Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:luonnonluola


Luonnonluola

Määritelmä

Luonnonvoimien kallio- tai maaperään synnyttämä suurehko onkalo tai onkaloiden muodostama kokonaisuus

Kuvaus

Luonnonluolat ovat yhden tai useamman osittain tai kokonaan kallio- tai maaperän kattaman onkalon ja niitä joskus yhdistävien käytävien muodostamia kokonaisuuksia. Luoliksi kutsutaan joskus myös avoimia kallion jyrkkäseinäisiä, lohkareiden väliin muodostuneita solamaisia rakoja tai rotkoja. Ihminen on hyödyntänyt luonnonluolia toiminnassaan sekä esihistoriallisella että historiallisella ajalla. Niissä on voitu oleskella ja asua pidempiä ja lyhempiä aikoja. Lisäksi niissä on piileskelty, tehty taikoja tai niihin on varastoitu ruokatarpeita ja tavaraa. Ihmistoiminnan jäljet näkyvät luolissa ja niiden ulkopuolella erilaisina maakerrostumina, noki- ja hiilijäännöksinä ja esinelöytöinä. Luolien seinämissä voi olla maalauksia ja hiilipiirroksia.

Luonnonluolat syntyvät kallioperään esimerkiksi sulan kiviaineksen jähmettymisen yhteydessä tai myöhemmin veden syövyttävästä vaikutuksesta. Lisäksi ne voivat syntyä mm. maankuoren liikkeiden aiheuttaman kallioperän lohkoutumisen vuoksi. Maaperään syntyy puolestaan luolia mm. veden syövyttämänä tai eläinten kaivamana. Suomen alueella luonnonluolat ovat yleensä lohkareluolia. Lisäksi tunnetaan mm. veden kuluttamia karstiluolia sekä rakoilun ja rapautumisen synnyttämiä rakoluolia. Luolan lattia voi olla kiviaineksen lisäksi erilaista maalajeista koostuva. Kallioiden sivuilla olevien kalliolippojen muodostamia suojaisia painaumia kutsutaan lippaluoliksi tai puoliluoliksi. Luonnonluolat eivät ole sellaisenaan pysyviä. Ne voivat muuttua esimerkiksi rapautumisen ja muun kulumisen vuoksi. Lisäksi katoista ja seinistä voi tippua kiviä tai luola voi romahtaa.1)

Luonnon prosessien lisäksi myös ihminen on kaivanut tai louhinut luolia. Luolia on louhittu esimerkiksi varasto-ja väestönsuojakäyttöön. Puolustusvarustuksia rakennettaessa on tehty myös runsaasti erilaisia luolia. Lisäksi luolia ja niitä yhdistäviä tunneleita on syntynyt kaivostoiminnan yhteydessä.

Historia ja käyttö

Suomen alueella vanhin ihmisen toimintaan liittyviä luonnonluola on mahdollisesti Kristiinankaupungin Karijoella sijaitseva Susiluola. Se on syntynyt kallion vaakarakoon rapautumisen tuloksena, ja siitä on tutkittu arkeologisissa kaivauksissa vain osa. Luolassa on arvioitu oleskelleen Neandertalin ihmisen noin 75 000–125 000 vuotta sitten, mutta tulkinnasta ei olla yksimielisiä.2)

Luonnonluolissa on oleskeltu myös myöhemmin esihistoriallisella ajalla. Hyvinkään Pahnakallion luolalta on merkkejä kivikautisesta, mahdollisesta rautakautisesta ja historiallisen ajan ihmistoiminnasta. Lyhytaikaisen kivikautisen oleskelun paikka on myös ilmeisesti Loviisan Kukuljärven Brannin luola. Pidempiaikaiseen ihmistoimintaan kivikaudella voi liittyä Pyhtään Lippukallion asuinpaikka. Se sijaitsee rapakivisen siirtolohkareen alle sijoittuvassa puoliluolassa, ja lisäksi asuinpaikka voi ulottua myös luolan ulkopuolelle. Pronssi- ja rautakautiseen ihmistoimintaan liittyvät mahdollisesti puolestaan Laitilan Hautvuoren muinaislinnan luonnonluolat.

Lippaluoliin ja muihin kallion suojaisiin painaumiin on tehty joskus kalliomaalauksia. Esimerkiksi Kouvolan Repoveden Ruskiasalmen itärannalla sijaitsevassa Löppösen luolassa on mahdollisesti kivikauteen ajoittuvia maalauksia. Mikkelin Ristiinan Astuvansalmen maalaukset on tehty lippaluolaan kivi- ja pronssikaudella. Lohkareluolassa olevia kivikautisia kalliomaalauksia tunnetaan esimerkiksi Enonkosken Kurtinvuoresta.

Historiallisella ajalla luonnonluolissa kerrotaan piileskellyn mm. iso- ja pikkuvihan aikana 1700-luvulla ja myöhemmin Suomen sodan aikaan 1800-luvun alussa. Tällaisia ovat esimerkiksi Maskun Mätikän rakoluola3) ja Lahden Hettosuon Kalliojärven luola. Lisäksi luonnonluolia on käytetty erilaisina varasto- ja kätköpaikkoina, kuten esimerkiksi Maskun Valkamäen luolaa 1400-luvulla4) ja Inarin Korkea-Mauran jääluolaa ainakin 1600-luvulta lähtien5). Nykyaikana luolia on voitu käyttää myös kaatopaikkoina6).

