Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:merimerkki

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:merimerkki [2017/04/13 13:20]
Helena Ranta [Lähteet]
wiki:merimerkki [2022/08/29 10:56] (nykyinen)
Helena Ranta
Rivi 18: Rivi 18:
 Historialliset merimerkit jaetaan päivämerenkulun kiintopisteinä toimiviin valottomiin purjehdusmerkkeihin ja pimeänavigoinnin mahdollistaviin loistomerkkeihin((Nyman 2011: 72)). Valottomia purjehdusmerkkejä ovat kummelit, kaasat, sauvamerkit,​ pookit ja viitat. Viittoja ei tässä käsitellä. Loistomerkkejä ovat majakat ja loistot. Historialliset merimerkit jaetaan päivämerenkulun kiintopisteinä toimiviin valottomiin purjehdusmerkkeihin ja pimeänavigoinnin mahdollistaviin loistomerkkeihin((Nyman 2011: 72)). Valottomia purjehdusmerkkejä ovat kummelit, kaasat, sauvamerkit,​ pookit ja viitat. Viittoja ei tässä käsitellä. Loistomerkkejä ovat majakat ja loistot.
  
-Vanhimmat röykkiökummelit ovat luonnonkivistä tehtyjä ja loivaseinäisiä,​ nuoremmat jyrkkäseinäisiä ja huolellisemmin ladottuja((Niukkanen 2009: 105)). Tyypillinen kummeli on noin 1,5 – 2,5 metriä korkea jyrkkäseinäinen kivikumpare. Suurimmat lohko- ja kiilakivistä rakennetut tornikummelit ovat lähes 10 metriä korkeita. Usein kummelit ovat valkoisiksi kalkittuja tai maalattuja.((Nyman 2001:106, Niukkanen 2009:105)) Kummeleita rakennettiin myös laudasta tai hirsistä((Karttunen 1939: 508, Nyman 2009: 15)).+Vanhimmat röykkiökummelit ovat luonnonkivistä tehtyjä ja loivaseinäisiä,​ nuoremmat jyrkkäseinäisiä ja huolellisemmin ladottuja((Niukkanen 2009: 105)). Tyypillinen kummeli on 1,5 – 2,5 metriä korkea jyrkkäseinäinen kivikumpare. Suurimmat lohko- ja kiilakivistä rakennetut tornikummelit ovat lähes 10 metriä korkeita. Usein kummelit ovat valkoisiksi kalkittuja tai maalattuja.((Nyman 2001:106, Niukkanen 2009:105)) Kummeleita rakennettiin myös laudasta tai hirsistä((Karttunen 1939: 508, Nyman 2009: 15)).
  
 Kummeleiden ohella vanhimpia merimerkkejä ovat kekomaiset kaasat. Ne muistuttavat ulkonäöltään sytyttämätöntä riukukokkoa. Kaasat kehittyivätkin vartiotuliksi tarkoitetuista riukukokoista,​ jotka liittyivät merkinantoon. Tällöin ne rakennettiin ilmankiertoa parantavan kivialustan päälle 10–20 metriä korkean sydänpuun ympärille. Merkinantoa varten kaasa sytytettiin palamaan. Merenkulussa käyteyt riukurakenteiset kaasat merkittin merikortteihin((Niukkanen 2009: 105)). Kummeleiden ohella vanhimpia merimerkkejä ovat kekomaiset kaasat. Ne muistuttavat ulkonäöltään sytyttämätöntä riukukokkoa. Kaasat kehittyivätkin vartiotuliksi tarkoitetuista riukukokoista,​ jotka liittyivät merkinantoon. Tällöin ne rakennettiin ilmankiertoa parantavan kivialustan päälle 10–20 metriä korkean sydänpuun ympärille. Merkinantoa varten kaasa sytytettiin palamaan. Merenkulussa käyteyt riukurakenteiset kaasat merkittin merikortteihin((Niukkanen 2009: 105)).
Rivi 35: Rivi 35:
 Ennen keskiaikaa merillä oli liikuttu lähinnä päivisin rannikon tuntumassa luonnonmuotojen ja kauas näkyvien rakennusten,​ kuten kirkkojen perusteella. Keskiajalta lähtien kruunu, kirkko ja luostarit sekä laivanvarustajat,​ kauppiaat ja kalastajat alkoivat merkitä meriväyliä navigointia helpottavilla kivikasoilla ja puurakennelmilla.((Suomen saariston historiallisia merimerkkejä)). Näiden kiinteiden merimerkkien lisäksi väylille voitiin asettaa erilaisia viittoja ja kelluvia tynnyreitä.((Nyman 2009: 6)) Edelleen purjehdittiin myös maamerkkien,​ kuten saarien ja rannikon profiilien, metsiköiden tai esimerkiksi yksittäisten maastosta selkeästi erottuvien puiden opastamina. Myös meren pohjan luotausta käytettiin navigoinnin menetelmänä. ​ Ennen keskiaikaa merillä oli liikuttu lähinnä päivisin rannikon tuntumassa luonnonmuotojen ja kauas näkyvien rakennusten,​ kuten kirkkojen perusteella. Keskiajalta lähtien kruunu, kirkko ja luostarit sekä laivanvarustajat,​ kauppiaat ja kalastajat alkoivat merkitä meriväyliä navigointia helpottavilla kivikasoilla ja puurakennelmilla.((Suomen saariston historiallisia merimerkkejä)). Näiden kiinteiden merimerkkien lisäksi väylille voitiin asettaa erilaisia viittoja ja kelluvia tynnyreitä.((Nyman 2009: 6)) Edelleen purjehdittiin myös maamerkkien,​ kuten saarien ja rannikon profiilien, metsiköiden tai esimerkiksi yksittäisten maastosta selkeästi erottuvien puiden opastamina. Myös meren pohjan luotausta käytettiin navigoinnin menetelmänä. ​
  
