Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:historiallisen_ajan_haudat}}

====== Kyläkalmisto ======
{{:wiki:kalmisto_espoo_finno.jpg?450|}}
===== Määritelmä =====
Ortodoksiseen tai katoliseen perinteeseen kuuluva, historialliseen aikaan ajoittuva kylän hautausmaa varsinaisen kirkkomaan ulkopuolella((Huomattakoon, että ortodoksisen alueen muinaisjäännöksiä tutkinut FT Ville Laakso sisällyttää termiin kyläkalmisto myös esihistorialliset ruumiskalmistot ko. alueella. Termi ortodoksikalmisto kuvaa historiallisen ajan kyläkalmistoja. Ks. esim. Laakso 2014: 21))

===== Kuvaus =====
Ortodoksikalmistoja on Itä-Suomen alueella, etenkin Etelä- ja Pohjois-Karjalassa. Ne sijaitsevat yleensä veden äärellä rinteessä tai matalalla kumpareella; yleensä kyseessä on järven ranta, harvoin joki ja harvoin saari. Maan päälle näkyviä merkkejä haudoista ei välttämättä ole enää havaittavissa. Yleensä kalmistot ovat olleet aitaamattomia, mutta joissakin saattaa olla kiviaidan jäännöksiä. Joissain tapauksissa nähtävissä voi olla myös hautapainanteita, jotka ovat suunnilleen itä-länsisuuntaisia sekä hautakumpuja tai hautakiviä. Vainajat on voitu haudata lauta- tai ruuhiarkuissa. Hautoihin on myös voinut liittyä kivirakenteita. Vainajien luiden lisäksi voidaan löytää esimerkiksi kaularistejä tai niiden katkelmia, metallinappeja sekä rahoja. Haudoilla syötiin aikoinaan muistoaterioita vainajien muistelupäivinä, minkä johdosta maahan on voinut joutua astioiden palasia.((Laakso 2003: 144–146; 2014: 27–32; Niukkanen 2009: 77–78))

Jokaisella, ainakin suuremmalla ortodoksikylällä on ollut oma kalmistonsa, joskus useampia ((Laakso 2003: 139–140)). Tunnetuin ja tutkituin ortodoksikalmisto on Uukuniemen Papinniemi, josta on kyetty paikallistamaan niin kalmisto, kirkkorakennus kuin kylä. Paikkaan liittyy myös runsaasti perimä- ja paikannimitietoa. Papinniemen muinaisjäännöskokonaisuus ajoittuu 1400–1600-luvuille. Hautoihin liittyi hautakiviä sekä kivirakenteita. Ne olivat kristillisen tradition mukaisesti itä-länsi-suuntaisia. Tutkimuksissa huomioitiin myös, etteivät kaikki haudat ole matalia kuten aiemmin on uskottu ortodoksikalmistoissa olleen. Keskimäärin haudat olivat noin 95 senttimetriä syviä. Vainajia oli haudattu sekä lauta- että ruuhiarkuissa. Haudoista löydettiin vain vähän esineitä esim. pari rahaa. Huomiota herätti kaularistien puuttuminen ts. niitä ei ole kaikkialla laitettu hautoihin.((Laakso 2003: 148–150; 2014: 93–105))

Katoliseen perinteeseen kuuluvia kyläkalmistoja esiintyi ainakin keskiajalla, jolloin seurakuntaverkosto oli harva ja vakiintumaton. Kyläkalmistot eivät enää näy maan pinnalle ja niiden havainnointi ilman kaivauksia on näin ollen vaikeaa. Toistaiseksi kyläkalmistoiksi luokiteltavia hautausmaita on havaittu kylätontteja kaivettaessa Uudellamaalla, Espoossa. Eniten hautoja on tutkittu Espoon Finnoosta (Suomenoja, ruots. Finno). Finnoossa dokumentoitiin yhteensä 43 hautaa ja niistä 35 saatiin kaivettua kokonaan tai ainakin pääosin. Finnoon haudat ajoittuvat myöhäiskeskiajalle tai 1500-luvulle.((Niukkanen 2009: 77–78; Haggrén et al. 2007; Haggrén 2015: 393))

Finnoon kyläkalmisto löytyi kylätontin laidalta. Haudat olivat pääosin hiekkamaahan kaivettu ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne olivat kristillisen perinteen mukaisesti itä-länsi- tai lounas-koillissuuntaisia. Pääosa haudoista sijaitsi neljässä pohjois-eteläsuuntaisessa rivissä. Lisäksi havaittiin muutama em. vanhempia hautauksia leikkaava nuorempi hautaus. Osassa hautoja oli puujäännöksiä, mahdollisesti ruuhiarkuista. Kahdessa haudassa oli vähäisiä luufragmentteja vainajista. Monien hautojen pintakerroksissa oli eläinten luita, jotka mahdollisesti liittyvät hautausrituaaliin. Kaikki lajimääritetyt luut ovat nautojen luita. Hautoihin liittyi myös kiveyksiä. Hautakuoppien pituus vaihteli 100 ja 210 senttimetrin välillä. Haudoista 11 oli pituudeltaan 100–150 senttimetriä ja ne tulkittiin lapsen haudoiksi. Niiden leveys vaihteli 30–60 senttimetrin välillä, muiden hautojen leveyden ollessa 50–100 senttimetriin. Tarkkoja syvyyksiä ei voitu mitata, mutta haudat olivat melko matalia. Hautaukset olivat pääosin esineettömiä, mutta joistakin haudoista löydettiin rautakuonakimpaleita. Monissa haudoissa oli lisäksi selvästi erottuvia hiilikeskittymiä.((Haggrén et al. 2007: 3, 21–26; Kivikero 2011: 47–51))


