Tapahtuman ja/tai henkilön muistoksi tai uskonnolliseen tarkoitukseen liittyen pystytetty kivi, risti tai patsas tai maasta, kivestä ja/tai puusta tehty rakennelma

Muistomerkit ovat erilaisten tapahtumien ja/tai henkilöiden muistoksi rakennettuja tai pystytettyjä. Ne voivat myös liittyä uskonnollisiin tarkoituksiin. Muistomerkki on yksittäinen rakenne tai monesta rakennelmista koostuva kokonaisuus. Rakennusmateriaalina on käytetty esimerkiksi maata, kiveä, puuta ja metallia.

Muistomerkki voi sijoittua muistamisen paikalle, mutta myös siitä kauemmaksi. Yleensä muistomerkeillä on selkeä yhteys johonkin tapahtumaan tai henkilöön. Joskus muistomerkin tarkoitus on kuitenkin unohtunut ja siihen liittyvää historiaa voi vain arvailla.

Muistomerkkejä on sekä esihistorialliselta että historialliselta ajalta. Esihistoriallisen ajan muistomerkeistä ei ole käytettävissä mitään kirjallisia lähteitä, joten niiden kohdalla tulkinta perustuu sijaintiin ympäristössä ja suhteessa jo tunnettuihin arkeologisiin kohteisiin. Historiallisen ajan muistomerkkeihin liittyvä tieto voi olla perimätietoa tai löydettävissä historiallisista lähteistä. Uskonnollisissa yhteyksissä pystytetyt muistomerkit liittyvät yleensä uskonnon harjoittamisen paikkoihin, kuten esimerkiksi seitoihin, kirkkomaihin ja kirkkoihin. Muistomerkeiksi on joskus määritelty myös vanhoja rajamerkkejä. Joissakin tapauksissa muistomerkkiin voi liittyä myös tarinapaikkaan. Erillisen rakentamisen tai pystyttämisen sijaan muistomerkkinä on voitu käyttää myös luonnossa olevaa puuta, kiveä tai kalliota, johon on tehty erilaisia merkintöjä. Tällöin kyseessä on esimerkiksi karsikko tai kalliohakkaus.

Suomessa kaikki tunnetut hakkaukset ajoittuvat historialliselle ajalle, vaikka Suomen itä- ja länsipuolelta tunnetaan myös esihistoriallisia kalliopiirroksia. Hakkauksia tehtiin ajanvietteeksi, kun rannikolla tai saaristossa jouduttiin viipymään pitempään parempaa säätä odottaessa tai sotatoimien aikana. Hakkauksia tekivät tällöin merimiehet ja sotilaat. Ajanvietteeksi tehtyjä hakkauksia löytyy mm. Kemiönsaaren Mölnholmenista¹⁾, Paraisten Tammortista²⁾ sekä Hangon Hauensuolen luonnonsatamasta³⁾.

Hakkauksia tehtiin myös ammatin harjoittamiseen liittyen, kuten Kouvolan Oravalan pihtikuvio⁴⁾, jonka tekijäksi mainitaan perimätiedossa kylän seppä Orava-Matti. Erityisesti merenkulkuun liittyvät hakkaukset ovat yleisiä. Laivakuvioita tehtiin veneiden veistämisen tai kalastuksen yhteydessä, kuten Haminan Ulko-Tammion rantakallioiden hakkaukset⁵⁾, joissa laivan lisäksi on kuvattu jatulintarha sekä useita nimiä ja vuosilukuja. Luoto toimi saarelaisten kalastuspaikkana vuosisatojen ajan. Toisaalta laivahakkauksia on tehty uponneiden laivojen tai hukkuneiden muistomerkeiksi. Merenkulkijat käyttivät kivikompassien lisäksi kallioon hakattuja kompassiruusuja sekä aurinkokelloja.

Erityisen ryhmän muodostavat hallitsijoiden vierailujen muistoksi tehdyt hakkaukset, vanhimpana ehkä Paraisten Skorvlotin hakkaus⁶⁾, jonka kerrotaan liittyvän Kaarle-herttua vierailuun vuonna 1599. Myöhemmin Kustaa III:n vierailut ikuistettiin kiveen Paraisten Näsuddenilla sekä Virolahden Suur-Pisin saarella ja Venäjän vallan aikana tsaarien ja tsaarittarien vierailuista tehtiin useita hakkauksia.

