Käyttäjän työkalut
wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu
Erot
Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
| Both sides previous revision Edellinen revisio | |||
|
wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu [2017/05/09 09:30] Helena Ranta |
wiki:luokka:asuminen_ja_oleskelu [2017/05/10 09:15] Veli-Pekka Suhonen |
||
|---|---|---|---|
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
| Rannikolle sijoittuvat pronssikauden kulttuurin asumukset ovat olleet Nakkilan Rieskaronmäen asuinpaikan tapaan paaluista ja oksapunoksista savirappauksella päällystettyjä pitkätalojen kaltaisia asumuksia. Sellaisessa asumuksessa ihmisten asuin osa ja karjasuoja ovat sijainneet saman pitkänomaisen rakennuksen eri päissä. Rannikolla ja saaristossa on pronssikauden lopulla ja rautakauden alussa asuttu myös pyöreähköissä asumuksissa. Rautakaudella pitkätalosta tuli rannikon ja saariston maatalouskulttuurien piirissä vallitseva asumusmuoto. | Rannikolle sijoittuvat pronssikauden kulttuurin asumukset ovat olleet Nakkilan Rieskaronmäen asuinpaikan tapaan paaluista ja oksapunoksista savirappauksella päällystettyjä pitkätalojen kaltaisia asumuksia. Sellaisessa asumuksessa ihmisten asuin osa ja karjasuoja ovat sijainneet saman pitkänomaisen rakennuksen eri päissä. Rannikolla ja saaristossa on pronssikauden lopulla ja rautakauden alussa asuttu myös pyöreähköissä asumuksissa. Rautakaudella pitkätalosta tuli rannikon ja saariston maatalouskulttuurien piirissä vallitseva asumusmuoto. | ||
| \\ | \\ | ||
| - | Historiallisen ajan asuinpaikat ovat esihistoriallista aikaa huomattavasti monimuotoisempi ilmiö jo pelkästään väestön määrän valtavan kasvun, valtiomuodostuksen ja alati kehittyvien rakennustekniikoiden johdosta. Asutuksen sijainti ja muoto alkoivat olla yhä enemmän ylhäältä johdettua ja yhteiskunnan eri toimintoihin ja rakenteisiin liittyvää. Esimerkiksi sarkajako yhdisti keskiajalla aiemmin hajanaiset kylät yhteisille tonteille, kun taas isojako hajotti samat kylät 1700- ja 1800-luvuilla. Rakentamiseen innovaatiot ja muodit levisivät yhteyksien parantuessa nopeammin ulkomailta Suomeen ja Suomen sisällä alueelta toiselle. Myös yhteiskunnan stratigrafia alkaa erottua yhä selvemmin eri rakennustyypeissä, koska niillä manifestoitiin vaurautta sekä maallista ja hengellisen valtaa. Köyhin väestö asui maakuopissa, rikkaimmat sen sijaan kivisissä kartanoissa. Väliin mahtuu mitä moninaisin joukko erilaisia asutusmuotoja. Yleisimpiä asuinrakennuksia olivat varmaankin keskiajalta lähtien savutuvat, jotka säilyivät Suomen syrjäseuduilla käytössä 1900-luvulle saakka, vaikka ne muualla olivat uuden ajan kuluessa – viimeistään 1600-luvulta alkaen – korvautuneet pikku hiljaa parituvilla. Kaikenlaisia asuinrakennustyyppien rinnalla oli lukuisia erilaisiin elinkeinoihin liittyviä rakennuksia, kuten riihiä, navettoja, aittoja ja saunoja. Lisäksi pysyvien asuinpaikkojen ohella oli suuri joukko tilapäisiä asuinpaikkoja, kuten leirejä, kaskimajoja jne. | + | Historiallisen ajan asuinpaikat ovat esihistoriallista aikaa huomattavasti monimuotoisempi ilmiö jo pelkästään väestön määrän valtavan kasvun, valtionmuodostuksen ja alati kehittyvien rakennustekniikoiden johdosta. Asutuksen sijainti ja muoto alkoivat olla yhä enemmän ylhäältä johdettua ja yhteiskunnan eri toimintoihin ja rakenteisiin liittyvää. Esimerkiksi