Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:masuuni

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
Viimeisin revisio Both sides next revision
wiki:masuuni [2017/05/22 10:56]
Helena Ranta [Historia ja käyttö]
wiki:masuuni [2018/06/07 13:53]
Veli-Pekka Suhonen [Suojelustatus]
Rivi 3: Rivi 3:
 ====== Masuuni ====== ====== Masuuni ======
  
 +{{:​wiki:​masuuni_barkarbole.jpg?​450|}}
  
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
    
 +Jatkuvapolttoinen kuilu-uuni, jossa rautamalmi pelkistetään hiilen ja kalkin avulla
  
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
  
-Masuunien lattiakerroksissa on tyypillisesti paljon hiiltä ja myös kuonaa. Masuunikuona on tyypillisesti sinisen, vihreän tai harmaan kirjavaa, (vrt. [[wiki:​vasarapaja|vasarapaja]]kuona,​ vasarapajakuona,​ joka on ruskaa tai mustaa). Hiilihuoneen ja hiilivaraston paikat erottuvat yleensä paksun hiilikerroksen ansiosta.+Masuunista on maastossa usein havaittavissa sortuneesta masuunipiipusta muodostunut kivi- ja tiiliraunio tai -röykkiö. Joskus maastossa erottuu pyöreä masuuninpiipun eli kuilun alaosa. Masuunipiipun raunion juurella saattaa näkyä jäännöksiä sitä ympäröineestä suojarakennuksesta. ​Masuunien lattiakerroksissa on tyypillisesti paljon hiiltä ja myös kuonaa. Masuunikuona on tyypillisesti sinisen, vihreän tai harmaan kirjavaa, (vrt. [[wiki:​vasarapaja|vasarapaja]]kuona,​ vasarapajakuona,​ joka on ruskaa tai mustaa). Hiilihuoneen ja hiilivaraston paikat erottuvat yleensä paksun hiilikerroksen ansiosta.
  
    
Rivi 20: Rivi 20:
 Masuuni on suuri jatkuvapolttoinen kuilu-uuni, jossa rautamalmi pelkistetään hiilen ja kalkin avulla. Malmi, hiili ja kalkki panostettiin masuunin kuilun eli piipun päältä. Kuilun sisäpinta oli kuumuutta kestävää kiveä ja itse piippu muurattu kivestä. Vanhoissa ns. ruotsalaisissa ja saksalaisissa masuuneissa piippu oli vuorattu ns. multahirsirakenteella,​ vallonimasuuneissa myös ulkoseinät olivat kivestä. Piippu oli sisältä pyöreä ja varsinainen uunirakenne aluksi nelikulmainen ja 1700-luvulta alkaen yhä useammin pyöreä.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1998)) Masuuninraunio,​ jossa erottuu tyypillinen pyöreä masuuninpiipun eli kuilun alaosa, on säilynyt mm. Inkoon Fagervikissa ja Raaseporin Barkarbölessä eli Parkkalassa. Masuuni on suuri jatkuvapolttoinen kuilu-uuni, jossa rautamalmi pelkistetään hiilen ja kalkin avulla. Malmi, hiili ja kalkki panostettiin masuunin kuilun eli piipun päältä. Kuilun sisäpinta oli kuumuutta kestävää kiveä ja itse piippu muurattu kivestä. Vanhoissa ns. ruotsalaisissa ja saksalaisissa masuuneissa piippu oli vuorattu ns. multahirsirakenteella,​ vallonimasuuneissa myös ulkoseinät olivat kivestä. Piippu oli sisältä pyöreä ja varsinainen uunirakenne aluksi nelikulmainen ja 1700-luvulta alkaen yhä useammin pyöreä.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1998)) Masuuninraunio,​ jossa erottuu tyypillinen pyöreä masuuninpiipun eli kuilun alaosa, on säilynyt mm. Inkoon Fagervikissa ja Raaseporin Barkarbölessä eli Parkkalassa.
  