-Kummelit mainitaan jo viikinkien saagoissa ja keskiaikaisissa lähteissä. Ensimmäiset kummelit rakennettiin Utön ja Turun välille. Kustaa Vaasan määräyksestä vastaperustettuun Helsinkiin vievä väylä merkittiin kummeleilla 1550-luvulla.((Nyman 2009: 7)) Keskusjohtoisen luotsi- ja majakkalaitoksen aikana meriväylien varsille rakennettiin satoja kivikummeleita((Nyman 2001: 106)). Suomen rannikoilla on säilynyt useita lähinnä 1800-luvun toiselle puoliskolle ajoittuvia kummeleita.((Nyman 2001: 106;  Niukkanen 2009: 105)) Vuoden 1920 merimerkkiluettelon mukaan kummeleita oli Suomessa lähes 500((Niukkanen 2009: 105)). Kummelien rakentaminen loppui 1900-luvun alussa, kun loistojen määrä lisääntyi((Nyman 2001: 106))Kummeleita löytyy myös sisävesiltä. ​+Kummelit mainitaan jo viikinkien saagoissa ja keskiaikaisissa lähteissä. Ensimmäiset kummelit rakennettiin Utön ja Turun välille. Kustaa Vaasan määräyksestä vastaperustettuun Helsinkiin vievä väylä merkittiin kummeleilla 1550-luvulla. Keskusjohtoisen luotsi- ja majakkalaitoksen aikana meriväylien varsille rakennettiin satoja kivikummeleita. Suomen rannikoilla on säilynyt useita lähinnä 1800-luvun toiselle puoliskolle ajoittuvia kummeleita.Vuoden 1920 merimerkkiluettelon mukaan kummeleita oli Suomessa lähes 500. Kummelien rakentaminen loppui 1900-luvun alussa, kun loistojen määrä lisääntyi.((Niukkanen 2009: 105; Nyman 2009: 7, Nyman 2001: 106 )) Kummeleita löytyy myös sisävesiltä. ​
  
-Kaasoja rakennettiin Perämeren rannikolla. Sytyttämättömät kaasat toimivat merenkulkua helpottavina maamerkkeinä. Navigoinnin ohjeistamista varten kaasat merkittiin merikarttoihin,​ ja kirjallisissa purjehdusoppaissa kuvattiin kuinka kaasoja tuli lähestyä ja miten ne ohitettiin turvallisesti.((Nyman 2009: 8))Nykyään kaasat ovat hävinneet. Tiedetään,​ että viestitulina käytettyjä sytytettyjä kaasoja poltettiin vielä 1700-luvun lopussa, mahdollisesti jopa 1800-luvulla.((Niukkanen 2009: 105)). ​+Kaasoja rakennettiin Perämeren rannikolla. Sytyttämättömät kaasat toimivat merenkulkua helpottavina maamerkkeinä. Navigoinnin ohjeistamista varten kaasat merkittiin merikarttoihin,​ ja kirjallisissa purjehdusoppaissa kuvattiin kuinka kaasoja tuli lähestyä ja miten ne ohitettiin turvallisesti.((Nyman 2009: 8)) Nykyään kaasat ovat hävinneet. Tiedetään,​ että viestitulina käytettyjä sytytettyjä kaasoja poltettiin vielä 1700-luvun lopussa, mahdollisesti jopa 1800-luvulla((Niukkanen 2009: 105)). ​
  