Joissakin luolissa tiedetään asustelleen erakoita, kuten Kouvola Löppösen luolassa. Lisäksi luolat ovat olleet laitapuolenkulkijoiden, virkavaltaa paenneiden ja vuoden 1918 sotapakolaisten suojapaikkoja. Tietoja tällaisesta liittyy esimerkiksi Turun Luolavuoren7) ja Porin Lyttylän Pirunpesän luoliin. Viimemainittu luola on ollut myös nuorison kokoontumis- ja tanssipaikka aina 1960-luvulle saakka8).

Joitakin luolakohteita on pidetty pyhinä paikkoina. Lisäksi niissä on tehty erilaisia taikoja ja parannustoimia. Tällainen on esimerkiksi Rautjärven Torsasansalon Pirunkirkko9). Uhriluola on puolestaan esimerkiksi seitana tunnetussa Inarin Ukonsaaressa. Lisäksi moniin luonnonluoliin liittyy tarinoita. Esimerkiksi Lieksan Kolin Pirunkirkkoon liittyy luolille luonteenomainen pirutarina10).

Monet luonnonluolat ovat olleet pitkään suosittuja retkeily- ja nähtävyyskohteita. Tämän vuoksi niihin on kertynyt eriaikaisia matkailijoiden ja muiden kävijöiden jättämiä merkkejä. Nämä ovat joissakin kohteissa peittäneet vanhempia merkkejä ja maalauksia. Luonnonluolissa ja niiden edustalla on myös poltettu nuotioita eri aikoina. Niiden savu on joissakin kohteissa mustannut esimerkiksi seinämiin tehtyjä maalauksia ja hiilellä piirrettyjä kuvioita.

Ajoitus

Vanhimmat mahdolliset merkit ihmisen toiminnasta luonnonluolissa ajoittuvat Suomen alueella keskipaleoliittiseen aikaan noin 200 000 – 75 000 eaa. Kivikaudella noin 8900–1700/1500 eaa. ihmisen toiminta ajoittuu luonnonluolissa esimerkiksi kampakeraamiseen aikaan noin 6000–4000 vuotta sitten. Jonkin verran ihmistoiminnan merkkejä tunnetaan luonnonluoliin liittyen myös pronssikaudelta noin 1700/11500 – 500 eaa. ja rautakaudelta noin 500 eaa. – 1200/1300 jaa. Historiallisena aikana luonnonluolia tiedetään hyödynnetyn ainakin 1400–1900-luvuilla.

Levintä

Erilaisia luonnonluolia tunnetaan yli tuhat eri puolilta Suomen aluetta.

Suojelustatus

Jotkut luonnonluoliin liittyvät kohteet ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Osa kohteista on muita kulttuuriperintökohteita. Jos löydöt tai havainnot muinaisen ihmisen toiminnasta ovat riittämättömät luonteen määrittelyyn, kohde on löytöpaikka.

Lähteet

Arkeologiset kohteet; muinaisjäännösrekisteri. 2017. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/portti/read/asp/default.aspx.
Fennoscandia archaeologica XXIV. Discussion. http://www.sarks.fi/fa/faxxiv.html
Kejonen, Aimo 1990. Suomen luolia koskeva suullinen kansanperinne ja sen käyttö luolatutkimuksessa. Geologi 42 (1990): 6, 106–110.
Kejonen, Aimo 1997. Suomen 41 tunnetuinta turistiluolaa. Geologi 42 (1990): 2, 24–29.
Kesäläinen, Tuomo & Kejonen, Aimo & Kielosto, Sakari & Lahti, Seppo I. & Salonen, Veli-Pekka 2015. Suomen luolat. Salakirjat.
Schulz, Hans-Peter & Eriksson, Brita & Hirvas, Heikki & Huhta, Pekka & Jungner, Högne & Purhonen, Paula & Ukkonen, Pirkko & Rankama, Tuija 2002. Excavations at Susiluola Cave. Suomen Museo 2002: 5–45
Schulz, Hans-Peter & Hirvas, Heikki & Huhta, Pekka & Moisanen, Markku & Rostedt, Tapani 2010. A New Contribution to the Neanderthal Discussion – Excavation Results from the Susiluola Cave Site in Western Finland. Germania 88, 2010: 1–55.

Muu kirjallisuus

Kejonen, Aimo 2002. Tuhannen luolan maa. Suomen luonto 61: 11, 24–28.
Kesäläinen, Tuomo 2011. Seikkailijan retkiopas Varsinais-Suomen luoliin. Salakirjat.
Kesäläinen, Tuomo & Kejonen, Aimo 2014. Suomen rotkot. Salakirjat.

Viitteet

1) Kejonen et al. 2015: 16–29, 35, 52
2) Schulz et al. 2002; Schulz et al. 2010; Fennoscandia archaeologica XXIV
3) Kejonen et al. 2015: 122
4) Kejonen et al. 2015: 121
5) Kejonen et al. 2015: 298
6) Kejonen et al. 2015: 54
7) Kejonen et al. 2015: 114
8) Kejonen et al. 2015: 224
9) Kejonen et al. 2015: 171
10) Kejonen et al. 2015: 269
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/luonnonluola.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/31 09:07 / Helena Ranta