-Masuunin alaosassa oli vähintään kaksi ns. hormirintaa eli syvennystä,​ joissa molemmissa oli uunin alaosaan johtava aukko. Toinen oli puhallusrinta ja toinen laskurinta. Masuunia lämmitettäessä ja sulatuksen eli puhalluksen aikana piipun alaosaan johdettiin puhallusrintaan johtavien puhallushormien kautta jatkuva ilmapuhallus. Alkujaan se saatiin vesivoimalla toimivien palkeiden avulla, mutta 1800-luvulla niiden tilalle kehitettiin puhalluskone,​ jollainen on säilynyt Raaseporin Skogbyn ruukilla. Laskurinnasta valutettiin puolestaan sula rauta ja kuona maassa oleviin muotteihin. Näin saatiin valettua takkirautaa ja erilaisia valutuotteita kuten tykinkuulia ja rautapatoja. Masuunin puhalluksen aikana sitä lämmitettiin ja panostettiin vuorokauden ympäri ja sulaa rautaa laskettiin useita kertoja päivässä. Puhallus kesti muutamasta viikosta useisiin kuukausiin.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1998.)) ​+{{:​wiki:​puhalluskone_skogby.jpg?​200 |}}Masuunin alaosassa oli vähintään kaksi ns. hormirintaa eli syvennystä,​ joissa molemmissa oli uunin alaosaan johtava aukko. Toinen oli puhallusrinta ja toinen laskurinta. Masuunia lämmitettäessä ja sulatuksen eli puhalluksen aikana piipun alaosaan johdettiin puhallusrintaan johtavien puhallushormien kautta jatkuva ilmapuhallus. Alkujaan se saatiin vesivoimalla toimivien palkeiden avulla, mutta 1800-luvulla niiden tilalle kehitettiin puhalluskone,​ jollainen on säilynyt Raaseporin Skogbyn ruukilla. Laskurinnasta valutettiin puolestaan sula rauta ja kuona maassa oleviin muotteihin. Näin saatiin valettua takkirautaa ja erilaisia valutuotteita kuten tykinkuulia ja rautapatoja. Masuunin puhalluksen aikana sitä lämmitettiin ja panostettiin vuorokauden ympäri ja sulaa rautaa laskettiin useita kertoja päivässä. Puhallus kesti muutamasta viikosta useisiin kuukausiin.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1998.)) ​
  
 Vanhin masuuni tyyppi oli ns. ruotsalainen masuuni, jonka korkeus saattoi olla vain noin 2–3 metriä ja sivun pituus noin 4–5 metriä. Ruotsalaiset masuunit ajoittuvat keskiajalta 1600-luvulle. Ruotsista niitä tunnetaan 1100–1600-luvulta satoja, Suomesta on paikallistettu ainoastaan Siuntion Hyttiskogenin 1500-luvulle ajoittuvan masuunin jäännökset((Haggrén et al. 2007; Härö 1998; Magnusson 2014: 23–24; Pettersson-Jensen 2013: 158–164.)) Ns. saksalaiset masuunit, jotka yleistyivät 1600-luvulla,​ muistuttivat rakenteeltaan vanhoja ruotsalaisia,​ mutta olivat kookkaampia. Piipun ja ulkoseinien välissä oli hiekasta ja mullasta koostuva täyttö. Uunirakenteen leveys oli yleensä 7–8 metriä ja piipun korkeus samaa luokkaa. Vallonimasuunit olivat saksalaisten masuunien kokoisia tai hieman suurempia. Saksalaismasuunin uuni oli vuorattu salvotulla multahirsirakenteella,​ vallonimasuunin ulkoseinät olivat kokonaan kivestä. Masuunin alaosaa ympäröi raastuvaksi kutsuttu puinen suojahuone, jossa saattoi olla jopa 25 metriä leveät ulkoseinät. Saksalaistyyppinen masuuni on säilynyt Kullaan Leineperin ja Karkkilan Högforsin ruukeilla.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1994; Härö 1998; Härö & Turunen 1998: 35–42, 76–81, 114–119.)) Kivisiä vallonimasuuneja oli Suomessa vain suurimmilla ruukeilla, parhaiten säilynyt esimerkki löytyy Raaseporin Skogbystä. Iso, vasta 1980-luvulla romahtanut raunio puolestaan Haapakoskelta. Masuuneista 1700-luvun lopulla tehdyt tyyppipiirustukset havainnollistavat hyvin niiden rakennetta((Garney 1791; Rinman 1788–1789)). Vanhin masuuni tyyppi oli ns. ruotsalainen masuuni, jonka korkeus saattoi olla vain noin 2–3 metriä ja sivun pituus noin 4–5 metriä. Ruotsalaiset masuunit ajoittuvat keskiajalta 1600-luvulle. Ruotsista niitä tunnetaan 1100–1600-luvulta satoja, Suomesta on paikallistettu ainoastaan Siuntion Hyttiskogenin 1500-luvulle ajoittuvan masuunin jäännökset((Haggrén et al. 2007; Härö 1998; Magnusson 2014: 23–24; Pettersson-Jensen 2013: 158–164.)) Ns. saksalaiset masuunit, jotka yleistyivät 1600-luvulla,​ muistuttivat rakenteeltaan vanhoja ruotsalaisia,​ mutta olivat kookkaampia. Piipun ja ulkoseinien välissä oli hiekasta ja mullasta koostuva täyttö. Uunirakenteen leveys oli yleensä 7–8 metriä ja piipun korkeus samaa luokkaa. Vallonimasuunit olivat saksalaisten masuunien kokoisia tai hieman suurempia. Saksalaismasuunin uuni oli vuorattu salvotulla multahirsirakenteella,​ vallonimasuunin ulkoseinät olivat kokonaan kivestä. Masuunin alaosaa ympäröi raastuvaksi kutsuttu puinen suojahuone, jossa saattoi olla jopa 25 metriä leveät ulkoseinät. Saksalaistyyppinen masuuni on säilynyt Kullaan Leineperin ja Karkkilan Högforsin ruukeilla.((Hildebrand 1987: 38–45; Härö 1994; Härö 1998; Härö & Turunen 1998: 35–42, 76–81, 114–119.)) Kivisiä vallonimasuuneja oli Suomessa vain suurimmilla ruukeilla, parhaiten säilynyt esimerkki löytyy Raaseporin Skogbystä. Iso, vasta 1980-luvulla romahtanut raunio puolestaan Haapakoskelta. Masuuneista 1700-luvun lopulla tehdyt tyyppipiirustukset havainnollistavat hyvin niiden rakennetta((Garney 1791; Rinman 1788–1789)).
Rivi 30: Rivi 30:
 ===== Ajoitus ===== ===== Ajoitus =====
    
