Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:muinaispelto

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
Seuraava revisio Both sides next revision
wiki:muinaispelto [2017/04/03 08:55]
Helena Ranta
wiki:muinaispelto [2017/04/12 16:23]
Helena Ranta [Kuvaus]
Rivi 25: Rivi 25:
 Muinaispelloksi määritelty muinaisjäännös alkaa muodostua, kun peltomaan muokkaus lopetetaan ja alue jää viljelymaana pois käytöstä. Peltomaata voidaan pitää edelleen maatalouskäytössä,​ ottaa laitumeksi tai hoitaa niittynä ja muokata jossain vaiheessa uudelleen pelloksi. Pellon muokkauksessa aikanaan syntyneet rakenteet ja kerrostumat jäävät kuitenkin maaperään ja alkavat ”fossiloitua”. Kun maatalouskäyttö loppuu kokonaan, peltomaa alkaa nopeasti metsittyä. Vanhoja viljelymaita on otettu myös muuhun käyttöön,​ monet asutusalueet on rakennettu entisille pelloille. ​ Muinaispelloksi määritelty muinaisjäännös alkaa muodostua, kun peltomaan muokkaus lopetetaan ja alue jää viljelymaana pois käytöstä. Peltomaata voidaan pitää edelleen maatalouskäytössä,​ ottaa laitumeksi tai hoitaa niittynä ja muokata jossain vaiheessa uudelleen pelloksi. Pellon muokkauksessa aikanaan syntyneet rakenteet ja kerrostumat jäävät kuitenkin maaperään ja alkavat ”fossiloitua”. Kun maatalouskäyttö loppuu kokonaan, peltomaa alkaa nopeasti metsittyä. Vanhoja viljelymaita on otettu myös muuhun käyttöön,​ monet asutusalueet on rakennettu entisille pelloille. ​
  
-Muinaispellon merkkeihin törmätään lähes aina sattumalta, yleensä asuin- ja hautapaikkojen kaivausten yhteydessä. Muinaispeltojen jäännöksistä suurin osa on todettu nykyisten peltojen muokkauskerrosten alta, mikä kertoo ​viljelyalueiden käytön pitkästä jatkuvuudesta. Historiallisen ajan autioituneilla kylänpaikoilla voi usein havaita muinaisten peltojen jäännöksiä mutta muokkauskerroksiin ja muihin viljelyn jälkiin voi osua myös kaupunkialueilla. Tutkimusten perusteella muinaispellot voivat muodostaa myös laajoja peltojärjestelmiä. ​+Muinaispellon merkkeihin törmätään lähes aina sattumalta, yleensä asuin- ja hautapaikkojen kaivausten yhteydessä. Muinaispeltojen jäännöksistä suurin osa on todettu nykyisten peltojen muokkauskerrosten alta, mikä kertoo ​siitä, että viljelyalueita on käytetty pitkään. Historiallisen ajan autioituneilla kylänpaikoilla voi usein havaita muinaisten peltojen jäännöksiä mutta muokkauskerroksiin ja muihin viljelyn jälkiin voi osua myös kaupunkialueilla. Tutkimusten perusteella muinaispellot voivat muodostaa myös laajoja peltojärjestelmiä. ​
  
