistoja/hautausmaita löytyy monesta eri yhteydestä. Joissakin rautakauden loppupuolella perustetuissa ruumiskalmistoissa on hautauksia, jotka ajoittuvat keskiajan puolelle. Keskiajalla perustettiin myös uusia kristillisiä hautausmaita kirkkojen, kappeleiden ja luostareiden yhteyteen. Osa näistä jäi myöhemmin pois käytöstä. Useimmat keskiaikaiset kirkkotarhat ovat jääneet myöhemmin laajennetun, edelleen käytössä olevan [[wiki:kirkkomaa|kirkkomaan]] sisään ja pitkään käytössä olleen hautausmaan vanhimmat hautaukset voivat olla nuorempien tuhoamia. Suurimmat tutkitut keskiaikaiset hautausmaat ovat Turun Koroinen, Ulvilan Liikistö, Hollolan Kirkailanmäki, Lappeen Kauskila ja Kemin Valmarinniemi. Keskiaikana tehtiin hautauksia myös kirkkoihin (ks. [[wiki:kirkkohauta|kirkkohaudat]]). Erillinen ryhmänsä ovat sekä katoliseen että ortodoksiseen perinteeseen kuuluvat [[wiki:kyläkalmisto|kyläkalmistot]], jotka ajoittuvat kokonaan (tunnetut katoliset kyläkalmistot) tai ainakin osittain (ortodoksikalmistot) keskiajalle. Varsinaisten kirkkomaiden ulkopuolella oleviin hautapaikkoihin kuuluvat kyläkalmistojen lisäksi luterilaiseen perinteeseen kuuluvat [[wiki:hautasaari|hautasaaret]], joiden käyttö on voinut alkaa jo keskiajan puolella.((Niukkanen 2009: 71–79; Haggrén 2015: 390–403))
+Mikäli haudoilla ei ole mitään merkkejä, ne eivät välttämättä enää näy maan pinnalle. Joskus ne voivat näkyä painanteina. Hautapainanteiden koko voi vaihdella, mutta tyypillinen painanne on kooltaan 2–2,5 metriä pitkä ja 60–80 senttimetriä leveä.((Ruohonen 2011: 19–23)) Haudat eivät välttämättä ole olleet selvissä riveissä ja tunnetaan myös toisiaan leikkaavia hautoja. Hautakuoppien syvyys on vaihdellut, ehkä hautausajankohdastakin riippuen. Myös useamman vainajan yhteishautoja tunnetaan.((Paavola 2003: 26–27))
+Keskiaikaisiin hautauksiin ja kalmistoihin liittyy erilaisia kivilatomuksia, kivilaakoja ja hautakiviä. Kirkkojen yhteydestä Varsinais-Suomesta ja Ala-Satakunnasta, esim. Turusta, Raisiosta, Nousiaisista ja Ulvilasta on löydetty hautalaattoja tai -laakoja, jotka ovat suorakaiteen tai trapetsoidin muotoisia ja tehty kalkkikivestä.((Haggrén 2015: 398–399; Raisiosta esim. Näränen 2005)) Hautamerkkinä on voitu käyttää myös pystykiviä, joita tunnetaan esimerkiksi Ulvilan Liikistöstä ja Paimion Räpälästä((Kronqvist 1938: 55, 59–60; Haggrén 2015: 400)). Ulvilan Liikistö on esimerkki keskiaikaisesta hautausmaasta, jossa hautojen päällä oli laakakivistä tehtyjä ladelmia. Tavallisin oli ruumiin suuntainen 3–5 kiven ladelma. Lisäksi tavattiin jo em. pystykiviä ja suurikokoisia maan pinnalla olleita laakakiviä sekä nelikulmaisia kivilatomuksia. On kuitenkin huomattava, että suurin osa haudoista oli merkitsemättä.((Kronqvist 1938)) Vastaavia latomuksia löydettiin myös Hiittisten Kyrksundetin kappelinjäännösten yhteydessä olevasta hautausmaasta, jonka on ajateltu perustetun jo keskiajalla((Nordman 1940)). Kivirakenteita ja/tai hautakiviä on löydetty myös mm. ortodoksikalmistoista ja hautasaarien ruumishautojen yhteydestä((Ruohonen 2002, 36; Laakso 2014: 100–102)). Haudoilla on voinut olla myös puuristejä tms. puusta tehtyjä hautamerkkejä, jotka eivät kuitenkaan ole säilyneet.
