Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


Sivupalkki

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Ajankohtaista
Ohjeet
Seminaarit
Hankekuvaus
Tekijät
Yhteystiedot
Linkit
Artikkelit
Keskustelu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Aihealueet

Työkalut

wiki:puutarha


Puutarha

Määritelmä

Puutarha on esteettisin perustein suunniteltu, rakennettu ja usein rajattu viheralue, joka liittyy yleensä rakennukseen ja jonka olennainen osa on elävä kasvillisuus

Puisto on tavallisesti suurempi ja julkisempi tila kuin puutarha

Kuvaus

Historialliset puutarhat ovat rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluvaa kulttuuriperintöä, ja ne edustavat erilaisia puutarhataiteen tai maisema-arkkitehtuurin tyylejä. Puutarhoihin sisältyy kasvillisuutta, rakennuksia ja rakennelmia, veistoksia, vesiaiheita (altaita, lampia, kanaaleja, ojia), terasseja, pengerryksiä, portaita, pinnoitteita, teitä, polkuja, siltoja sekä erilaisia koristeita ja kalusteita. Puutarha on myös hyöty- ja koristekasvien sekä hedelmäpuiden ja marjapensaiden viljelyalue.

Arkeologisoituneita puutarhoja ja puistoja on toistaiseksi otettu vain satunnaisesti huomioon arkeologisissa inventoinneissa. Puutarha-arkeologisissa kenttätöissä voidaan löytää hävinneiden rakennusten paikkoja ja maahan kätkeytyvien rakenteiden jäännöksiä. Maaperään kohdistuneet toimenpiteet näkyvät myös värieroina kivennäismaassa tai maanlaadun poikkeamina. Geofysikaalisten menetelmien avulla voidaan maanpintaan kajoamatta paikantaa piilossa olevia rakenteita ja saada viitteitä entisestä käytäväverkostosta. Maanäytteistä tehtävät siemen-, kasvi- ja siitepölyanalyysit antavat tietoa kasvillisuudesta ja kasvilajistosta. Maaperän koostumusta selvittävät kemialliset maaperäanalyysit voivat paljastaa esimerkiksi lannoitettuja istutusaloja.

Puutarha-arkeologialla voidaan selvittää puutarhan vaiheita ja myös sitä, ovatko lähteinä käytettävät suunnitelmat toteutuneet vai eivät. Kaivausten tavoitteena on usein ollut saada kohteen ennallistamiseen tarvittavaa tietoa, joka täydentää kirjallista lähdeaineistoa ja kuvadokumentteja. Kaivausta ja maastokartoitusta tukevat erilaiset geofysikaaliset menetelmät ja kemialliset maaperäanalyysit sekä makro- ja mikrofossiilitutkimukset.1)

Historia ja käyttö

Suomalainen puutarhataide on seurannut tiiviisti eurooppalaista kehitystä. Pääsuuntaukset – geometrinen muotopuutarha ja vapaamuotoinen maisemapuutarha – pohjautuvat historiallisiin esikuviin. Suomalaisista puutarhoista on tietoa keskiajalta saakka; puutarhakulttuuria on edistetty jo varhain luostareissa ja linnoissa. Joistakin 1500–1600-lukujen puutarhoista on säilynyt osia. 1700-luvulla puutarhoja oli kartanoissa, sätereissä, ruukeissa, virkataloissa ja pappiloissa. 1800-luvulla puistoja ja puutarhoja alkoivat rakentaa julkiset ja yksityiset instituutiot. 1900-luvulla puutarhojen kohdetyyppien kirjo laajeni. Puutarhoihin liittyy monenlaisia historiallisia, taiteellisia sekä luonto- ja käyttöarvoja.2)

Ensimmäiset puutarha-arkeologiset kaivaukset tehtiin Suomessa 1990-luvulla (Piperin puisto Suomenlinnassa, Tullisaaren kartanopuisto Helsingissä). 2000-luvulla vastaavia tutkimuksia on tehty mm. Pietarsaaressa Roselundin pappilan puutarhassa, Turun Kakskerrassa Brinkhallin kartanon puutarhassa ja Espoossa Vanhan Albergan kartanon puutarhassa. Myös puutarhojen makrofossiilitutkimuksia on tehty 1990-luvulta alkaen.3) Muualla Euroopassa puutarhojen ja puistojen historiaa on selvitetty arkeologisin menetelmin entistämistöiden yhteydessä jo 1900-luvun alusta alkaen.

