Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:paja

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
wiki:paja [2018/10/19 11:53]
Helena Ranta
wiki:paja [2018/10/19 11:54] (nykyinen)
Helena Ranta [Historia ja käyttö]
Rivi 24: Rivi 24:
 Metallista on valmistettu esineitä maassamme jo kivikaudelta lähtien, mutta silloin pehmeän kuparin työstö tehtiin kylmätakomalla. Varhaismetallikaudella esineitä on jo valmistettu sulattamalla metalli savisissa tai kivisissä upokkaissa hiilillä ja kaatamalla sula metalli muotteihin, mistä kertovat Suomesta löytyneet upokkaiden ja muottien kappaleet.((Lavento 2005: 1–3; Lavento 2015a: 126)) Pohjois- ja Itä-Suomessa varhaisimmat todisteet raudanpelkistyksestä ovat 200–300-luvuilta eaa. Suunnilleen samanaikaisilta rannikon asuinpaikoilta ja [[wiki:​hautaröykkiö|hautaröykkiöistä]] on löytynyt raudan käsittelyyn viittaavaa rautakuonaa.((Lavento 2005: 7–10; Lavento 2015b: 208–209; Pukkila 2007: 31; Raninen & Wessman 2015: 219)) Rautakaudelle ja keskiajalle ajoittuvia, selkeästi raudankäsittelyyn liitettäviä kohteita tunnetaan Suomesta toistaiseksi melko vähän. Pienimuotoisesta raudantuotannosta ja esineiden valmistuksesta on kuitenkin merkkejä. Idässä on harjoitettu jopa laajempimittakaavaista raudan talonpoikaistuotantoa 1400–1500-luvulla.((Haggrén 2015: 509; Pukkila 2007: 33–34)) Metalliesineitä on valmistettu kotitarvekäyttöön todennäköisesti esihistorialliselta ajalta saakka. Keskiajalla rautaa oli enemmän saatavilla ja raudan kulutus myös kasvoi, joten esineitä valmistettiin oletettavasti entistä enemmän asuinpaikkojen läheisyydessä. Metallista on valmistettu esineitä maassamme jo kivikaudelta lähtien, mutta silloin pehmeän kuparin työstö tehtiin kylmätakomalla. Varhaismetallikaudella esineitä on jo valmistettu sulattamalla metalli savisissa tai kivisissä upokkaissa hiilillä ja kaatamalla sula metalli muotteihin, mistä kertovat Suomesta löytyneet upokkaiden ja muottien kappaleet.((Lavento 2005: 1–3; Lavento 2015a: 126)) Pohjois- ja Itä-Suomessa varhaisimmat todisteet raudanpelkistyksestä ovat 200–300-luvuilta eaa. Suunnilleen samanaikaisilta rannikon asuinpaikoilta ja [[wiki:​hautaröykkiö|hautaröykkiöistä]] on löytynyt raudan käsittelyyn viittaavaa rautakuonaa.((Lavento 2005: 7–10; Lavento 2015b: 208–209; Pukkila 2007: 31; Raninen & Wessman 2015: 219)) Rautakaudelle ja keskiajalle ajoittuvia, selkeästi raudankäsittelyyn liitettäviä kohteita tunnetaan Suomesta toistaiseksi melko vähän. Pienimuotoisesta raudantuotannosta ja esineiden valmistuksesta on kuitenkin merkkejä. Idässä on harjoitettu jopa laajempimittakaavaista raudan talonpoikaistuotantoa 1400–1500-luvulla.((Haggrén 2015: 509; Pukkila 2007: 33–34)) Metalliesineitä on valmistettu kotitarvekäyttöön todennäköisesti esihistorialliselta ajalta saakka. Keskiajalla rautaa oli enemmän saatavilla ja raudan kulutus myös kasvoi, joten esineitä valmistettiin oletettavasti entistä enemmän asuinpaikkojen läheisyydessä.
  