-Vuoden 1891 merimerkkiluettelossa listattiin yli 50 navigointia helpottavaa sauvarakenteista merimerkkiä. Myöhemmin sauvamerkkien tilalle alettiin rakentaa linjatauluja. ​Nykyään ​Suomessa on säilynyt vain yksi sauvamerkki,​ Korsnäsin Svetgrund.((Nyman 2009: 8))+Vuoden 1891 merimerkkiluettelossa listattiin yli 50 navigointia helpottavaa sauvarakenteista merimerkkiä. Myöhemmin sauvamerkkien tilalle alettiin rakentaa linjatauluja. ​Nykypäivään ​Suomessa on säilynyt vain yksi sauvamerkki,​ Korsnäsin Svetgrund.((Nyman 2009: 8)) 
  
 {{:​wiki:​pooki_ulkokrunni.jpg?​300 |}}Ensimmäiset pookit pystytettiin 1600-luvun puolivälissä kaupunkiporvarien aloitteesta. Pookit osoittivat väylän alkua ja luotsiaseman paikkaa. Niiden rakentaminen liittyi kauppamerenkulun lisääntymiseen ja ne olivat purjelaivakauden tärkein merimerkkiryhmä. Vuonna 1756 valmistunut Lyökin kivipooki Uudenkaupungin edustalla on Suomen vanhin säilynyt pooki. Enimmillään Suomen vesillä oli noin neljäkymmentä pookia. Ne syrjäytyivät merimerkkityyppeinä 1800-luvun loppupuolella valomajakoiden yleistyessä.((Nyman 2001: 106–107)) ​ {{:​wiki:​pooki_ulkokrunni.jpg?​300 |}}Ensimmäiset pookit pystytettiin 1600-luvun puolivälissä kaupunkiporvarien aloitteesta. Pookit osoittivat väylän alkua ja luotsiaseman paikkaa. Niiden rakentaminen liittyi kauppamerenkulun lisääntymiseen ja ne olivat purjelaivakauden tärkein merimerkkiryhmä. Vuonna 1756 valmistunut Lyökin kivipooki Uudenkaupungin edustalla on Suomen vanhin säilynyt pooki. Enimmillään Suomen vesillä oli noin neljäkymmentä pookia. Ne syrjäytyivät merimerkkityyppeinä 1800-luvun loppupuolella valomajakoiden yleistyessä.((Nyman 2001: 106–107)) ​
  
-Suomen ensimmäinen valolla varustettu majakkatorni rakennettiin Utön saarelle vuonna 1753. Seuraava majakka valmistui vuonna 1800 Porkkalanniemen edustalle Rönnskäriin. Majakat rakennettiin 1870-luvulle saakka lähinnä tiilestä, myöhemmin teräselementeistä. Vuonna 1960 Suomessa oli yli 20 merimajakkaa.((Nyman 2009: 11))Sisävesille ei ole rakennettu varsinaisia majakoita. ​+Suomen ensimmäinen valolla varustettu majakkatorni rakennettiin Utön saarelle vuonna 1753. Seuraava majakka valmistui vuonna 1800 Porkkalanniemen edustalle Rönnskäriin. Majakat rakennettiin 1870-luvulle saakka lähinnä tiilestä, myöhemmin teräselementeistä. Vuonna 1960 Suomessa oli yli 20 merimajakkaa.((Nyman 2009: 11)) Sisävesille ei ole rakennettu varsinaisia majakoita. ​
  
 Loistoja ovat saaristoväylien pimeänavigoinnin mahdollistavat johtoloistot ja kalastajia palvelevat kalastusloistot. Ensimmäiset loistot sijoitettiin suoraan kallioille tai matalille perustuksille. Myöhemmin loistoja rakennettiin betoni- ja rautaristikkojalustoille. Suomen vanhin kalastusloisto Kokkolan Poronluodonkarilla on perimätiedon mukaan valmistunut 1700-luvulla.((Nyman 2009: 10–11)) Erilaiset loistot muuttivat merenkulun liikennöinti-mahdollisuudet ympärivuorokautisiksi((Nyman 2011: 72–73)). ​ Loistoja ovat saaristoväylien pimeänavigoinnin mahdollistavat johtoloistot ja kalastajia palvelevat kalastusloistot. Ensimmäiset loistot sijoitettiin suoraan kallioille tai matalille perustuksille. Myöhemmin loistoja rakennettiin betoni- ja rautaristikkojalustoille. Suomen vanhin kalastusloisto Kokkolan Poronluodonkarilla on perimätiedon mukaan valmistunut 1700-luvulla.((Nyman 2009: 10–11)) Erilaiset loistot muuttivat merenkulun liikennöinti-mahdollisuudet ympärivuorokautisiksi((Nyman 2011: 72–73)). ​
Rivi 59: Rivi 59:
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
  
