Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:kylänpaikka

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
Seuraava revisio Both sides next revision
wiki:kylänpaikka [2017/05/15 12:32]
Helena Ranta
wiki:kylänpaikka [2017/11/06 14:02]
Veli-Pekka Suhonen
Rivi 8: Rivi 8:
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
  
-Kylänpaikalla,​ kylätontilla eli kylän tonttimaalla tarkoitetaan sitä aluetta, jossa kylän tilojen tontit asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet ((Kylässä saattaa olla useita erillisiä //​tonttimaita//​. Myös //​yksinäistila//​ voi olla kameraalinen eli verotuksellisia tarpeita varten määritelty kylä. +Kylänpaikalla,​ kylätontilla eli kylän tonttimaalla tarkoitetaan sitä aluetta, jossa kylän tilojen tontit asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet ((Kylässä saattaa olla useita erillisiä //​tonttimaita//​. Myös //​yksinäistila//​ voi olla kameraalinen eli verotuksellisia tarpeita varten määritelty kylä. //​Kylänpaikoilla//​ tarkoitetaan niin talonpoikien kuin kruunun, kirkon tai rälssin lampuotien eli vuokraviljelijöiden kyliä. //​Kylärakenne//​ kertoo, miten tilat ovat sijainneet kylän alueella. //​Tonttirakenne//​ kertoo, miten tontit ja niillä olevat tilat asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet kylänpaikalla.))
-//​Kylänpaikoilla//​ tarkoitetaan niin talonpoikien kuin kruunun, kirkon tai rälssin lampuotien eli vuokraviljelijöiden kyliä. //​Kylärakenne//​ kertoo, miten tilat ovat sijainneet kylän alueella. //​Tonttirakenne//​ kertoo, miten tontit ja niillä olevat tilat asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet kylänpaikalla.))+
  
  
Rivi 17: Rivi 16:
 Suomessa on sekä käytössä olevia että joko kokonaan tai osittain autioituneita historiallisia kylänpaikkoja. Osittaisella autioitumisella tarkoitetaan edelleen asutulta kylänpaikalta vanhojen karttojen laatimisen jälkeen 1600–1900-luvuilla hävinneitä ja tyhjentyneitä talonpaikkoja. Kylän talot ja samalla kylänpaikka ovat myös saattaneet siirtyä tai autioitua jo ennen 1600-lukua siten, että keskiajalla ja uudella ajalla käytössä olleet alueet ovat nykyään asuttujen kylien rakentamattomia reuna-alueita. Asutuilla kylätonteilla voi sijaita arkeologisia kerrostumia rakennusten alla, väleissä ja reunoilla. ​ Suomessa on sekä käytössä olevia että joko kokonaan tai osittain autioituneita historiallisia kylänpaikkoja. Osittaisella autioitumisella tarkoitetaan edelleen asutulta kylänpaikalta vanhojen karttojen laatimisen jälkeen 1600–1900-luvuilla hävinneitä ja tyhjentyneitä talonpaikkoja. Kylän talot ja samalla kylänpaikka ovat myös saattaneet siirtyä tai autioitua jo ennen 1600-lukua siten, että keskiajalla ja uudella ajalla käytössä olleet alueet ovat nykyään asuttujen kylien rakentamattomia reuna-alueita. Asutuilla kylätonteilla voi sijaita arkeologisia kerrostumia rakennusten alla, väleissä ja reunoilla. ​
  
