Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:teollisuus wiki:luokka:lasiteollisuus}}


====== Lasitehdas ======
{{:wiki:salinkaa.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
Tuotantolaitos, jossa valmistetaan lasiesineitä tai ikkunalasia


===== Kuvaus =====
Lasiteollisuus on arkeologian kannalta erityisen merkittävä teollisuudenala, koska niin tuotantolaitoksista ja tuotantoprosesseista kuin tuotantojätteestä ja valmiista tuotteistakin jää yleensä merkittäviä jälkiä ja jäännöksiä maaperään. 

Lasitehdasrakennuksen eli lasihytin pohja uuneineen on vanhojen lasitehtaiden merkittävin yksittäinen kiinteä muinaisjäännös. Tehdasrakennukset olivat 1900-luvun alkuun asti suuria lautarakenteisia hyttejä, joten niistä ei juuri ole säilynyt kuin kivijalkoja. Sulatusuunit olivat suuria, esimerkiksi Someron Åvikissa tutkittu uuninperustus oli noin 7 x 4 metriä. Uunien kivestä rakennetut perustukset oli kaivettu maahan, kun taas maanpinnan yläpuoliset osat olivat yleensä tiilestä. Sulatusuunin sulatustilassa ja toisinaan myös tulikanavissa jouduttiin korkean lämpötilan vuoksi käyttämään tuontisavesta valmistettuja tulenkestäviä tiiliä. Samaa ns. piippusavea käytettiin myös lasinsulatusastioiden eli upokkaiden valmistusmateriaalina. Sulatusuunit rapautuivat nopeasti ja ne oli muurattava vuosittain uudestaan.((Matiskainen et al 1991))

{{ :wiki:img_1099.jpg?300|}}Lasitehtaan tärkein rakennus oli lasihytti, joita suurilla tehtailla saattoi olla kaksi tai kolme. Lasihytin keskellä oli sulatusuuni, jossa raaka-aineista sulatettiin lasia ja jonka äärellä lasinpuhaltajat valmistivat erilaisia tuotteita kuten pulloja, pikareita ja ikkunalasia. Valmiit lasiesineet oli jäähdytettävä hitaasti jäähdytysuunissa. Joissakin jäähdytysuuneissa käytettiin sulatusuunin hukkalämpöä, toiset olivat erillisiä uuneja. Lasihytissä oli lisäksi muita uuneja kuten upokkaiden lämmitysuuni ja puunkuivatusuuneja. Ikkunalasia valmistavissa tehtaissa oli lisäksi ikkunalasin oikaisu-uuni, jossa lasinpuhaltajien valmistamat suuret ikkunalasilieriöt avattiin suuriksi levyiksi tai ruuduiksi. Suomessa on arkeologisesti kaivettu yksi sulatusuuni (Someron Åvik) ja yksi ikkunalasinoikaisu-uuni (Sipoon Mariedal).((Matiskainen & al 1991.))

Lasitehtaiden toiminta synnytti runsaasti jätettä. Sen avulla on mahdollista saada tietoa tehtaiden tuotannosta ja myös raaka-aineista. Toisinaan tehtaan paikalla voi olla jopa jätelasikumpu, vaikka lasinsirpaleista suuri osa on kerätty talteen ja sulatettu uudelleen. Osa jätteestä on masuunikuonan näköistä sinistä lasikuonaa, osa erilaisia sulaneen lasin palasia ja sirpaleita. Joukossa on myös keraamista jätettä kuten lasinsulatuksessa käytettyjen upokkaiden palasia. Lasitehtaan ympäristöön on usein levinnyt paljon lasinsiruja ja erilaista kuonaa sekä raaka-aineena käytettyä kvartsia, mikä auttaa tehtaan jäännösten paikantamista. 
 

===== Historia ja käyttö =====
Lasiteollisuus sai Suomessa alkunsa vuonna 1681, kun Uuteenkaupunkiin perustettiin lasitehdas. Tehdas paloi kuitenkin vain neljä vuotta myöhemmin ja kesti vuosikymmeniä ennen kuin lasia seuraavan kerran valmistettiin Suomessa. Someron Åvikiin perustettiin lasitehdas vuonna 1748. Ruotsin ajan lopulla Suomessa sai alkunsa vielä seitsemän uutta tehdasta ja itärajan takana Karjalan Kannaksella saman verran lisää. Lasiteollisuus juurtui Suomeen jäädäkseen. Useimpien lasitehtaiden ympärille kasvoi ruukkimainen teollisuusyhteisö, johon kuului teollisuusrakennusten ohella työväen asuinrakennusten ohella mm. konttori ja lasivarasto sekä tehtaanomistajien käytössä ollut päärakennus. ((Matiskainen et al 1991))

