Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:palokuoppahauta

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:palokuoppahauta [2017/02/07 09:11]
Helena Ranta poistettu
wiki:palokuoppahauta [2022/10/21 15:09] (nykyinen)
Helena Ranta
Rivi 1: Rivi 1:
 +
 {{tag> wiki:​luokka:​hautaaminen wiki:​luokka:​esihistorialliset_haudat}} {{tag> wiki:​luokka:​hautaaminen wiki:​luokka:​esihistorialliset_haudat}}
  
Rivi 4: Rivi 5:
  
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
-Maahan kaivettu kuoppajohon vainajan ​poltetut ​jäännökset on asetettu ​joko suoraan tai jossakin astiassa, ​ja tämän ​jälkeen peitetty ​joko maalla tai kivellä.+polttohautajossa vainajan jäännökset on asetettu ​kuoppaan ​ja sen jälkeen peitetty maalla tai kivillä
  
 Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista. Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista.
  
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
-Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään ​noin 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi ​noin 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta, ja joitakin ​hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä,​ mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)).+Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta. Joitakin ​hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä,​ mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)).
  
-Kärsämäen-tyypin kalmistoissa ​esiintyy ​myös palokuoppahautoja,​ joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka ​palokuoppahaudan määritelmään on toisinaan sisällytetty määre, etteivät ​palokuoppahaudat sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. ​+Kärsämäen-tyypin kalmistoissa ​on myös palokuoppahautoja,​ joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka ​joidenkin palokuoppahauta-määritelmien mukaan ​palokuoppahaudat ​eivät ​sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. ​
  
-Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen ​viikinkiaikaisen polttokenttäkalmiston yhteydessä. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa,​ joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009))+Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen ​viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa,​ joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009))
  
-Palokuoppahautauksia ​esiintyy ​rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen,​ 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä,​ jossa kivilatomuksen,​ nk. käräjäympyrän keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla,​ niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)).+Palokuoppahautauksia ​on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen,​ 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä,​ jossa kivilatomuksen, ​[[wiki:​käräjäympyrä|nk. käräjäympyrän]] keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla,​ niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)).
  
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
Rivi 26: Rivi 27:
 ===== Levintä ===== ===== Levintä =====
  
-Nk. Kärsämäentyypin-kalmistoja / -hautoja esiintyy Aurajoki- ja Vähäjokilaakson alueella sekä Vakka-Suomessa:​ Turun Maarian Kärsämäen ohella esim. Laitilassa, Mynämäellä ja Salossa((Kivikoski 1966: 38–39; Lähdesmäki 1995: 82; Hiekkanen 2010: 286)). Kansainvaellus- ja merovingiaikaisia palokuoppahautoja tunnetaan Varsinais-Suomi – Satakunta – Uusimaa -alueelta, ainakin Mynämäeltä,​ Liedosta, Eurasta, Kokemäeltä,​ Köyliöstä,​ Karjaalta ja Tenholasta. Ruumiskalmistojen yhteydessä palokuoppia on mm. Sääksmäellä,​ Mikkelissä ja Käkisalmessa((Kivikoski 1966: 62; Lehtosalo-Hilander 1984: 283–284)).+Nk. Kärsämäentyypin-kalmistoja / -hautoja esiintyy Aurajoki- ja Vähäjokilaakson alueella sekä Vakka-Suomessa:​ Turun Maarian Kärsämäen ohella esim. Laitilassa, Mynämäellä ja Salossa((Kivikoski 1966: 38–39; Lähdesmäki 1995: 82; Hiekkanen 2010: 286)). Kansainvaellus- ja merovingiaikaisia palokuoppahautoja tunnetaan Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta, ainakin Mynämäeltä,​ Liedosta, Eurasta, Kokemäeltä,​ Köyliöstä,​ Karjaalta ja Tenholasta. Ruumiskalmistojen yhteydessä palokuoppia on mm. Sääksmäellä,​ Mikkelissä ja Käkisalmessa((Kivikoski 1966: 62; Lehtosalo-Hilander 1984: 283–284)).
  
