Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:pronssikautinen-hautaröykkiö

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:pronssikautinen-hautaröykkiö [2017/05/10 16:14]
Helena Ranta
wiki:pronssikautinen-hautaröykkiö [2019/02/06 11:15] (nykyinen)
Helena Ranta [Määritelmä]
Rivi 4: Rivi 4:
 {{:​wiki:​röykkiö_siuntio_kreijanberget1.jpg?​450|}} {{:​wiki:​röykkiö_siuntio_kreijanberget1.jpg?​450|}}
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
-Kivistä kasattu ja selkeästi ympäristöstään erottuva hautarakennejonka alle vainaja tai vainajan jäännökset on haudattu+ 
 +rannikkoalueelleyleensä kalliopohjalle ja näkyvälle paikalle ​ rakennettu suurikokoinen hautaröykkiö 
  
 Pronssikautisista röykkiöistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä nk. läntisen pronssikulttuurin piiriin kuuluvia, rannikkoalueilla sijaitsevia hautaröykkiöitä (vrt. sisämaan lapinrauniot). ​ Pronssikautisista röykkiöistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä nk. läntisen pronssikulttuurin piiriin kuuluvia, rannikkoalueilla sijaitsevia hautaröykkiöitä (vrt. sisämaan lapinrauniot). ​
Rivi 11: Rivi 13:
 {{ :​wiki:​hautaröykkiöitä_hammarsboda.jpg?​300|}}Rannikon pronssikautiset (varhaismetallikautiset) hautaröykkiöt ovat etupäässä vain kivistä alkuperäiselle maanpinnalle kasattuja hautarakenteita. Luonnonoloista riippuen ne on rakennettu kallio- tai moreenipohjalle ja toisinaan niissä esiintyy myös maansekaisuutta. Pronssikautiset röykkiöt erottuvat yleensä hyvin ympäristöstään,​ jopa monumentaalisina rakennelmina. Yleensä ne on rakennettu lähelle silloista merenrantaa. Varsinkin vanhemmalla pronssikaudella röykkiöt ovat korkeilla paikoilla. Myöhemmin niitä rakennettiin myös alaville paikoille. Tästä on lisäksi alueellisia,​ maastosta johtuvia eroja. Esimerkiksi Satakunnassa muinaisen Panelianlahden alueen röykkiöille on jo vanhemmasta pronssikaudesta alkaen tyypillistä sijainti matalammalla,​ loivilla rinteillä, lähellä merenrantaa,​ mutta myös lähellä asuinpaikkoja.((Kivikoski 1966: 36; Salo 1984: 128, 133–135; Tiitinen 1999: 99; Vuorinen 2000: 181; Tuovinen 2002: 66; Lavento 2015: 163)) {{ :​wiki:​hautaröykkiöitä_hammarsboda.jpg?​300|}}Rannikon pronssikautiset (varhaismetallikautiset) hautaröykkiöt ovat etupäässä vain kivistä alkuperäiselle maanpinnalle kasattuja hautarakenteita. Luonnonoloista riippuen ne on rakennettu kallio- tai moreenipohjalle ja toisinaan niissä esiintyy myös maansekaisuutta. Pronssikautiset röykkiöt erottuvat yleensä hyvin ympäristöstään,​ jopa monumentaalisina rakennelmina. Yleensä ne on rakennettu lähelle silloista merenrantaa. Varsinkin vanhemmalla pronssikaudella röykkiöt ovat korkeilla paikoilla. Myöhemmin niitä rakennettiin myös alaville paikoille. Tästä on lisäksi alueellisia,​ maastosta johtuvia eroja. Esimerkiksi Satakunnassa muinaisen Panelianlahden alueen röykkiöille on jo vanhemmasta pronssikaudesta alkaen tyypillistä sijainti matalammalla,​ loivilla rinteillä, lähellä merenrantaa,​ mutta myös lähellä asuinpaikkoja.((Kivikoski 1966: 36; Salo 1984: 128, 133–135; Tiitinen 1999: 99; Vuorinen 2000: 181; Tuovinen 2002: 66; Lavento 2015: 163))
  