-{{ :​wiki:​im-storby5.jpg?​300|}}Kylät saattavat sijaita topografisesti hyvin monenkirjavilla paikoilla. Yleisiä perusteita tonttimaiden valinnassa ovat kuitenkin auringon valo ja lämpö, kuiva maaperä, tuulen suoja, veden läheisyys ja suhde peltomaihin. Autioituneilla kylänpaikoilla on maastossa usein havaittavissa vain sen viimeisen käyttövaiheen rakenteita. Suuri osa vanhoista kylänrakenteista on joko piilossa maan alla tai muutoin vaikeasti tunnistettavissa ilman arkeologisia tutkimuksia. Autiotonteilla voi olla näkyvissä kivistä raivattuja alueita, [[wiki:​viljelyröykkiö|viljelyrauniota]],​ terrassointeja,​ ojituksia, [[wiki:​uuni|uuninraunioita]],​ [[wiki:​kiuas|kiukaanpohjia]],​ nurkkakiviä tai kivijalkoja,​ multapenkkiperustuksia (ks. [[wiki:​talonpohja|talon pohja]]), [[wiki:​kellari|kellarikuoppia]]),​ [[wiki:​kaivo|kaivoja]],​ jätekuoppia,​ [[wiki:​tie|tienpohjia]] sekä tontteja, peltoja ja niittyjä rajaavia [[wiki:​kiviaita|kiviaitoja]]. Autiotonteilla on usein myös runsaasti kulttuurikasvillisuutta. ​+{{ :​wiki:​im-storby5.jpg?​300|}}Kylät saattavat sijaita topografisesti hyvin monenkirjavilla paikoilla. Yleisiä perusteita tonttimaiden valinnassa ovat kuitenkin auringon valo ja lämpö, kuiva maaperä, tuulen suoja, veden läheisyys ja suhde peltomaihin. Autioituneilla kylänpaikoilla on maastossa usein havaittavissa vain sen viimeisen käyttövaiheen rakenteita. Suuri osa vanhoista kylänrakenteista on joko piilossa maan alla tai muutoin vaikeasti tunnistettavissa ilman arkeologisia tutkimuksia. Autiotonteilla voi olla näkyvissä kivistä raivattuja alueita, ns. asuinpaikkapintoja,​[[wiki:​viljelyröykkiö|viljelyrauniota]],​ terrassointeja,​ ojituksia, [[wiki:​uuni|uuninraunioita]],​ [[wiki:​kiuas|kiukaanpohjia]],​ nurkkakiviä tai kivijalkoja,​ multapenkkiperustuksia (ks. [[wiki:​talonpohja|talon pohja]]), [[wiki:​kellari|kellarikuoppia]]),​ [[wiki:​kaivo|kaivoja]],​ jätekuoppia,​ [[wiki:​tie|tienpohjia]] sekä tontteja, peltoja ja niittyjä rajaavia [[wiki:​kiviaita|kiviaitoja]]. Varhain autioituneet kylänpaikat saattavat hahmottua ainoastaan asuinpaikkapintana. Autiotonteilla on usein myös runsaasti kulttuurikasvillisuutta. ​
  
 Osa kylien autioituneista talonpaikoista on otettu myöhemmin viljelykseen. Tällaiset kohteet ovat paikannettavissa parhaiten peltojen pintapoiminnalla ja metallinetsimellä. Tyypillisiin keskiajan ja uuden ajan alun asuinpaikkalöytöihin kuuluvat palanut savi, palaneet kivet ja luut, keramiikka, lasi, ns. hevosenkengännaula,​ tiilimurska ja metallisesineet. ​ Osa kylien autioituneista talonpaikoista on otettu myöhemmin viljelykseen. Tällaiset kohteet ovat paikannettavissa parhaiten peltojen pintapoiminnalla ja metallinetsimellä. Tyypillisiin keskiajan ja uuden ajan alun asuinpaikkalöytöihin kuuluvat palanut savi, palaneet kivet ja luut, keramiikka, lasi, ns. hevosenkengännaula,​ tiilimurska ja metallisesineet. ​
Rivi 32: Rivi 31:
 Keskiaikaisten kylien rakenteeseen vaikutti voimakkaasti sarkajako. Muinais- eli lohkojaosta siirryttiin valtiovallan ja lainsäädännön johdosta sarkajakoon,​ kun kaikki kylän rintapellot alettiin aidata kahdeksi erilliseksi vainioksi, jotka vuorovuosin olivat kesannolla ja viljaviljelyksessä. Sarkajakoisissa vainioissa kukin talo viljeli suurta määrää pitkiä ja kapeita sarkoja. Ensimmäiset tiedot sarkajaosta Suomessa ovat 1300-luvun alkupuolelta. Uudistus toteutettiin Varsinais-Suomen saaristopitäjien joissakin kylissä jo 1300-luvun alkupuolella,​ Satakunnassa se sai jalansijaa 1300-luvulla,​ Länsi- ja Itä-Uudeltamaalta varhaisimmat tiedot sarkajaosta ovat vuosilta 1412–1414,​ mutta maakunnan itäosassa maininnat ovat harvinaisia ennen 1530-luvun loppua. Keskiaikaisten kylien rakenteeseen vaikutti voimakkaasti sarkajako. Muinais- eli lohkojaosta siirryttiin valtiovallan ja lainsäädännön johdosta sarkajakoon,​ kun kaikki kylän rintapellot alettiin aidata kahdeksi erilliseksi vainioksi, jotka vuorovuosin olivat kesannolla ja viljaviljelyksessä. Sarkajakoisissa vainioissa kukin talo viljeli suurta määrää pitkiä ja kapeita sarkoja. Ensimmäiset tiedot sarkajaosta Suomessa ovat 1300-luvun alkupuolelta. Uudistus toteutettiin Varsinais-Suomen saaristopitäjien joissakin kylissä jo 1300-luvun alkupuolella,​ Satakunnassa se sai jalansijaa 1300-luvulla,​ Länsi- ja Itä-Uudeltamaalta varhaisimmat tiedot sarkajaosta ovat vuosilta 1412–1414,​ mutta maakunnan itäosassa maininnat ovat harvinaisia ennen 1530-luvun loppua.
  
