Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

wiki:pappila

Tämä on vanha versio dokumentista!




Pappila

Määritelmä

Papille asuinpaikaksi ja palkaksi luovutettu tila maineen ja tuottoineen.

Kuvaus


Pääosa historiallisista pappiloista on edelleen asuttuja. Pappiloiden vanhinta rakennuskantaa edustaa usein kellari, jonka päälle on voitu rakentaa moneen kertaan uusi hirsirakennus. Vanhoista umpinaisista pappilan tonteista saattaa näkyä maan pinnalle pihaa reunustaneiden rakennusten kivijalkoja. Maan alla saattaa olla säilyneenä esimerkiksi vanhempia uunirakenteita tai kellarinjäännöksiä. Pappiloihin kuuluu myös jonkin verran autiotontteja, joiden säilyneisyys vaihtelee huomattavasti traktorilla kynnetystä pellosta lähes koskemattomaan metsäalueeseen. Kohteina autioituneet pappilat muistuttavat hylättyjä kartanoita ja kylänpaikkoja.

Historia ja käyttö

Pappiloiden perustaminen liittyi seurakuntalaitoksen syntyyn 1200-luvulla. Pappiloiden rakentamisesta säädettiin keskiajalla Ruotsin maakuntalakien kirkkokaarissa ja myöhemminkin rakennuskanta määriteltiin lakien ja asetusten perusteella. Seurakunnan perustaminen edellytti myös pappilan perustamista. Sen hankinnasta ja rakentamisesta olivat vastuussa seurakuntalaiset, jotka oli tätä varten jaettu ns. yökuntiin. Jokainen yökunta oli vastuussa tietystä osasta pappilan rakennuskantaa. Ennen kestikievarilaitoksen muodostamista vuonna 1642 pappilan yksi tärkeä tehtävä oli toimia myös majatalona matkustajille. Pappilan vierastupa oli yleensä nimeltään piispantupa, jossa piispa tai kirkon virkamiehetkin voivat yöpyä tarkastusmatkoillaan, mutta jota käytettiin yleisemminkin vieraitten majoitukseen. Myös kappalaisella saattoi olla oma tupa kirkkoherranpappilan pihapiirissä ja rakennuskantaan voi kuulua myös koulutupa. 1)

Historiallinen pappila on papin käyttöön annettu maantila, johon kuului kirkkolakien ja -asetusten määrittelemä rakennuskanta, pellot, niityt ja laitumet, mahdollisesti myös kalavedet, metsät ja myllyt. Keskiajalla pappiloita oli yleensä vain kirkkoherroilla. Anneksi-eli apuseurakunnissa pappila toimi jonkin toisen viran hoitamiseen sidottuna palkkatilana. Tuolloin pappi yleensä asui muualla ja pappilan tilaa hoiti lampuoti. Kappalaisenpappilat yleistyivät vasta vuoden 1680 asetuksen jälkeen. Kappalaisenpappila muodostettiin usein kruunun autiotilasta. 2)

Erityisesti keskiaikaiset ja uuden ajan alun kirkkoherranpappilat kuuluivat sekä viljelypinta-alaltaan että karjaluvultaan pitäjän suurimpiin maatiloihin. Pappilat sijaitsivat yleensä kirkon lähistöllä. Pappiloiden sijainti suhteessa kirkkoon vaihteli jossain määrin eri maakunnissa ja eri aikoina3)

Keskiaikaiseen pappilaa tuli kuulua kirkkokaaren seitsemän huoneen periaate mukaisesti vähintäänkin tupa, paistinhuone, lato, vilja-aitta, ruoka-aitta, vuodetupa sekä navetta. Rannikon pappiloihin rakennettiin jo keskiajalla kartanoiden tapaan myös kivikellareita. Samoin pappiloissa saattoi olla jo varhain ulospäin lämpiävät tulisijat, lasi-ikkunat ja uuden ajan alussa ehkä tiilikattokin. Pappilat olivat useammin pikemmin yksinäistaloja kuin kyliä. Niiden hirsirakennustyypit kuitenkin muistuttivat pitkään talonpoikaistalojen rakennuksia. 4)

Reformaatiota seuranneista pappiloista tuli usein suurperheiden asuntoja, mikä lisäsi painetta rakennusten laajentamiseen ja rakennuskannan lisäämiseen. Uudella ajalla pappilasta kehittyi pitäjän kulttuurielämän keskus. Papin palkkausjärjestelmä uudistettiin 1800-luvulla ja pappiloista tuli varsinaisia virkataloja. Vuonna 1922 siirryttiin lopullisesti rahapalkkaan, jolloin pappila ja virkatila erotettiin lopullisesti toisistaan, pappilan jäädessä papille luontaiseduksi ja virkatilan seurakunnan hoitoon. Nykyajan pappilaksi jäi edustava, yleensä 1800-luvun puolella tehty päärakennus muutamine sivurakennuksineen ja vehreine puistoineen. 5)

Ajoitus

Keskiaika – nykypäivä

Levintä

Suomessa toimineet katoliset, sittemmin luterilaiset seurakunnat. Itä-Suomessa ollut myös ortodoksisia pappiloita.

Suojelustatus

Lähteet

Pellinen, Hanna-Maria 2016. Pappilan ja kirkkorakennuksen suhde Suomessa keskiajalla ja uuden ajan alussa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 2015 (105). Toim. Piia Latvala & Olli Lampinen-Enqvist: 17–40.
Pirinen, Kauko 1991. Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika. Porvoo.
Sappinen, Eero 1985. Pohjois-Pohjanmaan maaseutupappiloiden rakennukset 1600-luvun lopulla. Kansatieteellinen arkisto 34.
Soikkeli, Anu 2000. Suomen vanhat pappilat – menneisyyden tulevaisuus. Osat I–II. Oulun yliopisto. Myös verkossa osoitteessa http://herkules.oulu.fi/isbn9514258150/isbn9514257150.pdf
Suolahti, Gunnar 1912. Suomen pappilat 1700-luvulla. Porvoo.
Åvist, Timo 2009. Pappiloiden sosiaalihistoriaa. Suomalaiset pappilat. Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. SKS, Hämeenlinna: 8–23.

Muu kirjallisuus

Viitteet

1) Suolahti 1912: 64–102; Soikkeli 2000.
2) Sappinen 1985: 24–32; Pirinen 1991: 154–156; Soikkeli 2000: 19, 28, 32, 37–39; Åvist 2009: 9–10.
3) Suolahti 1912, 1-36; Pellinen 2016.
4) Suolahti 1912: 64–102; Sappinen 1985; Pellinen 2016.
5) Soikkeli 2000: 36–40.
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/pappila.1482129331.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2016/12/19 08:35 / Veli-Pekka Suhonen