Ajoitus

Keskiaika – uusi aika.

Levintä

Koko maa, käytännössä erityisesti eteläinen Suomi.

Suojelustatus

Puutarhojen suojelua ohjaavat pääsääntöisesti erilaiset rakennusperinnön suojelua koskevat lait. Arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi luokiteltuja puutarhakohteita koskevat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Kansainväliset julistukset (mm. Firenzen julistus 1982) ja sopimukset määrittelevät historiallisten puutarhojen suojelun menetelmät ja periaatteet.4)

Muinaismuistolaki ei sinällään tunne historiallisia puutarhoja. Muinaismuistolain mukainen suojelu on kuitenkin joissakin tapauksissa syytä ulottaa esimerkiksi kartanoiden ja pappiloiden puutarhojen säilyneisiin vanhoihin (1500–1800-luku) maa- ja kivirakenteisiin. Espoossa Vanhan Albergan kartanon paikalla on edelleen näkyvissä monumentaalisen terassipuutarhan kivirakenteita 5).

Ks. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu, sivu 35.

Lähteet

Alanko, Teija 2008. Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan Kumpulan
kokoelma-alueen kairaus. Makrofossiilitutkimuksen maanäytteiden otto 2008. Raportti, Helsingin yliopisto. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=112881&ttyyppi=pdf&kansio_id=91
Häyrynen, Maunu 2001. Suomalainen puutarha. Hortus Fennicus – Suomen puutarhataide: 10–30. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura. Helsinki.
Luppi, Päivi 2001. Puutarha-arkeologia Suomessa. Hortus Fennicus – Suomen puutarhataide: 40-43. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura. Helsinki.
Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu. Museoviraston rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. http://www.nba.fi/fi/File/685/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf
RT-ohjekortti RT 99-11119, Infra 23-710115. Historiallisten puistojen ja puutarhojen suojelu, hoito ja kunnostus. Ohjeet, toukokuu 2013. Rakennustieto Oy, Rakennustietosäätiö RTS 2013.
Sutinen, Ulla 2005. Lilja, ruusu, kirsikkapuu. Katsaus puutarha-arkeologiaan. Julkaisussa
Immonen, Visa & Haimila, Miikka (toim.): Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle: 303–316. Turun yliopisto, arkeologia.

Muu kirjallisuus

Alanko, Teija 2017. Cloister, manor and botanic gardens in medieval and early modern Finland and Sweden – An archaeobotanical approach to garden history. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/177559
Hautamäki, Ranja 2000. Portti puutarhaan. Historiallisten puutarhojen inventointiopas. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 21. Helsinki.
Malek, Amina-Aïcha (toim.) 2013. Sourcebook for garden archaeology: methods, techniques, interpretations and field examples. Parcs et jardins, vol. 1. Bern.
Puistot ja puutarhat. Suomalainen puutarhaperinne. Julk. Suomen Kotiseutuliitto. Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:11. Euroopan rakennusperintöpäivät 2005.
Ruoff, Eeva 2002. Vanhoja suomalaisia puutarhoja. Otava. Helsinki.
Sinisalo, Antero 1997. Puutarhataiteen historian perusteet. Luennot 1966–1986. Toim. Maunu Häyrynen. Viherympäristöliiton julkaisu 67/1997.
Sutinen, Ulla 2006. Kurkistuksia puistojen menneisyyteen. Puutarha-arkeologia osana puistokunnostuksia ja maisematutkimuksen puutarha-arkeologialle tarjoamat mahdollisuudet. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Arkeologia.

Viitteet

1) Oheisen kuvauksen päälähteinä ovat Luppi 2001: 40–43; Sutinen 2005: 303–316.
2) Häyrynen 2001: 10–30; RT-ohjekortti RT 99-11119, 2013: 2–4, 8–9.
3) Alanko 2008.
4) RT-ohjekortti RT 99-11119, 2013: 4–7, 16.
5) muinaisjäännösrekisterin kohde Alberga, Kersantinpuisto 1000006454
You could leave a comment if you were logged in.
wiki/puutarha.txt · Viimeksi muutettu: 2017/05/09 08:45 / Helena Ranta