Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:kylänpaikka

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:kylänpaikka [2017/05/05 11:05]
Helena Ranta
wiki:kylänpaikka [2023/01/19 12:50] (nykyinen)
Veli-Pekka Suhonen [Kuvaus]
Rivi 8: Rivi 8:
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
  
-Kylänpaikallakylätontilla ​eli kylän tonttimaalla ​tarkoitetaan ​sitä aluettajossa kylän ​tilojen ​tontit asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet+Historiallinen asuinpaikkajolla on sijainnut tontteja asuin- ja talousrakennuksineen((Kylässä saattaa olla useita erillisiä //​tonttimaita//​. Myös //​yksinäistila//​ voi olla kameraalinen ​eli verotuksellisia tarpeita varten määritelty kylä. //​Kylänpaikoilla// ​tarkoitetaan ​niin talonpoikien kuin kruununkirkon tai rälssin lampuotien eli vuokraviljelijöiden kyliä. //​Kylärakenne//​ kertoo, miten tilat ovat sijainneet ​kylän ​alueella. //​Tonttirakenne//​ kertoo, miten tontit ​ja niillä olevat tilat asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet ​kylänpaikalla.))
  
-Kylässä saattaa olla useita erillisiä tonttimaita. Myös yksinäistila voi olla kameraalinen eli verotuksellisia tarpeita varten määritelty kylä. 
  
-Kylänpaikoilla tarkoitetaan niin talonpoikien kuin kruunun, kirkon tai rälssin lampuotien eli vuokraviljelijöiden kyliä. 
- 
-Kylärakenne kertoo, miten tilat ovat sijainneet kylän alueella. 
- 
-Tonttirakenne kertoo, miten tontit ja niillä olevat tilat asuin- ja talousrakennuksineen ovat sijainneet kylänpaikalla. 
  
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
    
-Suomessa on sekä käytössä olevia että joko kokonaan tai osittain autioituneita historiallisia kylänpaikkoja. Osittaisella autioitumisella tarkoitetaan edelleen asutulta kylänpaikalta vanhojen karttojen ​laatimisen jälkeen 1600–1900-luvuilla ​hävinneitä ja tyhjentyneitä talonpaikkoja. Kylän talot ja samalla kylänpaikka ovat myös saattaneet siirtyä tai autioitua jo ennen 1600-lukua siten, että keskiajalla ja uudella ​ajalla käytössä olleet alueet ovat nykyään asuttujen kylien rakentamattomia reuna-alueita. Asutuilla kylätonteilla voi sijaita arkeologisia kerrostumia rakennusten alla, väleissä ja reunoilla. ​+Suomessa on sekä käytössä olevia että joko kokonaan tai osittain autioituneita historiallisia kylänpaikkoja. Yksittäistila voi olla verotuksellisesti kylä. Osittaisella autioitumisella tarkoitetaan edelleen asutulta kylänpaikalta ​ennen tai jälkeen ​vanhojen karttojen ​laatimista ​hävinneitä ja tyhjentyneitä talonpaikkoja. Kylän talot ja samalla kylänpaikka ovat saattaneet siirtyä tai autioitua jo ennen 1600-ja 1700-lukuja ​siten, että keskiajalla, Vaasa-ajalla ​ja Suurvalta-ajalla käytössä olleet alueet ovat nykyään asuttujen kylien rakentamattomia reuna-alueita. Asutuilla kylätonteilla voi sijaita arkeologisia kerrostumia rakennusten alla, väleissä ja reunoilla. ​
  
