Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:masuuni

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
wiki:masuuni [2022/09/16 15:06]
Helena Ranta [Historia ja käyttö]
wiki:masuuni [2022/09/16 15:10] (nykyinen)
Helena Ranta
Rivi 22: Rivi 22:
 {{:​wiki:​puhalluskone_skogby.jpg?​200 |}}Masuunin alaosassa oli vähintään kaksi ns. hormirintaa eli syvennystä,​ joissa molemmissa oli uunin alaosaan johtava aukko. Toinen oli puhallusrinta ja toinen laskurinta. Masuunia lämmitettäessä ja sulatuksen eli puhalluksen aikana piipun alaosaan johdettiin puhallusrintaan johtavien puhallushormien kautta jatkuva ilmapuhallus. Alkujaan se saatiin vesivoimalla toimivien palkeiden avulla, mutta 1800-luvulla niiden tilalle kehitettiin puhalluskone,​ jollainen on säilynyt Raaseporin Skogbyn ruukilla. Laskurinnasta valutettiin puolestaan sula rauta ja kuona maassa oleviin muotteihin. Näin saatiin valettua takkirautaa ja erilaisia valutuotteita kuten tykinkuulia ja rautapatoja. Masuunin puhalluksen aikana sitä lämmitettiin ja panostettiin vuorokauden ympäri ja sulaa rautaa laskettiin useita kertoja päivässä. Puhallus kesti muutamasta viikosta useisiin kuukausiin.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1998.)) ​ {{:​wiki:​puhalluskone_skogby.jpg?​200 |}}Masuunin alaosassa oli vähintään kaksi ns. hormirintaa eli syvennystä,​ joissa molemmissa oli uunin alaosaan johtava aukko. Toinen oli puhallusrinta ja toinen laskurinta. Masuunia lämmitettäessä ja sulatuksen eli puhalluksen aikana piipun alaosaan johdettiin puhallusrintaan johtavien puhallushormien kautta jatkuva ilmapuhallus. Alkujaan se saatiin vesivoimalla toimivien palkeiden avulla, mutta 1800-luvulla niiden tilalle kehitettiin puhalluskone,​ jollainen on säilynyt Raaseporin Skogbyn ruukilla. Laskurinnasta valutettiin puolestaan sula rauta ja kuona maassa oleviin muotteihin. Näin saatiin valettua takkirautaa ja erilaisia valutuotteita kuten tykinkuulia ja rautapatoja. Masuunin puhalluksen aikana sitä lämmitettiin ja panostettiin vuorokauden ympäri ja sulaa rautaa laskettiin useita kertoja päivässä. Puhallus kesti muutamasta viikosta useisiin kuukausiin.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1998.)) ​
  