-{{ :​wiki:​img_0832.jpg?​300|}}Läntisellä peltoviljelyalueella (Varsinais-Suomi,​ Satakunta, Häme, Uusimaa) vallitseva asutusmuoto oli kyläasutus,​ jossa talojen talouskeskukset sijaitsivat kylän yhteisellä tonttialueella,​ ja jota ympäröivät sarka- tai lohkojaossa olleet rintapellot. ​Tällaisten ryhmäkylien tonttialueet sijaitsivat Etelä-Suomessa kuivilla moreenimäillä tai auringon puoleisilla rinteillä peltojen vierellä. Ei myöskään ollut harvinaista,​ että kylän talot sijaitsevat kahdella, toisinaan useammalla tonttimaalla. +{{ :​wiki:​img_0832.jpg?​300|}}Läntisellä peltoviljelyalueella (Varsinais-Suomi,​ Satakunta, Häme, Uusimaa) vallitseva asutusmuoto oli kyläasutus,​ jossa talojen talouskeskukset sijaitsivat kylän yhteisellä tonttialueella,​ ja jota ympäröivät sarka- tai lohkojaossa olleet rintapellot. Kylien tonttimaat sijaitsivat lounaisten ja eteläisten maakuntien peltoviljelyalueella yleensä viljelyyn kelpaamattomilla,​ peltojen ja niittyjen ympäröimillä moreenikumpareilla tai selänteiden päivänpuoleisilla,​ tuulensuojaisilla terasseilla metsän ja pellon reunassa. Kylän talot saattoivat sijaita joko yhtenä keskittymänä (ryhmäkylä,​ raittikylä) tai hajallaan kahdella tai useammalla tonttimaalla (sekakylä, hajakylä). Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa olla kyse alun perin kahdesta tai useammasta kylästä, jotka on yhdistetty ennen 1560-lukua. Hajakylärakenne voi olla myös muisto sarkajakoa edeltävästä asutustyypistä. Monissa kylissä tonttimaiden paikat vaihtelivat ajan saatossa. ​
- +
-Kylien tonttimaat sijaitsivat lounaisten ja eteläisten maakuntien peltoviljelyalueella yleensä viljelyyn kelpaamattomilla,​ peltojen ja niittyjen ympäröimillä moreenikumpareilla tai selänteiden päivänpuoleisilla,​ tuulensuojaisilla terasseilla metsän ja pellon reunassa. Kylän talot saattoivat sijaita joko yhtenä keskittymänä (ryhmäkylä,​ raittikylä) tai hajallaan kahdella tai useammalla tonttimaalla (sekakylä, hajakylä). Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa ​myös olla kyse alun perin kahdesta tai useammasta kylästä, jotka on yhdistetty ennen 1560-lukua. Monissa kylissä tonttimaiden paikat vaihtelivat ajan saatossa. ​+
  
 {{ :​wiki:​talonpohja.jpg?​300|}}Pohjanmaalla ja Tornionjokilaaksossa talot sijaitsivat puolestaan yleensä nauhamaisesti jokivarsilla tai rannikolla joskus pitkänkin matkan päässä toisistaan. Kaskialueilla Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla,​ Keski-Suomessa ja Kainuussa asutus sijoittui enimmäkseen yksinäistaloina tai pieninä kyläkuntina vesistöjen äärelle, Kainuussa myös vaarojen rinteille. Pohjois-Karjalassa oli yksinäistalojen ja pienten kylien ohella myös suuria kyliä. {{ :​wiki:​talonpohja.jpg?​300|}}Pohjanmaalla ja Tornionjokilaaksossa talot sijaitsivat puolestaan yleensä nauhamaisesti jokivarsilla tai rannikolla joskus pitkänkin matkan päässä toisistaan. Kaskialueilla Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla,​ Keski-Suomessa ja Kainuussa asutus sijoittui enimmäkseen yksinäistaloina tai pieninä kyläkuntina vesistöjen äärelle, Kainuussa myös vaarojen rinteille. Pohjois-Karjalassa oli yksinäistalojen ja pienten kylien ohella myös suuria kyliä.
wiki/kylänpaikka.txt · Viimeksi muutettu: 2023/01/19 12:50 / Veli-Pekka Suhonen