-{{ :​wiki:​im-storby5.jpg?​300|}}Kylät saattavat sijaita topografisesti hyvin monenkirjavilla paikoilla. Yleisiä perusteita tonttimaiden valinnassa ovat kuitenkin auringon valo ja lämpö, kuiva maaperä, tuulen suoja, veden läheisyys ja suhde peltomaihin. Autioituneilla kylänpaikoilla on maastossa usein havaittavissa vain sen viimeisen käyttövaiheen rakenteita. Suuri osa vanhoista kylänrakenteista on joko piilossa maan alla tai muutoin vaikeasti tunnistettavissa ilman arkeologisia tutkimuksia. Autiotonteilla voi olla näkyvissä kivistä raivattuja alueita, viljelyrauniota,​ terrassointeja,​ ojituksia, [[wiki:​uuni|uuninraunioita]],​ [[wiki:​kiuas|kiukaanpohjia]],​ nurkkakiviä tai kivijalkoja,​ multapenkkiperustuksia (ks. [[wiki:​talonpohja|talon pohja]]), ​kellarikuoppia (ks. [[wiki:​kellari|kellari]]), [[wiki:​kaivo|kaivoja]],​ jätekuoppia,​ [[wiki:​tie|tienpohjia]] sekä tontteja, peltoja ja niittyjä rajaavia[[wiki:​kiviaita|kiviaitoja]]. Autiotonteilla on usein myös runsaasti kulttuurikasvillisuutta. ​+{{ :​wiki:​im-storby5.jpg?​300|}}Kylät saattavat sijaita topografisesti hyvin monenkirjavilla paikoilla. Yleisiä perusteita tonttimaiden valinnassa ovat kuitenkin auringon valo ja lämpö, kuiva maaperä, tuulen suoja, veden läheisyys ja suhde peltomaihin. Autioituneilla kylänpaikoilla on maastossa usein havaittavissa vain sen viimeisen käyttövaiheen rakenteita. Suuri osa vanhoista kylänrakenteista on joko piilossa maan alla tai muutoin vaikeasti tunnistettavissa ilman arkeologisia tutkimuksia. Autiotonteilla voi olla näkyvissä kivistä raivattuja alueita, ​ns. asuinpaikkapintoja,​ [[wiki:​viljelyröykkiö|viljelyrauniota]], terrassointeja,​ ojituksia, [[wiki:​uuni|uuninraunioita]],​ [[wiki:​kiuas|kiukaanpohjia]],​ nurkkakiviä tai kivijalkoja,​ multapenkkiperustuksia (ks. [[wiki:​talonpohja|talon pohja]]), [[wiki:​kellari|kellarikuoppia]], [[wiki:​kaivo|kaivoja]],​ jätekuoppia,​ [[wiki:​tie|tienpohjia]] sekä tontteja, peltoja ja niittyjä rajaavia [[wiki:​kiviaita|kiviaitoja]]. Varhain autioituneet kylänpaikat saattavat hahmottua ainoastaan asuinpaikkapintana. Autiotonteilla on usein myös runsaasti kulttuurikasvillisuutta. ​
  
-Osa kylien autioituneista talonpaikoista on otettu myöhemmin viljelykseen. Tällaiset kohteet ovat paikannettavissa parhaiten peltojen pintapoiminnalla ja metallinetsimellä. Tyypillisiin keskiajan ja uuden ajan alun asuinpaikkalöytöihin kuuluvat palanut savi, palaneet kivet ja luut, keramiikka, lasi, ns. hevosenkengännaula,​ tiilimurska ja metallisesineet. ​+Osa kylien autioituneista talonpaikoista on otettu myöhemmin viljelykseen. Tällaiset kohteet ovat paikannettavissa parhaiten peltojen pintapoiminnalla, koekuopituksella ​ja metallinetsimellä. Tyypillisiin keskiajan ja uuden ajan alun asuinpaikkalöytöihin kuuluvat palanut savi, palaneet kivet ja luut, keramiikka, lasi, ns. hevosenkengännaula,​ tiilimurska ja metallisesineet. ​
  