Viranomaisten tekemiä hakkauksia ovat esimerkiksi valtakunnan, maakuntien tai kylien rajamerkit. Viranomaisten tekemiin hakkauksiin lasketaan myös ns. Struven ketjun pisteet, jotka ovat 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla tehdyn astemittausketjun mittapisteitä. Ketju ulottuu Jäämereltä Mustallemerelle ja Suomessa ketjun 265 pisteestä sijaitsee 83 kappaletta ⁷⁾. Ketju on lisätty Unescon maailmanperintöluetteloon. Vedenkorkeusmerkkejä sisävesi- ja merenrantakallioihin tekivät niin viranomaiset kuin yksityishenkilötkin.

Tunnetuimpia hakkauskallioita Suomessa ovat Hangon Hauensuolen luonnonsatama, Porin Tyltyn piirroskallio sekä Ulko-Tammion kalliot.

Suurin osa tunnetuista hakkauksista ajoittuu 1800- ja 1900-luvuille. Historiallisen ajan hakkaukset on usein helppo ajoittaa, sillä niiden yhteyteen on tyypillisesti hakattu vuosiluku tai päivämäärä tai hakkaukset viittaavat tunnettuihin tapahtumiin. Paikoissa, joissa hakkauksia on useita, niitä on saatettu tehdä vuosisatojen ajan. Vanhimmat kalliohakkaukset ajoittuvat myöhäiselle keskiajalle 1500-luvulle. Vanhimpia hakkauksia tunnetaan Hangon Hauensuolen lisäksi Porin Tyltystä. Jämsän Rotkojärven rajamerkin⁸⁾ ratasristi tunnetaan historiallisissa lähteissä jo vuonna 1449. Ratasristejä voidaan pitää vanhimpina hakkauksina, niiden esikuvat Skandinaviassa ajoittuvat pronssikaudelle. Meillä ne todennäköisesti ovat kuitenkin varhaisintaan keskiaikaisia, kuten Pihtiputaan Sahinniemessä joenrannan maakivessä oleva ratasristi⁹⁾, josta on tietoa vanhoissa rajaluetteloissa.

Hakkauksia tehdään edelleen etenkin paikkoihin, joissa ihmiset viettävät vapaa-aikaa.

Historiallisen ajan kalliohakkauksia löytyy koko maasta. Erityisen paljon niitä on rannikoiden sileissä rantakallioissa. Lapissa kalliokaiverruksia on vähemmän ja ne liittyvät viime sotiin ja ovat yleensä tiemerkintöjä.

Vanhat uskomuksellisissa tarkoituksissa tehdyt hakkaukset ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat myös yli 100 vuotta vanhat hakkaukset, joilla on yleistä ja jaettua merkitystä. Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 111.

Muinaisjäännösrekisteri
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx
Tieteen termipankki: arkeologia
http://tieteentermipankki.fi/wiki/Arkeologia

Edgren, Torsten 2000. Gäddtarmen vid Hangö. Ett bildgalleri från historisk tid. Julkaisussa Edgren, Torsten & Taskinen, Helena (toim.): Ristad och målad. Aspekter på Nordisk bergkonst. Museovirasto.
Nummela, Johanna & Sarvas, Pekka & Taavitsainen, J-P. 1979. Hällristningarna på Prästholmen – ett bidrag till Finlands medeltidshistoria. Historisk Tidskrift för Finland 64.
Raike, Eeva 2014. Reposaaren taidekalliot – Elävä kulttuuriperintökohde Selkämeren sylissä. Moni-ilmeinen merihistoria Julkaisussa Bergholm, Tapio & Mäenpää, Sari (toim.): Nautica Fennica 2013–2014: 27–47. Museovirasto.
Salo, Unto 1962. Tyltyn kalliopiirrosten arvoitus. Kotiseutu 53.
Weckman, Stig 1995. Sjöfaraminnen vid Pellinge sund – en gammal känd farled. Julkaisussa Nyländska ankarfästen. Lovisa.