Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- wiki:punamultahauta [2017/05/08 11:04]
Helena Ranta
+++ wiki:punamultahauta [2018/05/22 22:37]
Helena Ranta
@@ Rivi 11: / Rivi 11: @@
 Punamultahaudoille on tyypillistä niiden sijainti [[wiki:kivikautinen-asuinpaikka|kivikautisella asuinpaikalla]] tai sen välittömässä läheisyydessä((Edgren 1993: 61; Kukkonen et al. 1997: 4)). Hautoja on löydetty sekä yksittäisinä hautarakenteina että usean haudan kalmistoina((Edgren 1984: 48)). Haudat ovat pääasiassa [[wiki:ruumishauta|ruumishautauksia]], joiden lisäksi Taipalsaaren Vaaterannan kalmistosta on tutkittu punamultakuoppaan asetettu [[wiki:polttohauta|polttohautaus]]((Räty 1995; Katiskoski 2003)). Haudoista ei useinkaan tunneta jälkiä maanpäällisistä rakenteista, joten ne löytyvät usein yllättäen joko maankäyttöhankkeissa tai toista muinaisjäännöstä tai -ryhmää tutkittaessa((Kukkonen et al. 1997: 4)).
-Punamultahaudat tunnistetaan arkeologisissa tutkimuksissa tummina tai punamullan värjääminä, useimmiten muuta kulttuurikerrosta syvemmäksi ulottuvina läikkinä, joiden maa-aines saattaa olla ympäröivää maannosta pehmeämpää tai tahmeampaa((Lehtosalo-Hilander 1973: 143, 165)). Haudat ovat kooltaan keskimäärin noin 200 x 100 senttimetriä, ja ne on kaivettu noin 70 senttimetrin syvyyteen, joskin niiden koko vaihtelee noin metrin mittaisista mahdollisista lapsenhaudoista yli kolmen metrin mittaisiin joukkohautoihin((Lappalainen 2007a, liite 3)). Punamultaa on haudoissa keskimäärin noin 30 senttimetrin kerros((Lappalainen 2007a, liite 3)). Se ei kuitenkaan aina kata koko hautakuoppaa, vaan on joissain tapauksissa vain muutaman sentin kerroksena haudan pohjalla, vainajan päällä((Kukkonen et al. 1997: 4)).
+Punamultahaudat tunnistetaan arkeologisissa tutkimuksissa tummina tai punamullan värjääminä, useimmiten muuta kulttuurikerrosta syvemmäksi ulottuvina läikkinä, joiden maa-aines saattaa olla ympäröivää maannosta pehmeämpää tai tahmeampaa((Lehtosalo-Hilander 1973: 143, 165)). Haudat ovat kooltaan keskimäärin noin 200 x 100 senttimetriä, ja ne on kaivettu noin 70 senttimetrin syvyyteen, joskin niiden koko vaihtelee noin metrin mittaisista mahdollisista lapsenhaudoista yli kolmen metrin mittaisiin joukkohautoihin((Lappalainen 2007a: liite 3)). Punamultaa on haudoissa keskimäärin noin 30 senttimetrin kerros((Lappalainen 2007a, liite 3)). Se ei kuitenkaan aina kata koko hautakuoppaa, vaan on joissain tapauksissa vain muutaman sentin kerroksena haudan pohjalla, vainajan päällä((Kukkonen et al. 1997: 4)).
 Koska palamaton luuaines ei säily Suomen happamassa maaperässä, on punamultahautauksen tunnistaminen vaikeaa. Noin kymmenestä hautakohteesta on löydetty ihmisluiden fragmentteja, joiden avulla rakenteet on ollut mahdollista tunnistaa haudoiksi((ks. Salo 2015)). Rakenteet, joissa ei ole luuainesta, on tunnistettu hautauksiksi kokonsa, muotonsa, punamullan käytön ja hauta-antimiksi sopivan löytöaineiston perusteella((Edgren 1966: 97–106; Halinen 1999: 173–174)).