-On yleistä, että autioituneella kylätontilla ei ole lainkaan maan pinnalle erottuvia rakennejäännöksiä. Koekuopista saattaa tulla esiin kulttuurikerroksia,​ rakenteita, tiilen kappaleita, palanutta savea, hiiltyneitä puita sekä joskus ajoittavia esineitä. Erityisesti keskiaikaisen tonttimaan paikantaminen ja tunnistaminen voi olla hyvin vaikeaa ilman laajempia koekaivauksia. Kulttuurikerros saattaa olla kylätonteilla ohut ja orgaaninen materiaali heikosti säilynyttä,​ sillä toisin kuin kaupungeissa,​ on lanta kerätty huolellisesti talteen ja levitetty viljelyksille,​ eikä se ole päässyt kerrostumaan asuinpaikalle. Arkeologisten tutkimusten myötä on kuitenkin saatu useita esimerkkejä kylänpaikoilla olevista paksuista rakenne- ja kulttuurikerroksista (esim. Vantaa Mårtensby Lillas)((Mårtensby kaivauskertomukset ​http://​www.vantaa.fi/​vapaa-aika/​kulttuuri/​vantaan_kaupunginmuseo/​tutkimus)). Keskiaikaisten rakennusten arkeologiset jäännökset voivat olla hyvin vaikeasti tulkittavia ja fragmentaarisia. Kylätontin lähiympäristöstä on yleensä löydettävissä erilaista niiden toimintaan liittyvää arkeologista kulttuuriperintöä,​ kuten [[wiki:​muinaispelto|fossiloituneita peltoja]], historiallisia [[wiki:​tie|teitä]] tai elinkeinohistoriallisia jäännöksiä (esim. [[wiki:​vesimylly|myllyjä]] ja [[wiki:​tervahauta|tervahautoja]]). Kyliin saattoi myös liittyä [[wiki:kyläkslmisto|kyläkalmistoja]]. Myös riihet, pajat ja saunat sijaitsivat palovaaran vuoksi tavallisesti tontin ulkopuolella.+On yleistä, että autioituneella kylätontilla ei ole lainkaan maan pinnalle erottuvia rakennejäännöksiä. Koekuopista saattaa tulla esiin kulttuurikerroksia,​ rakenteita, tiilen kappaleita, palanutta savea, hiiltyneitä puita sekä joskus ajoittavia esineitä. Erityisesti keskiaikaisen tonttimaan paikantaminen ja tunnistaminen voi olla hyvin vaikeaa ilman laajempia koekaivauksia. Kulttuurikerros saattaa olla kylätonteilla ohut ja orgaaninen materiaali heikosti säilynyttä,​ sillä toisin kuin kaupungeissa,​ on lanta kerätty huolellisesti talteen ja levitetty viljelyksille,​ eikä se ole päässyt kerrostumaan asuinpaikalle. Arkeologisten tutkimusten myötä on kuitenkin saatu useita esimerkkejä kylänpaikoilla olevista paksuista rakenne- ja kulttuurikerroksista (esim. Vantaa Mårtensby Lillas)((Mårtensby kaivauskertomukset, Kulttuuriympäristön palveluikkuna)). Keskiaikaisten rakennusten arkeologiset jäännökset voivat olla hyvin vaikeasti tulkittavia ja fragmentaarisia. Kylätontin lähiympäristöstä on yleensä löydettävissä erilaista niiden toimintaan liittyvää arkeologista kulttuuriperintöä,​ kuten [[wiki:​muinaispelto|fossiloituneita peltoja]], historiallisia [[wiki:​tie|teitä]] tai elinkeinohistoriallisia jäännöksiä (esim. [[wiki:​vesimylly|myllyjä]] ja [[wiki:​tervahauta|tervahautoja]]). Kyliin saattoi myös liittyä [[wiki:kyläkalmisto|kyläkalmistoja]]. Myös riihet, pajat ja saunat sijaitsivat palovaaran vuoksi tavallisesti tontin ulkopuolella.
  