+Yleinen käsitys on, että keskiaikaisissa hautauksissa ei enää käytetty arkkuja, vaan vainaja käärittiin käärinliinoihin. Tästä todisteena on löydetty jonkin verran käärinliinoissa käytettyjä, yksinkertaisia neuloja. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että myös keskiajalla käytettiin sekä lauta- että ruuhiarkkuja.((Paavola 2003: 27; Haggrén //et al.// 2007: 23–24; Haggrén 2015: 400)) Jo rautakauden lopussa hauta-antimien määrä alkaa, ainakin osassa kalmistoja, vähentyä tai haudat ovat esineettömiä. Keskiajalle tultaessa iso osa haudoista on kristillisen tradition mukaisesti esineettömiä. Haudoista voi kuitenkin löytyä esimerkiksi pukuun ja vyöhön liittyviä metalliesineitä. Sen lisäksi hautoihin on laitettu, varsinkin idässä ja pohjoisessa esineitä, mm. koruja tai rahoja vielä 1300- ja 1400-luvuilla.((esim. Kronqvist 1938: 55; Paavola 2003: 28; Laakso 2011: 78, 81; 2014: 129–130; Haggrén 2015: 401)) Esineistö, erityisesti rahat, ovat tärkeitä myös ajoituksen kannalta. Keskiajalle ajoittuvien hautausten yhteydestä on löydetty myös eläinten luita((Kivikero 2011)).
+Vainajien luuaines on yleensä heikosti säilynyttä. Jos luuta on säilynyt, yksi suuntaa antava tapa hautausten ajoittamiseen on vainajien käsien asento. Varhaiskeskiajalla, aina 1200-luvun puoliväliin asti, vainajan kädet olivat sivuilla. Myöhemmin vainajien kädet asetettiin aluksi alavatsalle, sitten ylemmäs rinnalle.((Jäkärä 2001; Haggrén 2015: 401))
 ===== Historia ja käyttö =====
+Esineetön, itä-länsisuuntainen, kristillisen tradition mukainen ruumishautaaminen on yksi rautakauden ja keskiajan vaihtumisen ajoitusperustoja. Raja on alueesta riippuen noin 1200 tai 1300 AD. Raja varsinaisten kristillisten hautausmaiden käyttöön on kuitenkin liukuvampi. Ennen varsinaisten keskiaikaisten hautausmaiden syntyä, esineettömiä hautauksia oli jo rautakaudella perustetuissa ruumiskalmistoissa. Ainakin joissakin kalmistoissa nämä tai osa niistä voivat ajoittua keskiajan puolelle, 1200-luvulle, ainakin sen alkuun. Tämän jälkeen useat kalmistot jäivät pois käytöstä, mutta joissakin hautaaminen on voinut jatkua pitempään keskiajalle.((Hiekkanen 2010: 343; Haggrén 2015: 402)) Joidenkin esihistoriallisellakin ajalla käytössä olleiden kalmistojen yhteydestä on löydetty merkkejä rakennuksista tai esitetty oletuksia niiden sijainnista((Purhonen 1998: 123–129; Laakso 2014: 100–108; Haggrén 2015: 393–394)). Ravattulan Ristimäestä on löydetty kokonaisuus, jossa esihistoriallisen kalmiston yhteyteen on pystytetty varhaiskeskiajalle ajoittuva puinen kirkko. Paikalla on myös aidalla rajattu kirkkomaa.((Ruohonen 2013; 2015)) Kun seurakuntajärjestelmä kehittyi 1200-luvun vuosikymmeniltä lähtien, kirkko-hautausmaa -yhdistelmä muuttui kuitenkin vallitsevaksi. Poikkeuksia ovat esimerkiksi Uudeltamaalta löydetyt kyläkalmistot.((Paavola 2003: 26; Hiekkanen 2010: 342–344; Haggrén 2015: 402))
-===== Ajoitus =====
+Kristillistä katolisen ajan hautaamista säätelivät kanonisen lain hautaamista koskevat osat ja tapoja säädelleet normit, mutta toisaalta paikallisia eroja kehittyi käytännön toteutuksessa((Paavola 2003: 25)). Tietoa keskiajan hautaustavoista on edelleenkin melko vähän. Rautakauden lopulla on havaittavissa eroja hautaustavoissa jopa lähekkäin sijainneiden samanaikaisten kalmistojen välillä((ks. esim. Mäntylä 2005: 122–127)). Tämä tilanne on todennäköinen myös keskiajalla. Näin ollen kaikkia hautaustapoja ei voida yleistää jokaista kalmistoa koskeviksi. On myös joitakin selkeitä säännöistä poikkeavia käytäntöjä, kuten joistakin kristillisiltä hautausmailta löydetyt polttohautaukset. Esimerkiksi Kemin Valmarinniemestä näitä löydettiin kolmetoista. Kyse voi olla esimerkiksi käytännön seikasta ts. säilömismenetelmästä pitkän kuljetusmatkan takia esimerkiksi ulkomailla tapahtuneen kuoleman takia, mutta varmaa syytä polttohaudoille ei tunneta((Paavola 2003: 28–29; Wessman 2010: 106; Haggrén 2015: 402))
+===== Ajoitus =====
+Keskiaika (1200/1300 – 1520 jaa).