sarkajako yhdisti keskiajalla aiemmin hajanaiset kylät yhteisille tonteille, kun taas isojako hajotti samat kylät 1700- ja 1800-luvuilla. Rakentamiseen innovaatiot ja muodit levisivät yhteyksien parantuessa nopeammin ulkomailta Suomeen ja Suomen sisällä alueelta toiselle. Myös yhteiskunnan stratigrafia alkaa erottua yhä selvemmin eri rakennustyypeissä, koska niillä manifestoitiin vaurautta sekä maallista ja hengellisen valtaa. Köyhin väestö asui maakuopissa, rikkaimmat sen sijaan kivisissä kartanoissa. Väliin mahtuu mitä moninaisin joukko erilaisia asutusmuotoja. Yleisimpiä asuinrakennuksia olivat varmaankin keskiajalta lähtien savutuvat, jotka säilyivät Suomen syrjäseuduilla käytössä 1900-luvulle saakka, vaikka ne muualla olivat uuden ajan kuluessa – viimeistään 1600-luvulta alkaen – korvautuneet pikku hiljaa parituvilla. Kaikenlaisia asuinrakennustyyppien rinnalla oli lukuisia erilaisiin elinkeinoihin liittyviä rakennuksia, kuten riihiä, navettoja, aittoja ja saunoja. Lisäksi pysyvien asuinpaikkojen ohella oli suuri joukko tilapäisiä asuinpaikkoja, kuten leirejä, kaskimajoja jne. |
| \\ | \\ | ||
| Kaupunkien asuinrakennukset olivat keskiajalla ja uuden ajan alussa varsin samantapaisia kuin maaseudun vastaavat, tosin erilaiset rakennustekniset ym. uutuudet saavuttivat vilkkaiden yhteyksien ansiosta kaupungit maaseudun kyliä aikaisemmin. Tavallisin rakennustyyppi oli salvottu hirsirakennus. Savutupa oli keskiajan kaupungeissa yleinen asumus, mutta niitä oli köyhimmän väestön käytössä vielä 1800-luvulla. Yksinäistuvan rinnalla paritupa oli tavallinen rakennustyyppi 1500- ja 1600-luvuilla. Tällöin myös uloslämpiävät eli savupiipulliset uunit yleistyivät, ja lasi-ikkunat lisäsivät asumismukavuutta. 1600- ja 1700-luvulla kapearunkoisten asuinrakennusten ohella otettiin yleiseen käyttöön ns. karoliininen pohjakaava, jossa rakennus oli kahden huoneen levyinen. Myös erilaiset lämmitysuunit ja suuremmat lasi-ikkunat yleistyivät tuolloin. Samalla tontilla saattoi olla erityyppisiä asuinrakennuksia, joista edustavin oli tontin omistavien porvareiden käytössä, ja muissa asusti esimerkiksi perheenjäseniä, palvelusväkeä tai vierailevia kauppiaita. | Kaupunkien asuinrakennukset olivat keskiajalla ja uuden ajan alussa varsin samantapaisia kuin maaseudun vastaavat, tosin erilaiset rakennustekniset ym. uutuudet saavuttivat vilkkaiden yhteyksien ansiosta kaupungit maaseudun kyliä aikaisemmin. Tavallisin rakennustyyppi oli salvottu hirsirakennus. Savutupa oli keskiajan kaupungeissa yleinen asumus, mutta niitä oli köyhimmän väestön käytössä vielä 1800-luvulla. Yksinäistuvan rinnalla paritupa oli tavallinen rakennustyyppi 1500- ja 1600-luvuilla. Tällöin myös uloslämpiävät eli savupiipulliset uunit yleistyivät, ja lasi-ikkunat lisäsivät asumismukavuutta. 1600- ja 1700-luvulla kapearunkoisten asuinrakennusten ohella otettiin yleiseen käyttöön ns. karoliininen pohjakaava, jossa rakennus oli kahden huoneen levyinen. Myös erilaiset lämmitysuunit ja suuremmat lasi-ikkunat yleistyivät tuolloin. Samalla tontilla saattoi olla erityyppisiä asuinrakennuksia, joista edustavin oli tontin omistavien porvareiden käytössä, ja muissa asusti esimerkiksi perheenjäseniä, palvelusväkeä tai vierailevia kauppiaita. | ||
wiki/luokka/asuminen_ja_oleskelu.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/10 09:15 / Veli-Pekka Suhonen