Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
====== Esihistorialliset pyyntikulttuurin asuinpaikat ======


===== Määritelmä =====

Kivikautisella asuinpaikalla tarkoitetaan yleensä pyyntiväestön käyttämää asuin- tai leiripaikkaa, joka voi olla joko kiinteä perusleiri tai liikkuvaan elämänmuotoon kuuluva tilapäinen asuinpaikka. Asuinpaikan sijainnin ja luonteen määrittelee pitkälti sen asukkaiden harjoittama elinkeino. Siksi pyyntiväestön asuinpaikat sijaitsivat yleensä vesistöjen lähellä, erityisesti järvien rannoilla ja meren rantojen jokisuiden alueilla. Asuinpaikat olivat pyyntialueiden lähellä ja toisaalta makean veden äärellä.

Myöhemmin kivikaudella, karjanhoito ja varhainen maanviljelys saattoivat määrittää asuinpaikan sijainnin uudelleen. Karjanhoidon myötä alettiin suosia hieman kauempana rannoista olevia alueita, joilla oli käytössä niittyalueita laiduntamiseen. Esimerkiksi vasarakirveskulttuurin aikana yleistyi asuinpaikan sijoittuminen pienen puron ja niittyalueen läheisyyteen.


===== Kuvaus =====


Tavallisin kivikautisen asuinpaikan tuntomerkki ovat paikalta saadut löydöt. Kivikautisen asuinpaikan kulttuurikerroksessa on yleensä jonkin verran asuinpaikan toiminnoissa syntynyttä jätettä ja asukkailta paikalle jääneitä esineitä. Tavallisimpia työstöjätteitä ovat erilaiset kivimateriaalit, kuten kvartsi-, pii-, porfyyri- ja liuskeiskokset. Palaneet luun palat ovat myös tavallisia löytöjä kivikautisella asuinpaikalla. Keramiikan käyttöön oton myötä asuinpaikkalöytöinä varsin tavallisia alkavat olla myös saviastian palat. Löytömateriaalia saattaa tulla esiin tarkoituksella tehdystä koekuopasta, mutta varsin tavallisesti myös maan pinnan rikkoonnuttua muulla tavalla. Usein kivikautinen asuinpaikka paljastuu peltoalueelta, metsänuudistusalueelta tai vaikka hiekkakuopan rikottua asuinpaikkakerrosta.

Yhdessä jätemateriaalin ja esineiden kanssa kivikautisen asuinpaikan maaperä muodostaa ns. kulttuurikerroksen, joka voi joskus olla voimakkaastikin asuinpaikan eri aktiviteettien värjäämää sisältäen tavallisesti myös runsaasti pieniä hiilipartikkeleita merkkinä tulenpidosta paikalla. Todennäköisesti kulttuurikerroksen eli likamaan joskus ”rasvainen” koostumus johtuu asuinpaikalla käsitellyistä ja sinne maatuneista orgaanisista aineista, kuten ruoantähteistä, ulosteista ja erilaisista työstöjätteistä. Joillakin kohteilla kulttuurikerroksen voi havaita koekairauksessa, lapionpistossa, tienleikkauksessa tai vaikkapa hiekkakuopan seinämässä. 

Kulttuurikerroksen lisäksi kivikautisella asuinpaikalla on joskus kiinteiksi luokiteltavia rakenteita, näistä tavallisimpia asumuksen pohjat, tulisijat ja haudat. Asumuksen pohja voi erottua arkeologisella kaivauksella likamaa-alueena ja löytöjen keskittymänä esimerkiksi tulisijan ympärille. Suomesta tunnetaan kuitenkin useita satoja vielä maan pinnallekin näkyvää asumuspainannetta, jotka ovat osittain maahan kaivetun asumuksen pohjia. Tällaiset asumuspainanteet ovat yleensä 6-10 metriä halkaisijaltaan, mutta suurempia ja pienempiä tunnetaan myös. Asumuspainanteita on eniten Pohjanmaan muinaisella rannikkoseudulla suurten jokien vanhoilla suualueilla.

Tulisija voi olla yksinkertainen nuotionpaikka ja näkyä kaivauksella pelkkänä nokiläikkänä. Helpommin tunnistettavia ovat kivetyt kuoppaliedet, joissa kiviä on käytetty varaamaan lämpöä kiukaan tapaan. Joskus kuoppalieden kuoppa on nykyäänkin vielä näkyvissä maan pinnalle.


===== Ajoitus =====


Kivikausi ajoittuu Suomessa n. 8900-1500 eaa., mutta vielä pronssikaudella ja varhaisella rautakaudella on ”kivikautistyyppisiä” pyyntiväestön leiripaikkoja. Näissä tosin löytömateriaalin koostumus on hieman erilaista kivikautisiin kohteisiin verrattuna eikä esim. kiveä käytetty enää esineiden raaka-aineena juurikaan rautakaudella.


===== Levintä =====


Kivikautisia asuinpaikkoja tunnetaan kaikkialta Suomesta. Asuinpaikan edellytyksenä on kuitenkin aina ollut makean veden saanti. Asuinpaikkoja on siis joko entisten tai nykyisten vesistöjen rannoilla. Tilapäisiä leiripaikkoja tai muita toimintapaikkoja on saattanut olla muuallakin, esim. tähystyspaikkoja korkeiden mäkien lakialueilla. Viimeksimainituista kohteista tunnetuin lienee Hollolan Kapatuosianmäki.


===== Suojelustatus =====


Kivikautiset asuinpaikat ovat muinaismuistolain suojelemia kiinteitä muinaisjäännöksiä.


===== Lähteet =====
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
