Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:luokka:uskonnon_harjoittaminen

Uskonnon harjoittaminen

Uskonnon harjoittamisen arkeologiset ilmentymät liittyvät joko institutionaalisiin kristillisiin kohteisiin tai kansanuskoon liittyviin jäännöksiin. Ajallisesti kansanuskon arkeologisiin ilmentymiin liittyy konkreettisia muinaisjäännöksiä ja muinaisjäännöstyyppejä esihistorian eri periodeilta nykypäivään ulottuvalta aikajaksolta, kun taas kristinuskon vaikutus alkaa varsinaisesti ilmetä vasta 1000-luvulta lähtien.

Lue lisää

Lue lisää



Kansanuskoksi kutsutaan yliluonnollisiin ilmiöihin, taikuuteen, moraaliseen järjestykseen sekä ihmisen onneen liittyvien uskomusten järjestelmää, joka vaikutti kansan keskuudessa ilman yhteyttä virallisiin oppijärjestelmiin. Kansanuskoon sisältyi käytäntöjä, uskomuksia, kertomuksia, rituaaleja ja normeja, jotka välittyvät perinteenä käyttökonteksteissaan. Kansanuskon elementit eivät ole muodostaneet keskenään yhtenäistä kokonaisuutta; kansanuskolle onkin tyypillistä useilta eri aikakausilta ja eri tahoilta omaksuttujen ainesten hyödyntäminen ja yhdistäminen. Osa kansanuskon ilmiöistä liittyy muinaisuskoon eli esikristillisiksi arvioituihin kerrostumiin, osa periytyy katoliselta ajalta tai ortodoksisesta uskonnosta. Kerroksellisuudesta johtuen kansanuskon kohteiden ajoittaminen ei aina ole yksiselitteistä. Kansanuskon kohteita ovat esimerkiksi karsikot, kuppikivet ja uhrilähteet.


Kristinuskon historia Suomessa ulottuu rautakauden loppupuolelta nykypäivään. Varhaisimmat kristilliset vaikutukset saapuivat maahamme sekä idästä että lännestä. Läntinen katolisuus omaksutaan 1100-luvulta lähtien pääosaan nykyisen Suomen aluetta, kun taas karjalaiset liittyivät Novgorodin alaisuuteen ja omaksuivat Itä-Suomessa ortodoksisen uskon. Pohjois-Suomessa käännytystyö jatkui 1600-luvulle asti. Kristinuskon arkeologinen vaikutus näkyy erityisesti esineellisessä kulttuurissa, hautaustavoissa ja -paikoissa sekä rakennuksissa, kuten kirkoissa, kappeleissa ja luostareissa.


Uskonnon harjoittamisen todentaminen arkeologisissa kohteissa on usein tulkinnanvaraista. Maastohavaintojen tukena on käytettävä esimerkiksi perimätietoa, historiallisia karttoja ja asiakirjalähteitä.

Kirjallisuutta

Harva, Uno 1948. Suomalaisten muinaisusko. WSOY.
Hiekkanen, Markus 2003. Suomen kivikirkot keskiajalla. Otava.
Hiekkanen, Markus 2007. Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1117.
Kivikoski, Ella 1966. Suomen kiinteät muinaisjäännökset. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita 3, Museovirasto rakennushistorian osasto.
Pirinen, Kauko 1991. Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. WSOY.
Purhonen, Paula 1998. Kristinuskon saapumisesta Suomeen. Uskontoarkeologinen tutkimus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 106.
Rinbgom, Åsa 2010. Åländska kyrkor berättar. Nytt ljus på medeltida konst, arkitektur och historia. Ålands Museum.
Siikala, Anna-Leena 1999. Suomalainen šamanismi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 565.
Anna-Leena Siikala 2012. Itämerensuomalaisten mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1388.


Uskonnon harjoittaminen -aihealueeseen kuuluvat seuraavat teemat:

Uskonnon harjoittaminen -aihealueeseen on liitetty seuraavat sivut:

wiki/luokka/uskonnon_harjoittaminen.txt · Viimeksi muutettu: 2017/04/04 12:58 / Juha Ruohonen