-{{ :​wiki:​skr-knaggis2.jpg?​300|}}Kylänpaikan mahdollisen tonttirakenteen hahmottaminen auttaa sen rajaamisessa ja ylipäänsä tulkitsemisessa. Kylänpaikkojen tunnetuin tonttirakenne on umpipiha, jossa rakennukset rajaavat niiden keskellä olevaa pihaa. Tiloilla on ollut erillinen miespiha asuinrakennuksineen ja aittoineen sekä karjapiha karjasuojineen ja rehulatoineen. Oletettavasti Suomessa on myös runsaasti kyliä joiden asuin- ja talousrakennukset ovat olleet hajallaan ympäri tonttimaata. Usein tonttirakenne ja sen ajalliset muutokset selviävät vasta tarkemmissa arkeologisissa tutkimuksissa. Laajemmissa keskiajan ja uuden ajan kylänpaikkojen (Espoo Mankby, Espoo Puustellinmäki ja Vantaa Gubbacka) arkeologisissa tutkimuksissa on esiin tullut useista rakennuksista koostuvia tiiviitä ja päällekkäisiä rakennusryhmiä((Mankby ​kaivauskertomukset:​ http://​www.espoonkaupunginmuseo.fi/​fi-FI/​Museotyo/​Tutkimus_ja_kulttuuriymparistotyo/​Arkeologia/​Kaivausraportit; ​Gubbacka kaivauskertomukset: ​http://​www.vantaa.fi/​vapaa-aika/​kulttuuri/​vantaan_kaupunginmuseo/​tutkimus;​ http://​kulttuuriymparisto.nba.fi/​netsovellus/​rekisteriportaali/​portti/​default.aspx;​ Puustellinmäki kaivauskertomus:​ http://​kulttuuriymparisto.nba.fi/​netsovellus/​rekisteriportaali/​portti/​default.aspx)).+{{ :​wiki:​skr-knaggis2.jpg?​300|}}Kylänpaikan mahdollisen tonttirakenteen hahmottaminen auttaa sen rajaamisessa ja ylipäänsä tulkitsemisessa. Kylänpaikkojen tunnetuin tonttirakenne on umpipiha, jossa rakennukset rajaavat niiden keskellä olevaa pihaa. Tiloilla on ollut erillinen miespiha asuinrakennuksineen ja aittoineen sekä karjapiha karjasuojineen ja rehulatoineen. Oletettavasti Suomessa on myös runsaasti kyliä joiden asuin- ja talousrakennukset ovat olleet hajallaan ympäri tonttimaata. Usein tonttirakenne ja sen ajalliset muutokset selviävät vasta tarkemmissa arkeologisissa tutkimuksissa. Laajemmissa keskiajan ja uuden ajan kylänpaikkojen (Espoo Mankby, Espoo Puustellinmäki ja Vantaa Gubbacka) arkeologisissa tutkimuksissa on esiin tullut useista rakennuksista koostuvia tiiviitä ja päällekkäisiä rakennusryhmiä((MankbyGubbacka ​ja Puustellinmäki ​kaivauskertomukset:​Kulttuuriympäristön palveluikkuna)).
    
  
Rivi 35: Rivi 29:
 {{ :​wiki:​img_9212.jpg?​300|}}Kylien muotoutumishistoriaa ei tunneta Suomessa kovinkaan hyvin. Osalla vanhan peltoviljelyalueen kylistä on kuitenkin varmuudella rautakaudelle ulottuvat juuret (esim. Pirkkala Tursiannotko). Keskiajan ja uuden ajan taiteen kylien kokonaismäärä ilmenee vasta Kustaa Vaasan aikaisista veroluetteloista. Kyliä ja yksinäistaloja oli 1560-luvulla Suomessa (Karjalan 700 kylää mukaan lukien) noin 7 500, joissa monissa oli useita erillisiä tonttimaita. Uuden ajan alun lähteissä näkyy vain osa jo keskiajalla autioituneista kylistä.((Lähde Niukkanen 2009 ellei erikseen mainita.)) {{ :​wiki:​img_9212.jpg?​300|}}Kylien muotoutumishistoriaa ei tunneta Suomessa kovinkaan hyvin. Osalla vanhan peltoviljelyalueen kylistä on kuitenkin varmuudella rautakaudelle ulottuvat juuret (esim. Pirkkala Tursiannotko). Keskiajan ja uuden ajan taiteen kylien kokonaismäärä ilmenee vasta Kustaa Vaasan aikaisista veroluetteloista. Kyliä ja yksinäistaloja oli 1560-luvulla Suomessa (Karjalan 700 kylää mukaan lukien) noin 7 500, joissa monissa oli useita erillisiä tonttimaita. Uuden ajan alun lähteissä näkyy vain osa jo keskiajalla autioituneista kylistä.((Lähde Niukkanen 2009 ellei erikseen mainita.))
  