-Muinaispelto on muinaisjäännöstyyppinä Suomessa vielä harvinainen,​ sillä peltomaiden jäännöksiä tunnetaan korkeintaan parikymmentä. Varhaisimpiin arkeologisiin tutkimuksiin kuuluu Pellon Pikkutaivaankankaan historiallisten peltojen tutkimukset 1980-luvulla((Jarva 1986)). Ensimmäinen esihistoriallinen muinaispelto on todettu ja tutkittu arkeologisesti Valkeakosken Rapolassa 1987-1988((Vikkula ​& Seppälä & Lempiäinen ​1994)). Toistaiseksi laajimmat kaivaukset on tehty 2000-luvulla Mikkelin Orijärvellä,​ jossa on tutkittu useita peltoja((Mikkola et al. 2015)). Suomessa on arkeologisesti tutkittu lähinnä esihistoriallisen ajan peltoja. Useimmat niistä on ajoitettu rautakauteen,​ mutta pronssikautisestakin peltoviljelystä on löydetty viitteitä((Mikkola et al. 2015, Holmblad 2010)). Peltojen jäännöksiä on tutkittu myös keskiaikaisten kylien ja kaupunkien kaivauksissa. Keskiaikaisia peltokerrostumia on tavattu Espoosta, Hangosta ja Raumalta((Lempiäinen-Avci, Knuutinen & Holappa ​2016: 128)). ​+Muinaispelto on muinaisjäännöstyyppinä Suomessa vielä harvinainen,​ sillä peltomaiden jäännöksiä tunnetaan korkeintaan parikymmentä. Varhaisimpiin arkeologisiin tutkimuksiin kuuluu Pellon Pikkutaivaankankaan historiallisten peltojen tutkimukset 1980-luvulla((Jarva 1986)). Ensimmäinen esihistoriallinen muinaispelto on todettu ja tutkittu arkeologisesti Valkeakosken Rapolassa 19871988((Vikkula ​et al.  ​1994)). Toistaiseksi laajimmat kaivaukset on tehty 2000-luvulla Mikkelin Orijärvellä,​ jossa on tutkittu useita peltoja((Mikkola et al. 2015)). Suomessa on arkeologisesti tutkittu lähinnä esihistoriallisen ajan peltoja. Useimmat niistä on ajoitettu rautakauteen,​ mutta pronssikautisestakin peltoviljelystä on löydetty viitteitä((Mikkola et al. 2015, Holmblad 2010)). Peltojen jäännöksiä on tutkittu myös keskiaikaisten kylien ja kaupunkien kaivauksissa. Keskiaikaisia peltokerrostumia on tavattu Espoosta, Hangosta ja Raumalta((Lempiäinen-Avci ​et al. 2016: 128)). ​
  
 Muinaispellon tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat vanhan muokkauskerroksen alapuolisessa mineraalimaassa erottuvat juovat tai ristikkäiset jäljet, jotka ovat syntyneet kyntövälineen leikatessa perusmaahan. Muokkauskerroksia voi muodostua useitakin, jos peltoa on muokattu muun käytön jälkeen jossain vaiheessa uudelleen. Pelloissa voi olla myös kivettyjen tulisijojen jäännöksiä,​ mutta niiden yhteys peltoihin on epäselvä. ​ Muinaispellon tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat vanhan muokkauskerroksen alapuolisessa mineraalimaassa erottuvat juovat tai ristikkäiset jäljet, jotka ovat syntyneet kyntövälineen leikatessa perusmaahan. Muokkauskerroksia voi muodostua useitakin, jos peltoa on muokattu muun käytön jälkeen jossain vaiheessa uudelleen. Pelloissa voi olla myös kivettyjen tulisijojen jäännöksiä,​ mutta niiden yhteys peltoihin on epäselvä. ​
  
-Peltojen vesitaloutta on parannettu ojittamalla jo esihistoriallisella ajalla. Vanhoilla pelloilla tavatut maan sisään tehdyt kivilatomukset voivat olla todisteita salaojituksesta,​ joka on voinut olla käytössä 1600–1700-luvuilta lähtien(Niukkanen 2009) Pellon muokkauskerrokset voivat kertoa myös maanparannuksen tavoista ja vaiheista. Peltoja on lannoitettu esimerkiksi karjanlannalla jo kauan, mahdollisesti jo esihistoriallisella ajalla. ​+Peltojen vesitaloutta on parannettu ojittamalla jo esihistoriallisella ajalla. Vanhoilla pelloilla tavatut maan sisään tehdyt kivilatomukset voivat olla todisteita salaojituksesta,​ joka on voinut olla käytössä 1600–1700-luvuilta lähtien((Niukkanen 2009)). Pellon muokkauskerrokset voivat kertoa myös maanparannuksen tavoista ja vaiheista. Peltoja on lannoitettu esimerkiksi karjanlannalla jo kauan, mahdollisesti jo esihistoriallisella ajalla. ​
  
-Muinaispelloista on yleensä tutkittu vain osia eikä peltoalojen koosta ole kovinkaan luotettavaa tietoa. Rapolassa pellon pinta-alaksi on arveltu 500 neliömetriä((Vikkula ​& Seppälä & Lempiäinen ​1994)) ja Mikkelissä peltoalat vaihtelivat 200 ja 1500 neliömetrin välillä((Mikkola et al. 2015)).+Muinaispelloista on yleensä tutkittu vain osia eikä peltoalojen koosta ole kovinkaan luotettavaa tietoa. Rapolassa pellon pinta-alaksi on arveltu 500 neliömetriä((Vikkula ​et al. 1994)) ja Mikkelissä peltoalat vaihtelivat 200 ja 1500 neliömetrin välillä((Mikkola et al. 2015)).
  
