Käyttäjän työkalut
wiki:keskiaikainen-linna
Erot
Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
| Both sides previous revision Edellinen revisio | Seuraava revisio Both sides next revision | ||
|
wiki:keskiaikainen-linna [2020/10/20 18:03] Helena Ranta |
wiki:keskiaikainen-linna [2021/09/24 11:17] Veli-Pekka Suhonen [Kuvaus] |
||
|---|---|---|---|
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
| Keskiaika toi tullessaan omat linnoitustekniset ja -opilliset innovaationsa. Jo pelkästään muuraustaidon omaksuminen muutti linnojen ulkomuotoa merkittävästi verrattuna niitä edeltäviin kylmämuurattuihin muinaislinnoihin. Keskiaikaisissa linnoissa näkyy hyvin sisäänpäin vahvistuvan puolustuksen periaate. Linnat rakennettiin keskiajalla yleensä veden suojaan niemille tai saarille. Linnoja ei välttämättä enää sijoitettu ympäristöstään korkeammalle kohoaville kallioille tai mäille. Päämääränä oli saada etäisyyttä vihollisen piirityslaitteisiin. Linnat eristettiin ympäristöstään vallihaudoilla ja vedenalaisilla paalu- tai kiviestevarustuksilla. Vallihaudat olivat joko kuiva- tai vesihautoja. Ulkovarustusten jälkeen saavuttiin ensin esilinnaan ja vasta sitten päälinnaan. Esilinnoja saattoi olla peräkkäin tai vierekkäin useita. Turun, Viipurin ja Porvoon linnat olivat kaupunkien yhteydessä. Myös muiden linnojen ulkopuolella on luultavasti ollut kauppiaiden ja käsityöläisten asuttamia alueita eli linnanmalmeja.((Kuvauksen lähteenä Hansson 2011; Lovén 1996.)) | Keskiaika toi tullessaan omat linnoitustekniset ja -opilliset innovaationsa. Jo pelkästään muuraustaidon omaksuminen muutti linnojen ulkomuotoa merkittävästi verrattuna niitä edeltäviin kylmämuurattuihin muinaislinnoihin. Keskiaikaisissa linnoissa näkyy hyvin sisäänpäin vahvistuvan puolustuksen periaate. Linnat rakennettiin keskiajalla yleensä veden suojaan niemille tai saarille. Linnoja ei välttämättä enää sijoitettu ympäristöstään korkeammalle kohoaville kallioille tai mäille. Päämääränä oli saada etäisyyttä vihollisen piirityslaitteisiin. Linnat eristettiin ympäristöstään vallihaudoilla ja vedenalaisilla paalu- tai kiviestevarustuksilla. Vallihaudat olivat joko kuiva- tai vesihautoja. Ulkovarustusten jälkeen saavuttiin ensin esilinnaan ja vasta sitten päälinnaan. Esilinnoja saattoi olla peräkkäin tai vierekkäin useita. Turun, Viipurin ja Porvoon linnat olivat kaupunkien yhteydessä. Myös muiden linnojen ulkopuolella on luultavasti ollut kauppiaiden ja käsityöläisten asuttamia alueita eli linnanmalmeja.((Kuvauksen lähteenä Hansson 2011; Lovén 1996.)) | ||
