Käyttäjän työkalut
wiki:luostari
Erot
Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.
| Both sides previous revision Edellinen revisio | Seuraava revisio Both sides next revision | ||
|
wiki:luostari [2017/05/02 16:08] Helena Ranta [Lähteet] |
wiki:luostari [2017/05/03 09:30] Helena Ranta |
||
|---|---|---|---|
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
| Luostarit rakennettiin varsin yhtenäisen perusmallin mukaisesti, poikkeusten vahvistaessa säännön. Kirkko oli pääsääntöisesti rakennettu itä-länsisuuntaiseksi, niin että pääalttari oli idässä. Luostarirakennukset, kuten makuusali, sairastupa, ruokasali ja keittiö taas rakennettiin neliön tai suorakaiteen muotoisen pihan ympärille, sitä kiertävän ristikäytävän, cloisterin, ulkopuolelle. Rakennuksista on saattanut säilyä muun muassa kivijalkoja, kellareita, lattioita ja uuninpohjia. Suomessa ainoa kokonaisena säilynyt luostareihin liittyvä rakennus on Naantalin kirkko, joka sekin on vuosisatojen aikana muutuunut luostariaikaisesta rakenteestaan. Luostarista riippuen piha-alueella tai varsinaisen luostarialueen ulkopuolella sijaitsivat usein myös vierastupa ja jonkinlainen sairaala ja/tai vanhustentalo. Ainakin Naantalin luostarille puutarha on myös ollut ilmeisen merkittävä osa kokonaisuutta.((Greene 1995: 4–11, 54–56; Klockars 1979)) | Luostarit rakennettiin varsin yhtenäisen perusmallin mukaisesti, poikkeusten vahvistaessa säännön. Kirkko oli pääsääntöisesti rakennettu itä-länsisuuntaiseksi, niin että pääalttari oli idässä. Luostarirakennukset, kuten makuusali, sairastupa, ruokasali ja keittiö taas rakennettiin neliön tai suorakaiteen muotoisen pihan ympärille, sitä kiertävän ristikäytävän, cloisterin, ulkopuolelle. Rakennuksista on saattanut säilyä muun muassa kivijalkoja, kellareita, lattioita ja uuninpohjia. Suomessa ainoa kokonaisena säilynyt luostareihin liittyvä rakennus on Naantalin kirkko, joka sekin on vuosisatojen aikana muutuunut luostariaikaisesta rakenteestaan. Luostarista riippuen piha-alueella tai varsinaisen luostarialueen ulkopuolella sijaitsivat usein myös vierastupa ja jonkinlainen sairaala ja/tai vanhustentalo. Ainakin Naantalin luostarille puutarha on myös ollut ilmeisen merkittävä osa kokonaisuutta.((Greene 1995: 4–11, 54–56; Klockars 1979)) | ||
| - | Luostarit olivat usein hyvin suunniteltuja ja ylläpidettyjä. Vesi- ja viemärijärjestelmät olivat usein olennainen osa luostarin rakennetta. Vedensaanti vaikutti merkittävästi jo luostarin paikan valintaan sekä rakennusten sijoitteluun. Luostareihin rakennettiin varsin usein vesi- ja viemärijärjestelmiä, tällaisen jälkiä on havaittu muun muassa Turun dominikaanikonventista. Osassa luostareita järjestelyitä hoidettiin kuitenkin myös luonnonvesien avustuksella.((Andersson 1972; Greene 1995:4–11, 51–54, 109–123)) | + | Luostarit olivat usein hyvin suunniteltuja ja ylläpidettyjä. Vesi- ja viemärijärjestelmät olivat usein olennainen osa luostarin rakennetta. Vedensaanti vaikutti merkittävästi jo luostarin paikan valintaan sekä rakennusten sijoitteluun. Luostareihin rakennettiin varsin usein vesi- ja viemärijärjestelmiä, tällaisen jälkiä on havaittu muun muassa Turun dominikaanikonventista. Osassa luostareita järjestelyitä hoidettiin kuitenkin myös luonnonvesien avustuksella.((Andersson 1972; Greene 1995: 4–11, 51–54, 109–123)) |
| ===== Historia ja käyttö ===== | ===== Historia ja käyttö ===== | ||
| Varhaisimpien luostarityyppisten yhteisöjen synty ajoittuu 300-luvulle Pohjois-Afrikkaan. Pari vuosisataa myöhemmin Benedictus Nursialainen (k. 550) loi perustamillaan yhteisöillä läntisen luostarilaitoksen perusmallin. Luostarisäännöissä edellytettiin maailmasta vetäytymistä, mutta toisaalta ihanteina olivat kohtuullisuus, koulutus ja hengellinen yhteisöllisyys. 1000-luvulla alkoi benediktiiniläisyydestä haarautua uusia sääntökuntia. Myös naisille suunnatut kristilliset yhteisöt syntyivät varsin varhain, muun muassa Englantiin perustettiin 600- ja 800-luvuilla kaksoisluostareiden kaltaiset mies- ja naisyhteisöt, joita sitoi jonkinlainen luostarisäännöstö. 900-luvulla syntyivät sitten myös pelkästään naisille tarkoitetut luostarit. Luostarilaitos levittäytyi vähitellen myös Pohjoismaihin ja niihin perustettiin keskiajalla noin 200 luostaria tai kerjäläisjärjestön paikallisyksikköä. Suomen ensimmäinen luostari (konventti) aloitti toimintansa Turussa 1200-luvun puolivälissä.((Gilchrist 1997:25; Greene 1995: 1; Hiekkanen 2003: 89; Lehmijoki-Gardner 2000: 14)) | Varhaisimpien luostarityyppisten yhteisöjen synty ajoittuu 300-luvulle Pohjois-Afrikkaan. Pari vuosisataa myöhemmin Benedictus Nursialainen (k. 550) loi perustamillaan yhteisöillä läntisen luostarilaitoksen perusmallin. Luostarisäännöissä edellytettiin maailmasta vetäytymistä, mutta toisaalta ihanteina olivat kohtuullisuus, koulutus ja hengellinen yhteisöllisyys. 1000-luvulla alkoi benediktiiniläisyydestä haarautua uusia sääntökuntia. Myös naisille suunnatut kristilliset yhteisöt syntyivät varsin varhain, muun muassa Englantiin perustettiin 600- ja 800-luvuilla kaksoisluostareiden kaltaiset mies- ja naisyhteisöt, joita sitoi jonkinlainen luostarisäännöstö. 900-luvulla syntyivät sitten myös pelkästään naisille tarkoitetut luostarit. Luostarilaitos levittäytyi vähitellen myös Pohjoismaihin ja niihin perustettiin keskiajalla noin 200 luostaria tai kerjäläisjärjestön paikallisyksikköä. Suomen ensimmäinen luostari (konventti) aloitti toimintansa Turussa 1200-luvun puolivälissä.((Gilchrist 1997:25; Greene 1995: 1; Hiekkanen 2003: 89; Lehmijoki-Gardner 2000: 14)) | ||
wiki/luostari.txt · Viimeksi muutettu: 2020/10/20 18:13 / Helena Ranta