-Muinaispeltokerroksesta voi löytyä myös arkeologista esineistöä. Löydöt ovat usein ensimmäinen merkki muinaispellosta,​ sillä ne sekoittuvat usein myöhempiin muokkauskerroksiin ja voivat nousta pellon pintaan. Löydöt kertovat pellon käytöstä,​ mutta käyttövaiheista on mahdollista saada tarkempia tietoja ottamalla muokkauskerroksesta ja muokkausjäljistä näytteitä ja ajoittamalla niitä eri menetelmin. Näytteistä on mahdollista tunnistaa makrofossiilianalyysissä viljelykasvien jäänteitä,​ joita voidaan myös ajoittaa radiohiilimenetelmällä. Makrofossiilianalyysi antaakin tärkeää tietoa peltoviljelyn ja sen menetelmien historiasta((Vikkula ​& Seppälä & Lempiäinen ​1994; Vanhanen ​ja Koivisto 2015)).+Muinaispeltokerroksesta voi löytyä myös arkeologista esineistöä. Löydöt ovat usein ensimmäinen merkki muinaispellosta,​ sillä ne sekoittuvat usein myöhempiin muokkauskerroksiin ja voivat nousta pellon pintaan. Löydöt kertovat pellon käytöstä,​ mutta käyttövaiheista on mahdollista saada tarkempia tietoja ottamalla muokkauskerroksesta ja muokkausjäljistä näytteitä ja ajoittamalla niitä eri menetelmin. Näytteistä on mahdollista tunnistaa makrofossiilianalyysissä viljelykasvien jäänteitä,​ joita voidaan myös ajoittaa radiohiilimenetelmällä. Makrofossiilianalyysi antaakin tärkeää tietoa peltoviljelyn ja sen menetelmien historiasta((Vikkula ​et al. 1994; Vanhanen ​Koivisto 2015)).
  
 Vanhimpien peltojen jäljille voi päästä tutkimalla niitä vanhojen kylien rintapeltoja,​ jotka ovat olleet peltoina jo isoajakoa edeltävissä kartoissa. Muokkauskerrokset ovat todennäköisesti säilyneet ehjimpinä alueilla, joita ei ole viljelty enää 1900-luvulla. Monissa tapauksissa hylätyt pellot ovat myös merkki autioituneesta asutuksesta ja johdattaa asuinpaikan jäännöksien jäljille. ​ Vanhimpien peltojen jäljille voi päästä tutkimalla niitä vanhojen kylien rintapeltoja,​ jotka ovat olleet peltoina jo isoajakoa edeltävissä kartoissa. Muokkauskerrokset ovat todennäköisesti säilyneet ehjimpinä alueilla, joita ei ole viljelty enää 1900-luvulla. Monissa tapauksissa hylätyt pellot ovat myös merkki autioituneesta asutuksesta ja johdattaa asuinpaikan jäännöksien jäljille. ​
Rivi 43: Rivi 43:
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
  
-Vanhimmat pellot sijaitsevat muokkausviljelyyn hyvin soveltuvilla hieta- ja hiesumailla. Tutkitut peltojäännökset ajoittuvat myöhäisrautakaudelle,​ viikinki- ja ristiretkiajalle eli noin 800 - 1150/​1300-luvuille jaa. Valkeakosken Rapolan pelto on radiohiiliajoituksen perusteella voinut olla käytössä 800-luvulta 1200-luvulle eli rautakauden lopulta keskiajan alkuun((Vikkula ​& Seppälä & Lempiäinen ​1994)). Mikkelin Orijärvellä on tutkittu viiden rautakaudelta keskiajalle käytössä olleen pellon jäännökset. Jokaiseen muinaispeltoon liittyi useita eri käyttövaiheita. Orijärven peltojen yhteydestä löydetty myös merkkejä ojista((Mikkola & al. 2015 )). Rautakauden viljelytavoista on tavattu vähän todisteita. Orijärven pellot olleet pitkänomaisia ja melko pienialaisia,​ minkä on katsottu viittaavaan yksivuoroviljelyyn. ((Lempiäinen-Avci; Knuutinen & Holappa ​2016: 129; Haggrén 2015: 410; Mikkola et al. 2015)). ​+Vanhimmat pellot sijaitsevat muokkausviljelyyn hyvin soveltuvilla hieta- ja hiesumailla. Tutkitut peltojäännökset ajoittuvat myöhäisrautakaudelle,​ viikinki- ja ristiretkiajalle eli noin 800 - 1150/​1300-luvuille jaa. Valkeakosken Rapolan pelto on radiohiiliajoituksen perusteella voinut olla käytössä 800-luvulta 1200-luvulle eli rautakauden lopulta keskiajan alkuun((Vikkula ​et al. 1994)). Mikkelin Orijärvellä on tutkittu viiden rautakaudelta keskiajalle käytössä olleen pellon jäännökset. Jokaiseen muinaispeltoon liittyi useita eri käyttövaiheita. Orijärven peltojen yhteydestä löydetty myös merkkejä ojista((Mikkola & al. 2015 )). Rautakauden viljelytavoista on tavattu vähän todisteita. Orijärven pellot olleet pitkänomaisia ja melko pienialaisia,​ minkä on katsottu viittaavaan yksivuoroviljelyyn.((Lempiäinen-Avci ​et al. 2016: 129; Haggrén 2015: 410; Mikkola et al. 2015)). ​
  