Ruotsin ajalla lasitehtaita perustettiin Suomeen erityisesti runsaiden polttopuuvarojen vuoksi. Tehtaat pyrittiin sijoittamaan metsärikkaille seuduille, mistä hyvä esimerkki on Urjalan Nuutajärvi. Runsaiden metsävarojen ohella lasitehtaiden sijoittumiseen vaikutti sopivien hiekkaesiintyminen löytyminen. Sopivinta oli hieno, tasalaatuinen hiekka. Hiekan rautapitoisuuden vuoksi lähes kaikki valmistettu lasi oli vihreätä tai ruskeata ellei massaan lisätty värinpoistoainetta kuten mangaanioksidia. Lasinvalmistuksen kannalta parhaita hiekkaesiintymiä Suomessa oli Porin lähellä Tuorsniemessä, jossa toimi lasitehdas vuosina 1781–1868. Tuorsniemen hiekan rautapitoisuus oli niin alhainen, että tuotettu lasi oli vihreän sijaan vihertävää. ((Annala 1931: 64-72))

Kolmas lasiteollisuuden sijoittumiseen vaikuttanut tekijä oli kätevä vientiyhteys, maantie tai mieluiten satama, josta tuotteita voitiin viedä suoraan Tukholmaan ja Turkuun (esim. Iin Olhava eli Nyby sekä Pirttikylän Berga) sekä sittemmin 1800-luvulla Pietariin (esim. Mustasaaren Grönvik). Puutuhkan ja siitä uutetun potaskan sekä kalkin ohella lasin pääraaka-ainetta oli hiekka. Muiden raaka-aineiden osuus oli niin pieni, ettei niiden kuljetus tuonut ongelmia. 

Sahateollisuuden ekspansion myötä 1800-luvun lopulla monille sahoille kertyi valtavat määrät hukkapuuta, jota voitiin käyttää esimerkiksi lasiteollisuuden polttopuuna. Tämä oli taustalla perustettaessa mm. Kotkan lasitehdasta vuonna 1872. Uusia tehtaita perustettiin 1800-luvulla Suomeen 26 ja 1900-luvulla kymmeniä lisää. Valtaosa tehtaista on sittemmin suljettu. ((Vanhatalo & Matiskainen 1986))

Vanhimpia 1700- ja 1800-luvun lasitehtaita varten oli pystytetty suuria hyttirakennuksia, mutta 1900-luvulla pienimmät lasiverstaat saatettiin sijoittaa jo olemassa oleviin rakennuksiin ja suhteellisen vaatimattomiin tiloihin. Osa 1900-luvun lasitehtaista on ollut lyhytikäisiä ja ne tunnetaan varsin huonosti. Simo Vanhatalo on inventoinut ennen vuotta 1985 toimintansa lopettaneiden lasitehtaiden paikat. Inventoinnin piiriin kuului 58 tehdasta, joista runsaat puolet oli perustettu ennen vuotta 1900.((Matiskainen & Vanhatalo 1986)) Sen jälkeen on lopettanut joukko tehtaita ja esimerkiksi Nuutajärvellä teollinen tuotanto on 2010-luvulla muuttunut pienimuotoiseksi taidelasin valmistukseksi.

Lasitehtaiden perustaminen on aina vaatinut luvan (provilegion). Yksistään tämän vuoksi lasitehtaisiin liittyvää arkistoaineistoa on säilynyt varsin paljon. Useista tehtaista löytyy lisäksi palovakuutus- ym. karttoja liitteineen. Niissä löytyy usein yksityiskohtaista tietoa rakennuksista ja koko tehdasalueesta.


===== Ajoitus =====
Vuodesta 1681 eteenpäin.


===== Levintä =====


===== Suojelustatus =====

[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]]. 
===== Lähteet =====
**Annala, Vilho** 1931, 1948. //Suomen lasiteollisuus 1681–1931// I–II. Otava. Helsinki 
**Matiskainen, Heikki & Haggrén, Georg & Vanhatalo, Simo** 1991. //The Archaeology of the Early Glass Industry in Finland//. Lasitutkimuksia –  Glass Research VI. 
**Vanhatalo, Simo & Matiskainen, Heikki** 1986. //Suomen lasitehtaiden teollisuusarkeologinen inventointi//. Lasitutkimuksia – Glass Research III. Riihimäki.


===== Muu kirjallisuus =====
**Matiskainen, Heikki** 1994. //Suomalaisen lasin historia.// Riihimäki.


===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