  
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
  
-Esihistorialliset haudat ja kalmistot ​ovat muinaismuistolain ​suojaamia ​kiinteitä muinaisjäännöksiä.+Palokuoppahaudat ​ovat muinaismuistolain ​rauhoittamia ​kiinteitä muinaisjäännöksiä.
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
 **Edgren, Torsten** 1993. Lavansaaren Suursuonmäen röykkiöhaudat. //Suomen Museo// 1992: 5–20. **Edgren, Torsten** 1993. Lavansaaren Suursuonmäen röykkiöhaudat. //Suomen Museo// 1992: 5–20.
-**Hiekkanen,​ Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Nilsson, Bertil (red.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//​. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm: 271–379.+**Hiekkanen,​ Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa ​Nilsson, Bertil (toim.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//​: 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm.
 **Kivikoski,​ Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//​. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki. **Kivikoski,​ Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//​. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki.
-**Kivikoski,​ Ella**1971. Turun seudun esihistoria. //Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1-114. +**Kivikoski,​ Ella** 1971. Turun seudun esihistoria. ​Julkaisussa ​//Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1114. 
-**Lehtosalo-Hilander,​ Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. //Suomen historia 1//. Espoo: 250–405. +**Lehtosalo-Hilander,​ Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. ​Julkaisussa ​//Suomen historia 1//: 250–405. Espoo
-**Lähdesmäki,​ Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //​Karhunhammas//​16:​ 77–82. +**Lähdesmäki,​ Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //​Karhunhammas//​ 16: 77–82. 
-**Pälikkö,​ Marja** 2009. Aittamäki – hautauksia hartsitiivisteuurnasta polttokenttäkalmistoon. Korkeakoski-Väisänen,​ KristiinaPukkila, Jouko & Lehtonen, Hannele (toim.): //​Muinaisjäännös ja maisemakohde. Kaksitoista näkökulmaa arkeologisiin ja kasvitieteellisiin tutkimuksiin Liedon Vanhalinnassa ja sen ympäristössä.// Turun Yliopistosäätiö: ​86–96. +**Pälikkö,​ Marja** 2009. Aittamäki – hautauksia hartsitiivisteuurnasta polttokenttäkalmistoon. ​Julkaisussa ​Korkeakoski-Väisänen,​ Kristiina ​Pukkila, Jouko & Lehtonen, Hannele (toim.): //​Muinaisjäännös ja maisemakohde. Kaksitoista näkökulmaa arkeologisiin ja kasvitieteellisiin tutkimuksiin Liedon Vanhalinnassa ja sen ympäristössä:// 86–96. Turun Yliopistosäätiö
-**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Haggrén, GeorgHalinen, PetriLavento, Mika, RaninenSami & Wessman, Anna: //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//​. Gaudeamus: 213–365. +**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. ​Julkaisussa ​Haggrén, Georg Halinen, Petri Lavento, Mika, Raninen ​Sami & Wessman, Anna: //​Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//:​ 213–365. Gaudeamus
-**Salo, Unto** 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. //Suomen historia 1//. Espoo: 98–249.+**Salo, Unto** 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. Julkaisussa ​//Suomen historia 1: 98–249.// Espoo.
 **Salo, Unto** 1989. Astian kulttuurihistoriasta Suomessa ja naapurialueilla. //Suomen Museo// 1989: 5–48. **Salo, Unto** 1989. Astian kulttuurihistoriasta Suomessa ja naapurialueilla. //Suomen Museo// 1989: 5–48.
  
Rivi 48: Rivi 49:
 ===== Viitteet ===== ===== Viitteet =====
 ~~DISCUSSION~~ ~~DISCUSSION~~
- 
  
wiki/palokuoppahauta.1486451508.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/02/07 09:11 / Helena Ranta