-Kasvijäännetutkimusten perusteella pelloissa on viljelty pääasiassa ohraa. Se on ollut valtavilja Mikkelin Orijärven pelloissa, joista on löydetty myös vehnän ja rukiin jyviä. Valkeakosken Rapolan muinaispellossa on viljelty ainakin ohraa ja vehnää((Vikkula et al. 1994; Mikkola et al. 2015)). ​+Kasvijäännetutkimusten perusteella ​rautakautisissa ​pelloissa on viljelty pääasiassa ohraa. Se on ollut valtavilja Mikkelin Orijärven pelloissa, joista on löydetty myös vehnän ja rukiin jyviä. Valkeakosken Rapolan muinaispellossa on viljelty ainakin ohraa ja vehnää((Vikkula et al. 1994; Mikkola et al. 2015)). ​
  
-Maanviljely muodosti Suomessa talouden perustan viimeistään keskiajalla. Viljelyjäännöksiä kuten auranjälkiä ja mahdollisia fossiilisia peltokerroksia havaitaan melko usein rautakautisten ja keskiaikaisten kohteiden tutkimusten yhteydessä. Muinaispellot ovat kuitenkin Suomessa vielä melko harvinaisia;​ vain noin 15 peltoa on tutkittu arkeologisesti. Tutkituista kohteista vain Mikkelin Orijärvellä ja Valkeakosken Rapolassa((ks. Vikkula ​& Seppälä & Lempiäinen ​1994)) on tutkittu muinaispeltoja laajemmin. Suuri osa tutkituista muinaispelloista ajoittuu myöhäisrautakaudelle,​ noin 800-1150/​1300 jaa. Lisäksi tiedossa on joitakin keskiaikaisia fossiloituneita peltoja kylistä ja kaupungeista (esim. Espoo Mankby ​Finno, Hanko Gunnarsängen,​ Rauma Kalatori)((Lempiäinen-Avci, Knuutinen & Holappa ​2016: 128)).+Maanviljely muodosti Suomessa talouden perustan viimeistään keskiajalla. Viljelyjäännöksiä kuten auranjälkiä ja mahdollisia fossiilisia peltokerroksia havaitaan melko usein rautakautisten ja keskiaikaisten kohteiden tutkimusten yhteydessä. Muinaispellot ovat kuitenkin Suomessa vielä melko harvinaisia;​ vain noin 15 peltoa on tutkittu arkeologisesti. Tutkituista kohteista vain Mikkelin Orijärvellä ja Valkeakosken Rapolassa((ks. Vikkula ​et al. 1994)) on tutkittu muinaispeltoja laajemmin. Suuri osa tutkituista muinaispelloista ajoittuu myöhäisrautakaudelle,​ noin 800-1150/​1300 jaa. Lisäksi tiedossa on joitakin keskiaikaisia fossiloituneita peltoja kylistä ja kaupungeista (esim. Espoo Mankby ​ja Finno, Hanko Gunnarsängen,​ Rauma Kalatori)((Lempiäinen-Avci ​et al. 2016: 128)).
  