-Keskiaikaisten ​kylien rakenteeseen vaikutti voimakkaasti sarkajako. Muinais- eli lohkojaosta siirryttiin valtiovallan ja lainsäädännön johdosta sarkajakoon,​ kun kaikki kylän rintapellot alettiin aidata kahdeksi erilliseksi vainioksi, jotka vuorovuosin olivat kesannolla ja viljaviljelyksessä. Sarkajakoisissa vainioissa kukin talo viljeli suurta määrää pitkiä ja kapeita sarkoja. Ensimmäiset tiedot sarkajaosta Suomessa ovat 1300-luvun alkupuolelta. Uudistus toteutettiin Varsinais-Suomen saaristopitäjien joissakin kylissä jo 1300-luvun alkupuolella,​ Satakunnassa se sai jalansijaa 1300-luvulla,​ Länsi- ja Itä-Uudeltamaalta varhaisimmat tiedot sarkajaosta ovat vuosilta 1412–1414,​ mutta maakunnan itäosassa maininnat ovat harvinaisia ennen 1530-luvun loppua+Keskiajalla ​kylien rakenteeseen vaikutti voimakkaasti sarkajako. Muinais- eli lohkojaosta siirryttiin valtiovallan ja lainsäädännön johdosta sarkajakoon,​ kun kaikki kylän rintapellot alettiin aidata kahdeksi erilliseksi vainioksi, jotka vuorovuosin olivat kesannolla ja viljaviljelyksessä. Sarkajakoisissa vainioissa kukin talo viljeli suurta määrää pitkiä ja kapeita sarkoja. Ensimmäiset tiedot sarkajaosta Suomessa ovat 1300-luvun alkupuolelta. Uudistus toteutettiin Varsinais-Suomen saaristopitäjien joissakin kylissä jo 1300-luvun alkupuolella,​ Satakunnassa se sai jalansijaa 1300-luvulla,​ Länsi- ja Itä-Uudeltamaalta varhaisimmat tiedot sarkajaosta ovat vuosilta 1412–1414,​ mutta maakunnan itäosassa maininnat ovat harvinaisia ennen 1530-luvun loppua.
- +
-{{ :​wiki:​img_0832.jpg?​300|}}Läntisellä peltoviljelyalueella (Varsinais-Suomi,​ Satakunta, Häme, Uusimaa) vallitseva asutusmuoto oli kyläasutus,​ jossa talojen talouskeskukset sijaitsivat kylän yhteisellä tonttialueella,​ ja jota ympäröivät sarka- tai lohkojaossa olleet rintapellot. Tällaisten ryhmäkylien tonttialueet sijaitsivat Etelä-Suomessa kuivilla moreenimäillä tai auringon puoleisilla rinteillä peltojen vierellä. Ei myöskään ollut harvinaista,​ että kylän talot sijaitsevat kahdella, toisinaan useammalla tonttimaalla.+
  
-Kylien tonttimaat sijaitsivat lounaisten ja eteläisten maakuntien peltoviljelyalueella yleensä viljelyyn kelpaamattomilla,​ peltojen ja niittyjen ympäröimillä moreenikumpareilla tai selänteiden päivänpuoleisilla,​ tuulensuojaisilla terasseilla metsän ja pellon reunassa. Kylän talot saattoivat sijaita joko yhtenä keskittymänä (ryhmäkylä,​ raittikylä) tai hajallaan kahdella tai useammalla tonttimaalla (sekakylä, hajakylä). Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa ​myös olla kyse alun perin kahdesta tai useammasta kylästä, jotka on yhdistetty ennen 1560-lukua. Monissa kylissä tonttimaiden paikat vaihtelivat ajan saatossa. ​+{{ :​wiki:​img_0832.jpg?​300|}}Läntisellä peltoviljelyalueella (Varsinais-Suomi,​ Satakunta, Häme, Uusimaa) vallitseva asutusmuoto oli kyläasutus,​ jossa talojen talouskeskukset sijaitsivat kylän yhteisellä tonttialueella,​ ja jota ympäröivät sarka- tai lohkojaossa olleet rintapellot. ​Kylien tonttimaat sijaitsivat lounaisten ja eteläisten maakuntien peltoviljelyalueella yleensä viljelyyn kelpaamattomilla,​ peltojen ja niittyjen ympäröimillä moreenikumpareilla tai selänteiden päivänpuoleisilla,​ tuulensuojaisilla terasseilla metsän ja pellon reunassa. Kylän talot saattoivat sijaita joko yhtenä keskittymänä (ryhmäkylä,​ raittikylä) tai hajallaan kahdella tai useammalla tonttimaalla (sekakylä, hajakylä). Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa olla kyse alun perin kahdesta tai useammasta kylästä, jotka on yhdistetty ennen 1560-lukua. Hajakylärakenne voi olla myös muisto sarkajakoa edeltävästä asutustyypistä. Monissa kylissä tonttimaiden paikat vaihtelivat ajan saatossa. ​
  