-Ensimmäinen,​ mahdollisesti ristiretkiaikainen paja kaivettiin jo vuonna 1888 Räisälän Hovisaaren tonttimäellä.((Lavento 2005: 10; Leppäaho 1949: 44)) Ristiretkiajan ja keskiajan taitteeseen ajoittuvilta Janakkalan Viralan, Hämeenlinnan Varikonniemen ja Raision Ihalan asuinpaikoilta on löydetty mahdollisia ahjoja ja metallinkäsittelyyn viittaavaa aineistoa.((Pukkila 2007: 32; Vuorinen 2009: 181)) Keskiaikaisia pajoja tunnetaan ainakin Uudeltamaalta. Vantaan Gubbackassa on kaivettu 1000–1200-luvulle ajoittuva paja((Heinonen 2012: 291–304)) ja samanaikainen on Inkoon kirkon vierestä kaivettu kuoppatalo, joka voisi olla paja((Jäkärä & Taivainen 2004: 8)). Hiukan myöhempi tutkittu kohde on myöhäiskeskiaikainen Inkoon Orsin paja. Myös useilta muilta Uudenmaan tutkituilta [[wiki:​kylänpaikka|kylätonteilta]] on löytynyt viitteitä rautaesineiden valmistuksesta ja korjailusta,​ vaikkei selkeitä pajarakenteita ole paikannettu tai tunnistettu. Turussa on kaivettu Mätäjärven korttelissa myöhäiskeskiaikainen sepän paja ja kirjalliset lähteet mainitsevat muutamia seppiä.((Harjula & Hiekkanen 2006: 523, 528–529; Haggrén 2015: 508)) Porvoon Isolinnanmäellä jo 1800-luvun lopulla kaivetun, oletettavasti keskiaikaisen rakenteen ​jäänteet ​on tulkittu löytöaineiston perusteella pajaksi.((Aspelin 1886; Haggrén & Terävä 2016)) ​+Ensimmäinen,​ mahdollisesti ristiretkiaikainen paja kaivettiin jo vuonna 1888 Räisälän Hovisaaren tonttimäellä.((Lavento 2005: 10; Leppäaho 1949: 44)) Ristiretkiajan ja keskiajan taitteeseen ajoittuvilta Janakkalan Viralan, Hämeenlinnan Varikonniemen ja Raision Ihalan asuinpaikoilta on löydetty mahdollisia ahjoja ja metallinkäsittelyyn viittaavaa aineistoa.((Pukkila 2007: 32; Vuorinen 2009: 181)) Keskiaikaisia pajoja tunnetaan ainakin Uudeltamaalta. Vantaan Gubbackassa on kaivettu 1000–1200-luvulle ajoittuva paja((Heinonen 2012: 291–304)) ja samanaikainen on Inkoon kirkon vierestä kaivettu kuoppatalo, joka voisi olla paja((Jäkärä & Taivainen 2004: 8)). Hiukan myöhempi tutkittu kohde on myöhäiskeskiaikainen Inkoon Orsin paja. Myös useilta muilta Uudenmaan tutkituilta [[wiki:​kylänpaikka|kylätonteilta]] on löytynyt viitteitä rautaesineiden valmistuksesta ja korjailusta,​ vaikkei selkeitä pajarakenteita ole paikannettu tai tunnistettu. Turussa on kaivettu Mätäjärven korttelissa myöhäiskeskiaikainen sepän paja ja kirjalliset lähteet mainitsevat muutamia seppiä.((Harjula & Hiekkanen 2006: 523, 528–529; Haggrén 2015: 508)) Porvoon Isolinnanmäellä jo 1800-luvun lopulla kaivetun, oletettavasti keskiaikaisen rakenteen ​jäännökset ​on tulkittu löytöaineiston perusteella pajaksi.((Aspelin 1886; Haggrén & Terävä 2016)) ​
  
 Keskiajan ja uuden ajan linnoissa tai niiden lähiympäristössä on ollut omat pajansa mm. aseiden valmistusta varten ja sepän toimiin pääsee jonkin verran käsiksi linnoihin liittyvien historiallisten lähteiden, kuten voudintilien kautta((esim. Raaseporin linna, Oulun linnan Plaatansaaren paja 1614–1638)). ​ Uudelle ajalle tultaessa historiallisista lähteistä ja perimätiedon kautta voi saada hiukan enemmän tietoa sepistä ja heidän työskentelypaikoistaan,​ mutta maastossa pajarakenteiden paikantaminen saattaa olla nuoremmillakin kohteilla vaikeaa. Joitakin historialliselle ajalle ajoittuvia pajoja on paikannettu arkeologisissa inventoinneissa eri puolilta Suomea, mutta usein kohteiden ajoitus on jäänyt epävarmaksi. Keskiajan ja uuden ajan linnoissa tai niiden lähiympäristössä on ollut omat pajansa mm. aseiden valmistusta varten ja sepän toimiin pääsee jonkin verran käsiksi linnoihin liittyvien historiallisten lähteiden, kuten voudintilien kautta((esim. Raaseporin linna, Oulun linnan Plaatansaaren paja 1614–1638)). ​ Uudelle ajalle tultaessa historiallisista lähteistä ja perimätiedon kautta voi saada hiukan enemmän tietoa sepistä ja heidän työskentelypaikoistaan,​ mutta maastossa pajarakenteiden paikantaminen saattaa olla nuoremmillakin kohteilla vaikeaa. Joitakin historialliselle ajalle ajoittuvia pajoja on paikannettu arkeologisissa inventoinneissa eri puolilta Suomea, mutta usein kohteiden ajoitus on jäänyt epävarmaksi.
wiki/paja.txt · Viimeksi muutettu: 2018/10/19 11:54 / Helena Ranta