@@ Rivi 24: / Rivi 24: @@
 Punamultahaudat ovat melko nuori muinaisjäännösryhmä Suomen arkeologisessa aineistossa. Vaikka kivikautisilla asuinpaikoilta havaittujen punamultaläikkien ja hautojen välistä yhteyttä onkin pohdittu 1920-luvulta lähtien, pystyttiin ”rikaslöytöiset punamaakuopat” tunnistamaan kivikautisiksi haudoiksi vasta 1950-luvun lopulla Euran Kolmhaaran punamultakalmistosta löytyneiden ihmisluufragmenttien myötä.  Samalla hautojen keskeiseksi tuntomerkiksi nostettiin punamullan käyttö.((Edgren 1966: 97))
-Suomesta on löydetty noin 60 mesoliittisen kivikauden loppuun (6800–5200 eaa.) ja neoliittiselle (5200–1900/1700 eaa.) kivikaudelle ajoittuvaa punamultahautaa tai -kalmistoa(((Lappalainen 2007b: liite 1)). Punamullan lisäksi hautojen löytöaineistoon kuuluvat erilaiset kiviesineet ja -iskokset, joiden lisäksi niissä on oletettavasti ollut myös orgaanisesta aineksesta työstettyjä esineitä((Edgren 1984: 23; Halinen 1999: 173)). Erityisesti tyypillisen kampakeraamisen ajan (3900-3500 eaa) haudoista on löydetty paljon meripihka-, pii- ja liuske-esineitä((Edgren 1966: 97–106; Halinen 1999: 173–174)). Onkin oletettavaa, että näillä materiaaleilla on ollut keskeinen rooli neoliittisen kivikauden hautarituaalissa((Ahola 2016: 28)).
+Suomesta on löydetty noin 60 mesoliittisen kivikauden loppuun (6800–5200 eaa.) ja neoliittiselle (5200–1900/1700 eaa.) kivikaudelle ajoittuvaa punamultahautaa tai -kalmistoa((Lappalainen 2007b: liite 1)). Punamullan lisäksi hautojen löytöaineistoon kuuluvat erilaiset kiviesineet ja -iskokset, joiden lisäksi niissä on oletettavasti ollut myös orgaanisesta aineksesta työstettyjä esineitä((Edgren 1984: 23; Halinen 1999: 173)). Erityisesti tyypillisen kampakeraamisen ajan (3900–3500 eaa) haudoista on löydetty paljon meripihka-, pii- ja liuske-esineitä((Edgren 1966: 97–106; Halinen 1999: 173–174)). Onkin oletettavaa, että näillä materiaaleilla on ollut keskeinen rooli neoliittisen kivikauden hautarituaalissa((Ahola 2016: 28)).
-Vaikka punamultahautauksia kutsutaan yleisesti yksinkertaisiksi kuoppahautauksiksi, on haudoista silti löydetty jälkiä tulenpidosta, kivi- ja puurakenteista, ruokauhreista ja kuolinnaamioista. Onkin syytä todeta, etteivät punamultahaudat ja niihin liittyvät hautaustavat ole niin yksiselitteisisä kuin nimityksen käyttö antaa ymmärtää.((Ahola 2016; Edgren 1966: 90–96; 1984: 48; 2006; Katiskoski 2003; Miettinen 1992: 13; Purhonen 1980; Purhonen 1998: 27–31; Torvinen 1979; Vikkula 1986: 12.))
+Vaikka punamultahautauksia kutsutaan yleisesti yksinkertaisiksi kuoppahautauksiksi, on haudoista silti löydetty jälkiä tulenpidosta, kivi- ja puurakenteista, ruokauhreista ja kuolinnaamioista. Onkin syytä todeta, etteivät punamultahaudat ja niihin liittyvät hautaustavat ole niin yksiselitteisiä kuin nimityksen käyttö antaa ymmärtää.((Ahola 2016; Edgren 1966: 90–96; 1984: 48; 2006; Katiskoski 2003; Miettinen 1992: 13; Purhonen 1980; Purhonen 1998: 27–31; Torvinen 1979; Vikkula 1986: 12.))