-Merimerkkien jäännökset voidaan luokitella kiinteiksi muinaisjäännöksiksi,​ jos jäännöksen ikä ja alkuperäinen tarkoitus voidaan osoittaa merimerkiksi merikartan tms. lähteen perusteella. Vanhat kummelit, pookit ja vanhimpien majakoiden jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 106. +Merimerkkien jäännökset voidaan luokitella kiinteiksi muinaisjäännöksiksi,​ jos jäännöksen ikä ja alkuperäinen tarkoitus voidaan osoittaa merimerkiksi merikartan tms. lähteen perusteella. Vanhat kummelit, pookit ja vanhimpien majakoiden jäännökset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ks. [[https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu,​]] sivu 106. 
  
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
-**Entinen Oulujoki. Historiikkia ja mustitietoa**. 1954.  +**Entinen Oulujoki. Historiikkia ja muistitietoa**. 1954. Oulu Osakeyhtiö.  
-**Fast, Maija** 1996. //​Hylkysaari ​Luotsisaari Helsingin keskustassa //. Nautica Fennica 1996. Suomen merimuseo.  +**Fast, Maija** 1996. //​Hylkysaari ​– Luotsisaari Helsingin keskustassa //. Nautica Fennica 1996. Suomen merimuseo.  
-**Karttunen,​ K. I.** 1939. Saimaan vesistön väylämittauksista,​ kartoituksesta ja merimerkkien paikoilleen panosta 1850–1870-luvuilla. Suomen Historiallinen Seura XLV.  +**Karttunen,​ K. I.** 1939. //Saimaan vesistön väylämittauksista,​ kartoituksesta ja merimerkkien paikoilleen panosta 1850–1870-luvuilla//. Suomen Historiallinen Seura XLV.  
-**Kokko, Rami** 2012. //Inkoo. Inkoon sisäsaariston arkeologinen vedenalaisinventointi 16.4.–14.10.2012//​. ​Tutkimuraportti ​Museoviraston arkistossa. ​+**Kokko, Rami** 2012. //Inkoo. Inkoon sisäsaariston arkeologinen vedenalaisinventointi 16.4.–14.10.2012//​. ​Tutkimusraportti ​Museoviraston arkistossa. ​
 **Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3.  **Niukkanen,​ Marianna** 2009. //​Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu//. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. 
-**Nyman, Harri** 2001. //Loistoin merkitty meri//.  +**Nyman, Harri** 2001. Loistoin merkitty meri. Julkaisussa Lounatvuori,​ Irma & Putkonen, Lauri (toim.): ​//Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja//:​ 106–110. Ympäristöministeriö,​ Museovirasto ja Rakennustieto Oy, Helsinki.  
-**Nyman, Harri** 2009. //​Meriväylien rakennusperintö//​. ​+**Nyman, Harri** 2009. //​Meriväylien rakennusperintö//​. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto,​ Helsinki
 **Nyman, Harri** 2011. //​Uloimmalla rannalla. Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan//​. Kansatieteellinen arkisto 54.  **Nyman, Harri** 2011. //​Uloimmalla rannalla. Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan//​. Kansatieteellinen arkisto 54. 
-**Puranen, Clara Henriksdotter** 2004. //​Högsåra//​.+**Puranen, Clara Henriksdotter** 2004. //​Högsåra//​. Högsåra byalag rf.
 **Suomen saariston historiallisia merimerkkejä**. Suomen Majakkaseura. www.majakkaseura.fi/​document.php?​DOC_ID=199 **Suomen saariston historiallisia merimerkkejä**. Suomen Majakkaseura. www.majakkaseura.fi/​document.php?​DOC_ID=199
  
 ===== Muu kirjallisuus ===== ===== Muu kirjallisuus =====
  
-**Laurell, Seppo** 2009. //Valo merellä: Suomen majakat 1753–1906//​. ​+**Laurell, Seppo** 2009. //Valo merellä: Suomen majakat 1753–1906//​. John Nurmisen säätiö.
 ===== Viitteet ===== ===== Viitteet =====
 ~~DISCUSSION~~ ~~DISCUSSION~~
  
wiki/merimerkki.1492078852.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/04/13 13:20 / Helena Ranta