Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag>wiki:luokka:puolustus_ja_sodankäynti wiki:luokka:modernit_linnoitukset}}


====== Luola ======


===== Määritelmä =====

Kallion sisään louhittu suojatila, joka on tarkoitettu miehistösuojaksi tai varastoksi.  

===== Kuvaus =====

Kallioon sisään louhittu suojatila, jonka kalliokaton vahvuus on useita metrejä. Sisäänkäynnit on varustettu yleensä betoniseinillä, teräsovilla ja eteisrakenteilla, joilla on pystytty vähentämään luolan edessä räjähtävien ammusten sirpale‐ ja painevaikutuksia. Luolista on toisinaan louhittu myös pystykuiluja kallion päälle ilmanvaihtoa, ulospääsyä tai tähystystä ja tulenjohtoa varten. Luolien pinta-ala vaihtelee 20–800 neliömetriin. Luolien yleisimmät pohjamuodot ovat yksinkertainen suorakaide tai kahdella sisäänkäynnillä varustettu U‐kirjaimen muotoinen tunneli.((Lagerstedt & Laulumaa 2014: 20))


===== Historia ja käyttö =====

Ensimmäiset kalliokaton alle louhitut luolat valmistuivat Suomessa 1880-luvulla Viaporin linnoituksen linnakesaarille Vallisaareen, Lauttasaareen ja Melkkiin ammusvarastoiksi((Manninen 2000)).

Ensimmäisen maailmansodan aikana luolia rakennettiin pääkaupunkiseudun maarintamalle ja linnakesaarille miehistön suojiksi ja varastoiksi. Luolissa oli betoniseinät ja lattia. Sisäkatto oli aaltopeltiä. Luolan päällä olevan kalliokaton paksuus oli 5–10 metriä. Sisäänkäynnit oli usein varustettu eteisellä, joissa oviaukot eivät sijainneet kohdakkain. Näin olisi pystytty vähentämään luolan edessä räjähtävien ammusten sirpale‐ ja painevaikutuksia. Ovet olivat yleensä massiivisia teräsovia.((Lagerstedt 2014 & Laulumaa: 26–27.))

Toisen maailmansodan aikana luolia rakennettiin ammusvarastoiksi sekä majoitustiloiksi, joiden yhteyteen voitiin lisäksi sijoittaa asekammioita konekivääreille tai panssarintorjuntatykeille tai tulenjohtopaikkoja. Kallioon louhitun tunnelin sisälle oli yleensä tarkoitus sijoittaa lautarakenteinen, harjakattoinen parakki. Tunneleissa oli keskuslämmitys ja osassa myös suurikokoiset ilmastointijärjestelyt, joita varten on louhittu omat pystykuilut ilmanvaihtohormistoille. Tulenjohtoa ja tähystystä varten tunneleista nousee pystykuiluja kallioiden huipuille. Tunneleita on varustettu tähystyskuvuilla, tulenjohtoperiskoopeilla sekä avoimilla tähystyskuiluilla.((Lagerstedt 2012: 39.))


===== Ajoitus =====

1880-luvusta alkaen, ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota
 

===== Levintä =====

Linnoitetut alueet, ammusvarikot

===== Suojelustatus =====

Ensimmäisen maailmansodan kohteet ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Toisen maailmansodan kohteet eivät toistaiseksi ole muinaisjäännöksiä, mutta ne tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa kohteiden historiallisen merkityksen takia. [[http://www.nba.fi/fi/File/2779/ensimmaisen-maailmansodan-linnoitteet-ohje-2015.pdf|Ks. Museoviraston ohje Ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitteet]]. 
===== Lähteet =====

**Lagerstedt, John** 2012. //Salpalinja, sotahistoriallisten kohteiden arkeologinen inventointi 2009–2012//. Museovirasto.
**Lagerstedt, John & Laulumaa, Vesa** 2014. //Helsinki, Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Inventointiselvitys//. Museovirasto, arkeologiset kenttäpalvelut.
**Manninen, Markus** 2000. //Viapori. Merilinnoitus ensimmäisessä maailmansodassa 1914–1918//. Sotamuseo.
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