 {{ :​wiki:​talonpohja.jpg?​300|}}Pohjanmaalla ja Tornionjokilaaksossa talot sijaitsivat puolestaan yleensä nauhamaisesti jokivarsilla tai rannikolla joskus pitkänkin matkan päässä toisistaan. Kaskialueilla Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla,​ Keski-Suomessa ja Kainuussa asutus sijoittui enimmäkseen yksinäistaloina tai pieninä kyläkuntina vesistöjen äärelle, Kainuussa myös vaarojen rinteille. Pohjois-Karjalassa oli yksinäistalojen ja pienten kylien ohella myös suuria kyliä. {{ :​wiki:​talonpohja.jpg?​300|}}Pohjanmaalla ja Tornionjokilaaksossa talot sijaitsivat puolestaan yleensä nauhamaisesti jokivarsilla tai rannikolla joskus pitkänkin matkan päässä toisistaan. Kaskialueilla Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla,​ Keski-Suomessa ja Kainuussa asutus sijoittui enimmäkseen yksinäistaloina tai pieninä kyläkuntina vesistöjen äärelle, Kainuussa myös vaarojen rinteille. Pohjois-Karjalassa oli yksinäistalojen ja pienten kylien ohella myös suuria kyliä.
Rivi 48: Rivi 40:
 ===== Ajoitus ===== ===== Ajoitus =====
  
-Historiallisella kylänpaikalla tarkoitetaan keskiajalla tai uuden ajan alussa 1500luvun jälkipuoliskolla ja 1600-luvulla perustettuja kyliä. ​+Historiallisella kylänpaikalla tarkoitetaan keskiajalla tai uuden ajan alussa 1500-luvun jälkipuoliskolla ja 1600-luvulla perustettuja kyliä. ​
  
 ===== Levintä ===== ===== Levintä =====
Rivi 61: Rivi 53:
 3. on erityisen vahvat perusteet olettaa, että paikalla on kiinteitä muinaisjäännöksiä (esim. rautakautinen kohde läheisyydessä). 3. on erityisen vahvat perusteet olettaa, että paikalla on kiinteitä muinaisjäännöksiä (esim. rautakautinen kohde läheisyydessä).
  
-Ks. Museoviraston ohje:[[http://www.nba.fi/fi/File/2722/​maaseudun-hist-asuinpaikkojen-inventointi-ohje.pdf|Maaseudun historiallisten asuinpaikkojen inventointi,​ ohje 2015 (5.5.2015)]]. ​+Ks. Museoviraston ohje:[[https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/​maaseudun-hist-asuinpaikkojen-inventointi-ohje.pdf|Maaseudun historiallisten asuinpaikkojen inventointi,​ ohje 2015 (5.5.2015)]]. ​
  
  
Rivi 68: Rivi 60:
 **Haggrén, Georg** 2015. Maaseudun kylätontit. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//:​ 364–471. Gaudeamus. **Haggrén, Georg** 2015. Maaseudun kylätontit. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//:​ 364–471. Gaudeamus.
 **Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset,​ tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. **Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset,​ tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.
-**Maaseudun historiallisten asuinpaikkojen inventointi,​ ohje 2015 (5.5.2015)** Museovirasto. ​http://www.nba.fi/fi/File/2722/​maaseudun-hist-asuinpaikkojen-inventointi-ohje.pdf+**Maaseudun historiallisten asuinpaikkojen inventointi,​ ohje 2015 (5.5.2015)** Museovirasto. ​https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/​maaseudun-hist-asuinpaikkojen-inventointi-ohje.pdf
 **Orrman, Eljas** 2003. Suomen keskiajan maatalous. Julkaisussa Rasila, Viljo & Jutikkala, Eino & Mäkelä-Alitalo,​ Anneli (toim.): //Suomen maatalouden historia// 1. Perinteisen maatalouden aika: esihistoriasta 1870-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 914:1. Helsinki. **Orrman, Eljas** 2003. Suomen keskiajan maatalous. Julkaisussa Rasila, Viljo & Jutikkala, Eino & Mäkelä-Alitalo,​ Anneli (toim.): //Suomen maatalouden historia// 1. Perinteisen maatalouden aika: esihistoriasta 1870-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 914:1. Helsinki.
  
wiki/kylänpaikka.1493971503.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/05/05 11:05 / Helena Ranta