-Vanhin masuuni tyyppi oli ns. ruotsalainen masuuni, jonka korkeus saattoi olla vain 2–3 metriä ja sivun pituus 4–5 metriä. Ruotsalaiset masuunit ajoittuvat keskiajalta 1600-luvulle. Ruotsista niitä tunnetaan 1100–1600-luvulta satoja, Suomesta on paikallistettu ainoastaan Siuntion Hyttiskogenin 1500-luvulle ajoittuvan masuunin jäännökset((Haggrén et al. 2007; Härö 1998; Magnusson 2014: 23–24; Pettersson-Jensen 2013: 158–164.)) Ns. saksalaiset masuunit, jotka yleistyivät 1600-luvulla,​ muistuttivat rakenteeltaan vanhoja ruotsalaisia,​ mutta olivat kookkaampia. Piipun ja ulkoseinien välissä oli hiekasta ja mullasta koostuva täyttö. Uunirakenteen leveys oli yleensä 7–8 metriä ja piipun korkeus samaa luokkaa. Vallonimasuunit olivat saksalaisten masuunien kokoisia tai hieman suurempia. Saksalaismasuunin uuni oli vuorattu salvotulla multahirsirakenteella,​ vallonimasuunin ulkoseinät olivat kokonaan kivestä. Masuunin alaosaa ympäröi raastuvaksi kutsuttu puinen suojahuone, jossa saattoi olla jopa 25 metriä leveät ulkoseinät. Saksalaistyyppinen masuuni on säilynyt Kullaan Leineperin ja Karkkilan Högforsin ruukeilla.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1994; Härö 1998; Härö & Turunen 1998: 35–42, 76–81, 114–119.)) Kivisiä vallonimasuuneja oli Suomessa vain suurimmilla ruukeilla, parhaiten säilynyt esimerkki löytyy Raaseporin Skogbystä ja iso, vasta 1980-luvulla romahtanut raunio puolestaan Haapakoskelta. Masuuneista 1700-luvun lopulla tehdyt tyyppipiirustukset havainnollistavat hyvin niiden rakennetta((Garney 1791; Rinman 1788–1789)).+Vanhin masuuni tyyppi oli ns. ruotsalainen masuuni, jonka korkeus saattoi olla vain 2–3 metriä ja sivun pituus 4–5 metriä. Ruotsalaiset masuunit ajoittuvat keskiajalta 1600-luvulle. Ruotsista niitä tunnetaan 1100–1600-luvulta satoja, Suomesta on paikallistettu ainoastaan Siuntion Hyttiskogenin 1500-luvulle ajoittuvan masuunin jäännökset((Haggrén et al. 2007; Härö 1998; Magnusson 2014: 23–24; Pettersson-Jensen 2013: 158–164.))Ns. saksalaiset masuunit, jotka yleistyivät 1600-luvulla,​ muistuttivat rakenteeltaan vanhoja ruotsalaisia,​ mutta olivat kookkaampia. Piipun ja ulkoseinien välissä oli hiekasta ja mullasta koostuva täyttö. Uunirakenteen leveys oli yleensä 7–8 metriä ja piipun korkeus samaa luokkaa. Vallonimasuunit olivat saksalaisten masuunien kokoisia tai hieman suurempia. Saksalaismasuunin uuni oli vuorattu salvotulla multahirsirakenteella,​ vallonimasuunin ulkoseinät olivat kokonaan kivestä. Masuunin alaosaa ympäröi raastuvaksi kutsuttu puinen suojahuone, jossa saattoi olla jopa 25 metriä leveät ulkoseinät. Saksalaistyyppinen masuuni on säilynyt Kullaan Leineperin ja Karkkilan Högforsin ruukeilla.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1994; Härö 1998; Härö & Turunen 1998: 35–42, 76–81, 114–119.)) Kivisiä vallonimasuuneja oli Suomessa vain suurimmilla ruukeilla, parhaiten säilynyt esimerkki löytyy Raaseporin Skogbystä ja iso, vasta 1980-luvulla romahtanut raunio puolestaan Haapakoskelta. Masuuneista 1700-luvun lopulla tehdyt tyyppipiirustukset havainnollistavat hyvin niiden rakennetta((Garney 1791; Rinman 1788–1789)).
  
 Masuunitekniikka kehittyi 1800-luvulla siten, että niissä alettiin käyttää tulenkestävää tiiltä. Nyt ei enää rakennettu erillisiä ulkomuureja. Uudentyyppisiä masuuneja kutsuttiin vapaastiseisoviksi piipuiksi tai skotlantilaisiksi masuuneiksi. Niiden pyöreä piippu oli aiempaa korkeampi ja se oli ulkosivuiltaan tuettu rautavantein. Skotlantilainen masuuni on Suomessa säilynyt Sonkajärven Jyrkkäkoskella.((Härö & Turunen 1998: 152–158.)) Masuunitekniikka kehittyi 1800-luvulla siten, että niissä alettiin käyttää tulenkestävää tiiltä. Nyt ei enää rakennettu erillisiä ulkomuureja. Uudentyyppisiä masuuneja kutsuttiin vapaastiseisoviksi piipuiksi tai skotlantilaisiksi masuuneiksi. Niiden pyöreä piippu oli aiempaa korkeampi ja se oli ulkosivuiltaan tuettu rautavantein. Skotlantilainen masuuni on Suomessa säilynyt Sonkajärven Jyrkkäkoskella.((Härö & Turunen 1998: 152–158.))
wiki/masuuni.txt · Viimeksi muutettu: 2022/09/16 15:10 / Helena Ranta