 ===== Levintä =====
+Koko kiinteästi asutun Suomen alue.
 ===== Suojelustatus =====
+Keskiaikaiset kalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.
 ===== Lähteet =====
+**Haggrén, Georg & Rosendahl, Ulrika & Holappa, Maija & Knuutinen, Tarja & Kunnas, Olli & Salonen, Anna-Maria & Tevali, Riikka** 2007. //Espoo, Suomenoja, Finnon kylätontti. Kaivaus 11.9.–13.10.2006.// Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa.
+**Haggrén, Georg** 2015. Keskiajan arkeologia. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//: 367–536. Gaudeamus.
+**Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//: 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm.
+**Jäkärä, Tiina** 2001. Vainajien käsivarsiasennoista: Turun Koroinen, Ulvilan Liikistö ja Hollolan Kirkkailanmäki. //SKAS// 1/2001: 12-19.
+**Kivikero, Hanna** 2011. Cattle teeth in Graves. Interpretations of animal bones found in Finnish inhumation graves (ca AD 550–1700). Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, Arkeologia.
+**Kronqvist, Iikka** 1938. Varhaisen keskiajan hautamerkeistä. //Suomen Museo// XLV: 54–64.
+**Laakso, Ville** 2011. Ensimmäiset lappeelaiset – pitäjän alue esihistoriasta keskiajalle. Julkaisussa //Kauskilasta keisarin aikaan. Lappeen historia I. Esihistoriasta vuoteen 1865//: 10–118. Lappeenrannan kaupunki.
+**Laakso, Ville** 2014. //Papinniemi in Uukuniemi and Related Archaeological Sites of Eastern Orthodox Cultural Area in Finland.// Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XIX. Suomen keskiajan arkeologian seura.
+**Mäntylä, Sari ** 2005. Broad-bladed battle-axes, their function and symbolic meaning. Julkaisussa Mäntylä, Sari (toim.): //Rituals and relations. Studies on the society and material culture of the Baltic Finns//: 105–130. Suomalaisen Tiedeakatemian toimituksia. Humaniora 336.
+**Niukkanen, Marianna** 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. //Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita// 3, Museovirasto rakennushistorian osasto.
+**Nordman, Carl-Olof ** 1940. Medeltidskyrkogården i Hitis. //Finskt Museum// XLVI: 12–27.
+**Näränen, Jari** 2005. Vanhoja hautakiviä Raision kirkosta. //Arkeologia NYT! Arkeologi NU!// 2/2005: 20–21.
+**Paavola Kirsti** 2003. Keskiajan hautaustavoista. Julkaisussa //Koroinen eläväksi, Korois till liv. Koroinen-seminaari 7.–8.4.2001. Turun maakuntamuseo, raportteja// 19: 25–29.
+**Purhonen, Paula** 1998. //Kristinuskon saapumisesta Suomeen. Uskontoarkeologinen tutkimus.// Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 106.
+**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//: 213–365. Gaudeamus.
+**Ruohonen, Juha** 2002. Väliaikaista kaikki on vaan? Historiallisen ajan hautasaaret arkeologisina kohteina. //Muinaistutkija// 4/2002: 32–43.
+**Ruohonen, Juha** 2011. Hautapaikkojen arkeologinen inventointi: Arkistotutkimuksesta kohteiden tunnistamiseen. Julkaisussa Salo, Kati & Niukkanen, Marianna (toim.) 2011: //Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 22: 12–23.//, Museovirasto.
+**Ruohonen, Juha** 2013. Kirkollisen kulttuurin alkulähteillä. Kaarinan Ravattulan varhaiskeskiaikainen kirkko ja kirkkomaa. //Historiallinen Aikakauskirja// 4/2013: 433–440.
+**Ruohonen, Juha** 2015. Lähetyskauden muistoja: Ravattulan Ristimäen kalmisto, kirkko ja kirkkomaa.  Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//: 395–397. Gaudeamus.
+**Wessman, Anna** 2010. Death, Destruction and Commemoration. Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550–1150). //Iskos// 17. Helsinki.
 ===== Muu kirjallisuus =====

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Erot

Sivutyökalut