-{{ :wiki:pronssikautinen_röykkiö_siuntio_vårdö.jpg?​300|}}Röykkiöiden koko ja muoto vaihtelevat paljon: tavallisin muoto on pyöreä tai soikea, mutta aina pohjan muotoa ei voida määrittää. Halkaisija vaihtelee yleensä metristä aina pariin kymmeneen metriin. Suurin, ​ Panelian Kuninkaanhauta on kooltaan 36 x 30 metriä.((Salo 1984: 130; Vuorinen 2000: 181)) Muodoltaan pitkänmallisia tai vallimaisia röykkiöitä esiintyy esimerkiksi Turunmaan saaristossa ja Pohjanlahden rannikolla. Nämä voivat olla pituudeltaan 15–50 metriä. Esimerkiksi Nauvon Öijenin röykkiö on noin 49 metriä pitkä((Tuovinen 2002: 158–161; Vuorinen 2000: 181; Okkonen 2003: 120–121; Asplund 2008: 75)). +{{ :wiki:kuninkaanhauta_kiukainen_panelia.jpg?​300|}}Röykkiöiden koko ja muoto vaihtelevat paljon: tavallisin muoto on pyöreä tai soikea, mutta aina pohjan muotoa ei voida määrittää. Halkaisija vaihtelee yleensä metristä aina pariin kymmeneen metriin. Suurin, ​ Panelian Kuninkaanhauta on kooltaan 36 x 30 metriä.((Salo 1984: 130; Vuorinen 2000: 181)) Muodoltaan pitkänmallisia tai vallimaisia röykkiöitä esiintyy esimerkiksi Turunmaan saaristossa ja Pohjanlahden rannikolla. Nämä voivat olla pituudeltaan 15–50 metriä. Esimerkiksi Nauvon Öijenin röykkiö on noin 49 metriä pitkä((Tuovinen 2002: 158–161; Vuorinen 2000: 181; Okkonen 2003: 120–121; Asplund 2008: 75)). 
  
 Röykkiöt voivat sisältää rakenteita, kuten reuna- ja sisäkehiä,​ kylmämuurattuja seinämiä ja [[wiki:​paasiarkku|paasiarkkuja]]. Röykkiöiden reunassa on usein röykkiön muotoa seuraava, suuremmista kivistä tehty kehä. Kehiä voi olla myös useampia sisäkkäin – niiden on arveltu syntyneen röykkiötä laajennettaessa. Alueilla, joilla esiintyy hiekkakiveä,​ on kehät ladottu usein hiekkakivilaaoista muurimaiseksi seinämäksi. Joskus röykkiöt on kasattu kookkaiden silmäkivien ympärille.((Kivikoski 1966: 36; Salo 1984: 127–129; Lavento 2015:166)) Paasiarkut on voitu koota joko pystyyn asetetuista laakakivistä tai latomalla seinät laakakivistä muurimaiseksi rakenteeksi. Arkun katteeksi on voitu asettaa laakakiviä. Joissakin arkuissa on mahdollisesti ollut puinen kansi tai sisällä on ollut puuarkku. Pisimmillään arkut ovat 3–4 metrin pituisia ja enintään noin metrin levyisiä. Yhdessä röykkiössä voi olla monta paasiarkkua.((Kivikoski 1966: 38; Salo 1981: 145, 180–186; 1984: 129–130; Lavento 2015: 166–167)) Röykkiöt voivat sisältää rakenteita, kuten reuna- ja sisäkehiä,​ kylmämuurattuja seinämiä ja [[wiki:​paasiarkku|paasiarkkuja]]. Röykkiöiden reunassa on usein röykkiön muotoa seuraava, suuremmista kivistä tehty kehä. Kehiä voi olla myös useampia sisäkkäin – niiden on arveltu syntyneen röykkiötä laajennettaessa. Alueilla, joilla esiintyy hiekkakiveä,​ on kehät ladottu usein hiekkakivilaaoista muurimaiseksi seinämäksi. Joskus röykkiöt on kasattu kookkaiden silmäkivien ympärille.((Kivikoski 1966: 36; Salo 1984: 127–129; Lavento 2015:166)) Paasiarkut on voitu koota joko pystyyn asetetuista laakakivistä tai latomalla seinät laakakivistä muurimaiseksi rakenteeksi. Arkun katteeksi on voitu asettaa laakakiviä. Joissakin arkuissa on mahdollisesti ollut puinen kansi tai sisällä on ollut puuarkku. Pisimmillään arkut ovat 3–4 metrin pituisia ja enintään noin metrin levyisiä. Yhdessä röykkiössä voi olla monta paasiarkkua.((Kivikoski 1966: 38; Salo 1981: 145, 180–186; 1984: 129–130; Lavento 2015: 166–167))
  