 ===== Ajoitus =====
@@ Rivi 40: / Rivi 40: @@
 ===== Lähteet =====
-**Ahola Marja** 2016. Tracing Neolithic Funerary Practices from Finnish Ochre Graves – A case Study from Kukkarkoski Comb Ware burial ground.  Julkaisussa Honkasalo, M-L & Koski, K. & Kanerva, K. (toim.): //Theme issue: Images of Afterlife//: 23–41. Thanatos vol 4, 2/2015. https://thanatosjournal.files.wordpress.com/2016/01/thanatos-vol-4-issue-2-20152.pdf (Luettu 1.3.2016)
+**Ahola, Marja** 2016. Tracing Neolithic Funerary Practices from Finnish Ochre Graves – A case Study from Kukkarkoski Comb Ware burial ground.  Julkaisussa Honkasalo, M-L & Koski, K. & Kanerva, K. (toim.): //Theme issue: Images of Afterlife//: 23–41. Thanatos vol 4, 2/2015. https://thanatosjournal.files.wordpress.com/2016/01/thanatos-vol-4-issue-2-20152.pdf (Luettu 1.3.2016)
 **Edgren, Torsten** 1966. //Jäkärlä-gruppen. En västfinsk kulturgrup under yngre stenåldern//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 64. Weilin+Göös, Helsinki.
-**Edgren Torsten** 1984. Kivikausi. Julkaisussa Laaksonen, Eero & Pärssinen, Erkki & Sillanpää, Kari J. (toim.): //Suomen historia// I: 19–97. Weilin+Göös, Espoo.
+**Edgren, Torsten** 1984. Kivikausi. Julkaisussa Laaksonen, Eero & Pärssinen, Erkki & Sillanpää, Kari J. (toim.): //Suomen historia// I: 19–97. Weilin+Göös, Espoo.
-**Edgren Torsten** 1993. Den förhistoriska tiden. Julkaisussa Norrbäck, M. (toim.): //Finlands historia// I: 6–270. Weilin+Göös, Espoo.
+**Edgren, Torsten** 1993. Den förhistoriska tiden. Julkaisussa Norrbäck, M. (toim.): //Finlands historia// I: 6–270. Weilin+Göös, Espoo.
-**Edgren Torsten** 1999. Alkavan rautakauden kulttuurikuva Länsi-Suomessa. Julkaisussa Fogelberg, Paul (toim.): //Pohjan poluilla//. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan: 311–333. Finska vetenskaps-societeten, Helsinki.
+**Edgren, Torsten** 1999. Alkavan rautakauden kulttuurikuva Länsi-Suomessa. Julkaisussa Fogelberg, Paul (toim.): //Pohjan poluilla//. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan: 311–333. Finska vetenskaps-societeten, Helsinki.
-**Edgren Torsten** 2006. Kolmhaara reconsidered. Some new observations concerning Neolithic burial practice in Finland. Julkaisussa Larsson, L. & Zagorska, I. (toim.): //Back to the Origin. New research in the Mesolithic-Neolithic Zvejnieki cemetery and environment, Northern Latvia//: 327–336. Almqvist & Wiksell International, Stockholm.
+**Edgren, Torsten** 2006. Kolmhaara reconsidered. Some new observations concerning Neolithic burial practice in Finland. Julkaisussa Larsson, L. & Zagorska, I. (toim.): //Back to the Origin. New research in the Mesolithic-Neolithic Zvejnieki cemetery and environment, Northern Latvia//: 327–336. Almqvist & Wiksell International, Stockholm.
 **Halinen, Petri** 1999. Burial Practises and the Structure of Societies during the Stone Age in Finland. Julkaisussa Huurre, Matti (toim.): //Dig it all. Papers dedicated to Ari Siiriäinen//: 173–179. The Finnish Antiquarian Society & The Archaeological Society of Finland, Helsinki.
 **Katiskoski, Kaarlo** 2003. Cemetery and the dwelling site Vaateranta in Taipalsaari, southeastern Finland. //Suomen Museo// 110 (2003): 81–125.

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Erot

Sivutyökalut