 +1500-luvulta 1900-luvun alkuun. ​
 ===== Levintä ===== ===== Levintä =====
 +Vanhempien rautaruukkien painopiste on ollut rannikoilla,​ erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Järvimalmin käyttöön perustuneita rautaruukkeja perustettiin 1700- ja 1800-luvuilla erityisen paljon Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan. ​
  
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
-Teollista aikaa edeltävien ​vasarapajojen ​jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://​www.nba.fi/​fi/​File/​685/​rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 60.+Teollista aikaa eli 1860-lukua ​edeltävien ​masuunien ​jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://​www.nba.fi/​fi/​File/​685/​rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 60.
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
Rivi 46: Rivi 46:
 **Magnusson,​ Gert** (toim.) 2014. //Nya Lapphyttan – medeltida bergsmannakunskap rekonstruerad//​ Jernkontorets bergshistoriska utskott H 80. Jernkontoret,​ Stockholm. **Magnusson,​ Gert** (toim.) 2014. //Nya Lapphyttan – medeltida bergsmannakunskap rekonstruerad//​ Jernkontorets bergshistoriska utskott H 80. Jernkontoret,​ Stockholm.
 **Pettersson Jensen, Ing-Marie** 2012. //Norberg och järnet. Bergsmännen och den medeltida industrialisering//​. Jernkontorets bergshistoriska skriftserie 46. Jernkontoret,​ Stockholm. **Pettersson Jensen, Ing-Marie** 2012. //Norberg och järnet. Bergsmännen och den medeltida industrialisering//​. Jernkontorets bergshistoriska skriftserie 46. Jernkontoret,​ Stockholm.
-** Rinman, Sven** 1788, 1789. //​Bergswerks Lexicon I-II och planscher//​. Stockholm. ​+** Rinman, Sven** 1788, 1789. //​Bergswerks Lexicon III och planscher//​. Stockholm. ​
  
 ===== Muu kirjallisuus ===== ===== Muu kirjallisuus =====
wiki/masuuni.txt · Viimeksi muutettu: 2018/11/20 15:43 / Helena Ranta