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
-Röykkiöhautauksen alku((radiohiiliajoituksista ks. Asplund 2011)) on Suomessa perinteisesti liitetty juuri rannikkoalueen nk. läntiseen pronssikulttuuriin ja skandinaaviseen vaikutukseen. Sen on nähty levinneen rannikolta sisämaahan((Salo 1984: 111, 168, 180)), joskin on myös esitetty, että vaikutteet kulkivat molempiin suuntiin((Lavento 2015: 168)). Röykkiöhautauksen alkua pohdittaessa on otettava huomioon, että sisämaan lapinraunioista on saatu radiohiiliajoituksia,​ jotka ovat kivikauden lopulta / varhaispronssikaudelta((Taavitsainen 2003; Saipio 2011)). Haudattomia röykkiöitä on Pohjanmaalla ajoitettu jo kivikaudelle,​ noin 3000 eaa. eteenpäin((Okkonen 2003: 219–236; Lavento 2015: 162–163)). On myös pidetty mahdollisena,​ että rannikon röykkiörakentamisen ja -hautaamisen traditio voisi olla vanhempaa ja paikalliseen tapaan pohjaavaa. Toistaiseksi ajoitukset ja esinelöydöt eivät kuitenkaan pysty tätä selvästi osoittamaan.((Asplund 2008: 72; röykkiörakentamisen problematiikasta kootusti ks. esim. Hiekkanen 2010: 272–283))+{{ :​wiki:​pronssikautinen_röykkiö_siuntio_vårdö.jpg?​300|}}Röykkiöhautauksen alku((radiohiiliajoituksista ks. Asplund 2011)) on Suomessa perinteisesti liitetty juuri rannikkoalueen nk. läntiseen pronssikulttuuriin ja skandinaaviseen vaikutukseen. Sen on nähty levinneen rannikolta sisämaahan((Salo 1984: 111, 168, 180)), joskin on myös esitetty, että vaikutteet kulkivat molempiin suuntiin((Lavento 2015: 168)). Röykkiöhautauksen alkua pohdittaessa on otettava huomioon, että sisämaan lapinraunioista on saatu radiohiiliajoituksia,​ jotka ovat kivikauden lopulta / varhaispronssikaudelta((Taavitsainen 2003; Saipio 2011)). Haudattomia röykkiöitä on Pohjanmaalla ajoitettu jo kivikaudelle,​ noin 3000 eaa. eteenpäin((Okkonen 2003: 219–236; Lavento 2015: 162–163)). On myös pidetty mahdollisena,​ että rannikon röykkiörakentamisen ja -hautaamisen traditio voisi olla vanhempaa ja paikalliseen tapaan pohjaavaa. Toistaiseksi ajoitukset ja esinelöydöt eivät kuitenkaan pysty tätä selvästi osoittamaan.((Asplund 2008: 72; röykkiörakentamisen problematiikasta kootusti ks. esim. Hiekkanen 2010: 272–283))
  
 Rannikon pronssikautisissa röykkiöissä on vallitsevana hautaustapana polttohautaus,​ ruumishautaustakin esiintyy erityisesti vanhemmalla pronssikaudella. Esimerkiksi paasiarkkuihin on tehty koon ja löytöjen perusteella sekä ruumis- että polttohautauksia.((Kivikoski 1966: 38; Salo 1981: 139–140)) Palamaton luu on kuitenkin hävinnyt jotakuinkin olemattomiin. Polttohaudoista taas löytyy yleensä vain osa vainajan poltetuista luista. Ilmeisimmin tämä oli tarkoituksellista ja pohdintaa onkin herättänyt,​ olivatko röykkiöt ensisijassa hautoja vai oliko röykkiön rakentamisen ja luiden kätkemisen röykkiöön tarkoitus ennen kaikkea osoittaa alueiden symbolista hallintaa((Asplund 2008: 77–79)). Esinelöydöt ovat röykkiöissä melko harvinaisia. Niistä on löydetty aseita (esim. tikarit), puvun osia ja koruja (esim. napit ja rannerenkaat) ja erilaisia pienesineitä (esim. partaveitset ja pinsetit)((Salo 1984: 140–141)). Röykkiöitä on niiden suureen määrään suhteutettuna tutkittu vähän. ​ Rannikon pronssikautisissa röykkiöissä on vallitsevana hautaustapana polttohautaus,​ ruumishautaustakin esiintyy erityisesti vanhemmalla pronssikaudella. Esimerkiksi paasiarkkuihin on tehty koon ja löytöjen perusteella sekä ruumis- että polttohautauksia.((Kivikoski 1966: 38; Salo 1981: 139–140)) Palamaton luu on kuitenkin hävinnyt jotakuinkin olemattomiin. Polttohaudoista taas löytyy yleensä vain osa vainajan poltetuista luista. Ilmeisimmin tämä oli tarkoituksellista ja pohdintaa onkin herättänyt,​ olivatko röykkiöt ensisijassa hautoja vai oliko röykkiön rakentamisen ja luiden kätkemisen röykkiöön tarkoitus ennen kaikkea osoittaa alueiden symbolista hallintaa((Asplund 2008: 77–79)). Esinelöydöt ovat röykkiöissä melko harvinaisia. Niistä on löydetty aseita (esim. tikarit), puvun osia ja koruja (esim. napit ja rannerenkaat) ja erilaisia pienesineitä (esim. partaveitset ja pinsetit)((Salo 1984: 140–141)). Röykkiöitä on niiden suureen määrään suhteutettuna tutkittu vähän. ​
wiki/pronssikautinen-hautaröykkiö.1494422075.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/05/10 16:14 / Helena Ranta