Konekiväärin tuliasemaksi rakennettu linnoituslaite.

Kestolinnoitetut konekivääriasemat on helppo tunnistaa kokonsa ja ampuma-aukkojensa ja -sektoriensa perusteella (ks. alla Historia ja käyttö). Kenttälinnoitetut konekivääriasemat saattavat sen sijaan erottua taisteluhaudoissa olevina syvännyksinä tai pelkkinä erillisinä kuoppina. Joskus sijainti, ampuma-aukko tai konekiväärin jalustaa varten tehdyt maakumpareet paljastavat niiden olevan konekiväärien asemia.

Ensimmäisen maailmansodan aikaisiin puolustusasemiin rakennettiin katettuja, tykkitulen kestäviä konekiväärin tuliasemia. Konekivääriasemat olivat joko maahan kaivettuja tai kallioon louhittuja. Asemat tuettiin muuratuilla kivillä ja betonilla ja niihin rakennettiin usein myös teräspalkeilla tuettu betonikatto. Pohjakaavaltaan betonista valetut ja kivestä muuratut konekivääriasemat olivat nelikulmioita. Torjuntasuunnan puoleinen seinä on usein muodoltaan kaareva tai suora ja siinä oli. sektorimaisesti ulospäin laajeneva ampuma‐aukko. Ampuma‐aukon alapuolella sisäseinän juuressa on syvennys konekiväärin jalustan tukijaloille. Konekivääriasemat olivat joko takaa täysin avoimia tai takaseinällisiä.¹⁾

Toisen maailmansodan aikana konekivääreitä sijoitettiin useisiin erityyppisiin tuliasemiin. Taisteluhautojen yhteydessä on yksinkertaisia ampumasyvennusten kaltaisia pesäkkeitä, jotka ovat olleet noin 1,5 metrin levyisiä ja metrin pituisia. Pesäkkeet ovat olleet puilla tuettuja asemia, joissa on ollut puinen koroke ja ampuma-aukko konekiväärille.²⁾

Taisteluhaudoista erillään oli avonaisia konekivääriasemia. Ne olivat puurakenteilla tuettuja maahan kaivettuja kuoppia. Ne voidaan tunnistaa ampuma-aukostaan ja -sektoristaan. Ampuma-aukon alapuolella, pesäkkeen pohjalla on usein maakumpu, jonka päälle konekivääri on asetettu.³⁾

Katetut kenttälinnoitetut konekivääripesäkkeet rakennettiin maahan kaivettuihin ja hirsillä tuettuihin kuoppiin tai joskus maakumpuihin, joiden sisällä oli hirsivarustus. Katto on tuettu hirsillä ja sen päälle on ladottu kiviä ja läjitetty maata. Pesäkkeessä saattaa olla ampuma-aukkoja useampaan suuntaan. Ampuma-aukon eteen on kaivettu ampumasektori tai ampuma-aukkoa on voitu suojata maavalleilla.⁴⁾

Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaiset linnoitus- ja sotatoimialueet.

Ensimmäisen maailmansodan kohteet ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä, toisen maailmansodan kohteet eivät toistaiseksi ole muinaisjäännöksiä, mutta ne tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa kohteiden historiallisen merkityksen takia. Ks. Museoviraston ohje Ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitteet.

Lagerstedt, John 2012. Salpalinja, sotahistoriallisten kohteiden arkeologinen inventointi 2009–2012. Museovirasto.
Lagerstedt, John 2014. Helsinki, Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Inventointiselvitys. Museovirasto, arkeologiset kenttäpalvelut.
Lagerstedt, John 2014. Viaporin maarintama. Retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille. Helsingin kaupunginmuseo.