===== Historia ja käyttö =====
Ortodoksikalmistot olivat käyttöaikanaan luonnontilaisia paikkoja. Ne ovat sijainneet asutuksen tuntumassa. Haudan päällä saattoi olla grobu ts. puinen, usein koristeellinen katerakennelma tai puinen risti tai paalu haudan itäpäässä eli jalkopäässä. Myös hautakiviä esiintyy joissain kalmistoissa. Kalmiston kanssa samassa paikassa tai sen välittömässä läheisyydessä on voinut sijaita myös kyläkappeli eli tsasouna tai muita puisia kirkkorakennuksia.((Laakso 2003: 144–148; Niukkanen 2009: 77–78))

Ortodoksikalmistot ajoittuvat pääasiassa 1300–1600-luvuille. On kuitenkin huomattava, että osa kyläkalmistoista oli käytössä vielä 1700- ja 1800-luvullakin. Ortodoksisen kantaväestön kyläkalmistoja on saatettu käyttää myöhemmin myös luterilaisen väestön hautapaikkoina.((Laakso 2003: 143–144, 150–151; 2014: 32–34; Niukkanen 2009: 77–78)) Paikannimistö, perimätieto, vanhat kartat ja dokumentit ovat kenttätöiden ohella tärkeitä lähteitä ortodoksikalmistojen paikantamisessa. Hyödyllisiä ovat myös paikallisten asukkaiden tekemät havainnot ihmisluista.((Laakso 2003: 148; Laakso & Ruohonen 2005; Niukkanen 2009: 77–78))

Katolisten kyläkalmistojen kohdalla on huomattava, että Espoon Finnoon kyläkalmistolta on matkaa Espoon keskiaikaiselle kivikirkolle vain noin viitisen kilometriä. Koska ainakin osa haudoista on kirkon kanssa samanaikaisia, ei etäisyys tässä tapauksessa ole ollut syy kyläkalmistoon hautaamiselle((Haggrén 2015: 393)). Kylätontin liepeiltä löytyvä hautausmaa voinee jossain tapauksessa liittyä myös johonkin epidemiaan((Niukkanen 2009: 77)). Myöhemmin luterilaisellakin ajalla harvaanasutuilla seuduilla on ollut käytössä talo- ja kyläkohtaisia väliaikaisia ja pysyviä hautapaikkoja varsinaisten kirkkomaiden ulkopuolella: näistä tarkemmin ks. [[wiki:hautasaari|hautasaaret]].

===== Ajoitus =====
Ortodoksiset kyläkalmistot ajoittuvat pääsääntöisesti 1300–1600-luvuille. Tähän mennessä Uudeltamaalta löydetyt katolisen ajan kyläkalmistot ajoittuvat myöhäiskeskiaikaan ja 1500-luvulle.
===== Levintä =====
Ortodoksisia kyläkalmistoja on etenkin Etelä- ja Pohjois-Karjalassa; lisäksi niitä on luovutetun Karjalan alueella (ent. Käkisalmen läänin alue). Katolisen ajan kyläkalmistoja on toistaiseksi löydetty Uudeltamaalta.

===== Suojelustatus =====
Kyläkalmistot ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks.
[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf| Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset]], sivu 77.

===== Lähteet =====
**Haggrén, Georg & Rosendahl, Ulrika & Holappa, Maija & Knuutinen, Tarja & Kunnas, Olli & Salonen, Anna-Maria & Tevali, Riikka** 2007. //Espoo, Suomenoja, Finnon kylätontti. Kaivaus 11.9.–13.10.2006.// Kaivausraportti Museoviraston arkistosa.
**Haggrén, Georg** 2015. Keskiajan arkeologia. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//: 367–536. Gaudeamus.
**Kivikero, Hanna** 2011. Cattle teeth in Graves. Interpretations of animal bones found in Finnish inhumation graves (ca AD 550-1700). Pro gradu -tutkielma. Arkeologia. Helsingin yliopisto.
**Laakso, Ville** 2003. Papinniemi i Uukuniemi och andra ortodoxa gravfält i östra Finland. Utgångspunkter och aktuell forskningsproblematik. Julkaisussa //Kirkearkæologi i Norden//. Hikuin 30: 139–154.
**Laakso, Ville** 2014. //Papinniemi in Uukuniemi and Related Archaeological Sites of Eastern Orthodox Cultural Area in Finland.// Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XIX. Suomen keskiajan arkeologian seura.
**Laakso, Ville & Ruohonen, Juha** 2009. Begrafningsplats i skogen – itäsuomalaisia hautapaikkoja nimistössä ja maastossa. Julkaisussa Pellinen, Hanna-Maria (toim.): //Maasta, kivestä ja hengestä. Earth, Stone and Spirit. Markus Hiekkanen Festschrift:// 116–124.
**Niukkanen, Marianna** 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. //Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita// 3, Museovirasto rakennushistorian osasto.

===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
