Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:palokuoppahauta

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:palokuoppahauta [2017/04/13 09:12]
Helena Ranta [Levintä]
wiki:palokuoppahauta [2022/10/21 15:09] (nykyinen)
Helena Ranta
Rivi 5: Rivi 5:
  
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
-Maahan kaivettu kuoppajohon vainajan ​poltetut ​jäännökset on asetettu ​joko suoraan tai jossakin astiassa, ​ja tämän ​jälkeen peitetty ​joko maalla tai kivillä.+polttohautajossa vainajan jäännökset on asetettu ​kuoppaan ​ja sen jälkeen peitetty maalla tai kivillä
  
 Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista. Mikäli vainajan jäännökset on laitettu astiaan, puhutaan myös uurnahaudoista.
  
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
-Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään ​noin 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi ​noin 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta. Joitakin hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä,​ mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)).+Palokuoppahaudassa roviolta kerätyt jäännökset tai osa niistä on asetettu maahan kaivettuun kuoppaan ja peitetty maa-aineksella tai kivillä. Vainajan jäännökset on voitu laittaa myös hiekkakivilaa´an päälle ja myös katteena on voitu käyttää kivilaakoja.((Kivikoski 1966: 59; Salo 1984: 208; Raninen & Wessman 2015: 236)) Rautakauden alkupuolen palokuoppahaudat yhdistyvät pääosin roomalaisaikaan ajoittuviin nk. Kärsämäen-tyypin kalmistoihin. Tunnetuimmassa kalmistossa Turun Maarian Kärsämäessä kuopat olivat syvyydeltään 30–60 senttimetriä ja läpimitaltaan aina yhteen metriin saakka. Erityispiirteenä joidenkin hautojen ympärillä näkyi 3–5 metrin päässä tumma kehä – ehkä jäännös ojasta tai aitauksesta. Joitakin hautoja peitti laajempi tasainen kiveys.((Kivikoski 1971: 34–35; Salo 1984: 208)) Osa Kärsämäen palokuoppahaudoista oli löydöttömiä,​ mutta osa haudoista varsin rikkaasti varusteltuja ja niissä oli mm. aseita((Kivikoski 1971: 39; Raninen & Wessman 2015: 236)).
  
 Kärsämäen-tyypin kalmistoissa on myös palokuoppahautoja,​ joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka joidenkin palokuoppahauta-määritelmien mukaan palokuoppahaudat eivät sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. ​ Kärsämäen-tyypin kalmistoissa on myös palokuoppahautoja,​ joissa vainajan roviolla poltetut jäännökset tai osa niistä on pantu puu- tai keramiikka-astiaan ja sen jälkeen asetettu maahan kaivettuun kuoppaan. Kärsämäessä pienemmät antimet olivat sisällä uurnassa, isommat esim. aseet sen vieressä taivutettuina tai katkaistuina((Kivikoski 1971: 35)). Vaikka joidenkin palokuoppahauta-määritelmien mukaan palokuoppahaudat eivät sisällä luusäiliötä((Kivikoski 1966: 59)), on rajan vetäminen vaikeaa ja toisaalla Kärsämäen-tyypin uurnahaudat määritellään palokuoppahaudoiksi((ks. esim. Pälikkö 2009)), kuten tässä. ​
Rivi 16: Rivi 16:
 Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa,​ joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009)) Kärsämäen keramiikkauurnat liittyvät rannikkoalueen omaan epineoliittiseen perinteeseen((Raninen & Wessman 2015: 237–238)). Puuastiasta uurnahaudassa on yleensä jäljellä vain siinä tiivisteenä käytettyä hartsia, renkaana tai neliömäisenä jäännöksenä. Puuastiat ovat voineet olla yleisempiäkin ja maatua ajan saatossa täysin.((Kivikoski 1966: 59–60; Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009; astioista ja niiden tiivistämisestä ks. myös Salo 1989: 19–24; Edgren 1993: 14–16)) Roomalaisaikaisia palokuoppahautoja on voitu löytää myös tutkittaessa nuorempia kalmistoja, kuten esimerkiksi Liedon Aittamäen viikinkiaikaista polttokenttäkalmistoa. Sen tutkimuksissa löydettiin kaikkiaan viisi palokuoppahautaa,​ joiden yhteydessä oli kivirakenteita ja puuastioihin kuulunutta hartsitiivistettä.((Lähdesmäki 1995; Pälikkö 2009))
  
-Palokuoppahautauksia on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen,​ 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä,​ jossa kivilatomuksen,​ nk. käräjäympyrän keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla,​ niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)).+Palokuoppahautauksia on rautakauden myöhemmilläkin periodeilla. Erityisenä esimerkkinä voidaan mainita Köyliön Tuhkanummen,​ 550–1050 jaa. ajoittuva kalmisto. Siellä palaneita luita, esineitä ja mustaa maata on matalissa kuopissa, joskus peitettynä kivillä((Kivikoski 1966: 62)). Toinen mainittava erityinen rakennelma on Euran Käräjämäellä,​ jossa kivilatomuksen, ​[[wiki:​käräjäympyrä|nk. käräjäympyrän]] keskeltä löydettiin kaksi merovingiajalle ajoittuvaa palokuoppahautaa. Ruotsissa vastaavaa rakennetta kutsutaan nimellä domarring.((Kivikoski 1966: 63; Lehtosalo-Hilander 1984: 284; Hiekkanen 2010: 305)) Usein palokuoppahaudat ovat muiden kalmistojen yhteydessä. Esimerkiksi merovingiajalla,​ niitä on löydetty polttokenttäkalmistojen yhteydessä ja niitä esiintyy vielä rautakauden lopun ruumiskalmistoissakin((Kivikoski 1966: 61–62; Salo 1984: 283–284; Raninen & Wessman 2015: 236, 279)).
  
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
Rivi 37: Rivi 37:
 **Hiekkanen,​ Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//:​ 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm. **Hiekkanen,​ Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//:​ 271–379. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm.
 **Kivikoski,​ Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//​. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki. **Kivikoski,​ Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//​. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki.
-**Kivikoski,​ Ella**1971. Turun seudun esihistoria. Julkaisussa //Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1–114.+**Kivikoski,​ Ella** 1971. Turun seudun esihistoria. Julkaisussa //Turun kaupungin historia kivikaudesta vuoteen 1366//: 1–114.
 **Lehtosalo-Hilander,​ Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa //Suomen historia 1//: 250–405. Espoo. **Lehtosalo-Hilander,​ Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa //Suomen historia 1//: 250–405. Espoo.
 **Lähdesmäki,​ Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //​Karhunhammas//​ 16: 77–82. **Lähdesmäki,​ Ulla** 1995. An Early Roman Iron Age Urn Burial in Vanhalinna, Lieto. //​Karhunhammas//​ 16: 77–82.
wiki/palokuoppahauta.1492063926.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/04/13 09:12 / Helena Ranta