| - | Suomen keskiaikaisille linnoille on helppo löytää koti- ja ulkomaisia esikuvia. Romaanisiin linnatyyppeihin lasketaan tornilinnat, kehämuurilinnat ja kastellilinnat (esim. Turun linnan vanhin osa). 1300- ja 1400-luvuilla linnarakentamisen pääsuuntaukseksi tuli gotiikka. Linnoituksessa hyödynnettiin ns. flankeeraus- eli sivustatuliperiaatetta ja pohjakaavat muuttuivat samalla aiempaa monimuotoisimmiksi (esim. Raasepori). Suomen keskiajan linnoja on kuitenkin mahdoton jakaa rakenteidensa perusteella selviin kronologisiin ryhmiin. Koko keskiajan käytössä olleissa kivilinnoissa on eri ajanjaksoille tyypillisiä rakenteita. Samat keskiaikaisen sodankäynnin edellyttämät puolustusvarustukselliset ratkaisut toistuvat kaikissa linnoissa kulloiseenkin rakennuspaikkaan sovellettuina. Valitut rakennusmateriaalit ja -paikat ovat vaikuttaneet linnojen lopulliseen ulkomuotoonn enemmän kuin rakennusajankohta. Kalkkilaastin käyttöönotto vähensi välillisesti rakennuspaikan vaikutusta kivilinnojen ulkomuotoon, mahdollistaen topografian uudenlaisen hyödyntämisen. Puun käyttö rajoitti puolestaan merkittävästi rakenteellisia ratkaisuja. Käytännössä jokainen linna oli loppujen lopuksi oma yksittäistapauksensa. | + | Suomen keskiaikaisille linnoille on helppo löytää koti- ja ulkomaisia esikuvia. Romaanisiin linnatyyppeihin lasketaan tornilinnat, kehämuurilinnat ja kastellilinnat (esim. Turun linnan vanhin osa). 1300- ja 1400-luvuilla linnarakentamisen pääsuuntaukseksi tuli gotiikka. Linnoituksessa hyödynnettiin ns. flankeeraus- eli sivustatuliperiaatetta ja pohjakaavat muuttuivat samalla aiempaa monimuotoisimmiksi (esim. Raasepori). Suomen keskiajan linnoja on kuitenkin mahdoton jakaa rakenteidensa perusteella selviin kronologisiin ryhmiin. Koko keskiajan käytössä olleissa kivilinnoissa on eri ajanjaksoille tyypillisiä rakenteita. Samat keskiaikaisen sodankäynnin edellyttämät puolustusvarustukselliset ratkaisut toistuvat kaikissa linnoissa kulloiseenkin rakennuspaikkaan sovellettuina. Valitut rakennusmateriaalit ja -paikat ovat vaikuttaneet linnojen lopulliseen ulkomuotoon enemmän kuin rakennusajankohta. Kalkkilaastin käyttöönotto vähensi välillisesti rakennuspaikan vaikutusta kivilinnojen ulkomuotoon, mahdollistaen topografian uudenlaisen hyödyntämisen. Puun käyttö rajoitti puolestaan merkittävästi rakenteellisia ratkaisuja. Käytännössä jokainen linna oli loppujen lopuksi oma yksittäistapauksensa. |
| {{:wiki:kajaanin_linna.jpg?450 |}}Tänä päivänä Suomen kivilinnoista enemmän tai vähemmän raunioituneita ovat Kastelholma, Raasepori ja Kuusisto. Lisäksi Kajaanin rauniolinna lasketaan usein keskiaikaisten linnojen yhteyteen, vaikka se on perustettu vasta 1600-luvun alussa. Rauniolinnat ovat sellaisenaan arkeologista kulttuuriperintöä. Käytössä olevissa kivilinnoissa arkeologista kulttuuriperintöä löytyy linnapihoilta, muurien alta sekä niiden ulkopuoleltakin. | {{:wiki:kajaanin_linna.jpg?450 |}}Tänä päivänä Suomen kivilinnoista enemmän tai vähemmän raunioituneita ovat Kastelholma, Raasepori ja Kuusisto. Lisäksi Kajaanin rauniolinna lasketaan usein keskiaikaisten linnojen yhteyteen, vaikka se on perustettu vasta 1600-luvun alussa. Rauniolinnat ovat sellaisenaan arkeologista kulttuuriperintöä. Käytössä olevissa kivilinnoissa arkeologista kulttuuriperintöä löytyy linnapihoilta, muurien alta sekä niiden ulkopuoleltakin. | ||
wiki/keskiaikainen-linna.txt · Viimeksi muutettu: 2023/01/30 16:08 / Helena Ranta