 Keskiajan alussa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista peltotilkuista- ja lohkoista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne itse viljelivät. Järjestelmää kutsutaan lohkojaoksi. Lohkojako säilytti pisimpään asemansa harvaan asutuilla seuduilla, joille ei syntynyt tiheää kyläasutusta. Pellon muokkaus tehostui keskiajan kuluessa merkittävästi entistä kehittyneempien työvälineiden,​ kuten uusien auratyyppien myötä. Sarkajakoon alettiin siirtyä keskiajan kuluessa, mutta se ilmeisesti toteutettiin eräillä alueilla, kuten Itä-Uudellamaalla,​ laajemmin vasta uuden ajan alussa. Vaikka sarkajako oli vallitseva maankäyttöjärjestelmä,​ säilyi lohkojako useissa kylissä joko osittaisena tai kokonaisena isojakoon 1700-luvulle saakka.((Historiatekstin lähteenä Niukkanen 2009 ellei erikseen muuta mainita)) Keskiajan alussa peltomaa koostui epäsäännöllisen muotoisista peltotilkuista- ja lohkoista, joita talot olivat raivanneet ja joita ne itse viljelivät. Järjestelmää kutsutaan lohkojaoksi. Lohkojako säilytti pisimpään asemansa harvaan asutuilla seuduilla, joille ei syntynyt tiheää kyläasutusta. Pellon muokkaus tehostui keskiajan kuluessa merkittävästi entistä kehittyneempien työvälineiden,​ kuten uusien auratyyppien myötä. Sarkajakoon alettiin siirtyä keskiajan kuluessa, mutta se ilmeisesti toteutettiin eräillä alueilla, kuten Itä-Uudellamaalla,​ laajemmin vasta uuden ajan alussa. Vaikka sarkajako oli vallitseva maankäyttöjärjestelmä,​ säilyi lohkojako useissa kylissä joko osittaisena tai kokonaisena isojakoon 1700-luvulle saakka.((Historiatekstin lähteenä Niukkanen 2009 ellei erikseen muuta mainita))
Rivi 73: Rivi 73:
  
 **Grotenfelt,​ Gösta** 1901. //Suomen polttoviljelys//​. Porvoo. **Grotenfelt,​ Gösta** 1901. //Suomen polttoviljelys//​. Porvoo.
-**Haggrén, Georg** 2015. Talous- ja elinkeinot. Julkaisussa Haggrén Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//​. Gaudeamus.+**Haggrén, Georg** 2015. Talous- ja elinkeinot. Julkaisussa Haggrén Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoriaa kivikaudelta keskiajalle//​: 409–419. Gaudeamus.
 **Holmblad, Peter** 2010. //Coastal Communities on the Move. House and Polity Interaction in Southern Ostrobothnia 1500 BC – AD 1//. Archaeology and Environment 26. Department of Historical, Philisophical and Religious Studies. Umeå 2010. **Holmblad, Peter** 2010. //Coastal Communities on the Move. House and Polity Interaction in Southern Ostrobothnia 1500 BC – AD 1//. Archaeology and Environment 26. Department of Historical, Philisophical and Religious Studies. Umeå 2010.
 **Jarva, Eero** 1986. Pohjois-Suomen kiviröykkiöistä Pellon Pikkutaivaankankaan ja Haapaveden Pirnesjärven tutkimusten valossa. //Faravid// 10: 97–116. **Jarva, Eero** 1986. Pohjois-Suomen kiviröykkiöistä Pellon Pikkutaivaankankaan ja Haapaveden Pirnesjärven tutkimusten valossa. //Faravid// 10: 97–116.
Rivi 81: Rivi 81:
 **Taivainen,​ Jouni** 2008. Kaskiprojektin tutkimuksia Lempäälän Toritussa. //Pirkan maan alta// 9. Tampereen museoiden julkaisuja 105. **Taivainen,​ Jouni** 2008. Kaskiprojektin tutkimuksia Lempäälän Toritussa. //Pirkan maan alta// 9. Tampereen museoiden julkaisuja 105.
 **Vanhanen, Santeri & Koivisto, Satu** 2015 Pre-Roman Iron Age settlement continuity and cereal cultivation in coastal Finland as shown by multiproxy evidence at Bäljars 2 site in SW Finland. //Journal of Archaeological Science//: Reports 1 (2015): 38–52. **Vanhanen, Santeri & Koivisto, Satu** 2015 Pre-Roman Iron Age settlement continuity and cereal cultivation in coastal Finland as shown by multiproxy evidence at Bäljars 2 site in SW Finland. //Journal of Archaeological Science//: Reports 1 (2015): 38–52.
-**Vikkula, Anne & Seppälä, Sirkka-Liisa & Lempiäinen,​ Terttu** 1994. The Ancient field of Rapola //​Fennoscandia Archaeologica//​ XI: 41–57.+**Vikkula, Anne & Seppälä, Sirkka-Liisa & Lempiäinen,​ Terttu** 1994. The Ancient field of Rapola//​Fennoscandia Archaeologica//​ XI: 41–57.
  
  
wiki/muinaispelto.txt · Viimeksi muutettu: 2023/01/30 15:57 / Helena Ranta