Rakennuskätkö on rakennuksen alle tai sen rakenteisiin tahallisesti piilotettu esine tai aine¹⁾

Rakennuskätköt ovat rakennuksen alle tai sen rakenteisiin tahallisesti piilotettuja esineitä tai aineita. Esineitä voidaan kätkeä rakennukseen monesta syystä: esimerkiksi rakennusajankohdan dokumentoinniksi jälkipolville, osana lasten leikkejä tai ”moraalisesti arveluttavaa” aineistoa voidaan piilottaa perheenjäseniltä tai viranomaisiltakin. Kansanperinne kertoo lisäksi ennen ilmeisen yleisestä tavasta kätkeä esineitä rakennuksiin erilaisissa uhri- ja taikamerkityksissä, jolloin puhutaan ritualistisista rakennuskätköistä. Myös dokumenttikätköt voivat kuulua tähän ryhmään, sillä varsinkin julkisten rakennusten peruskivikätköt tehdään usein seremonian, eli juhlallisen rituaalin, saattelemana.²⁾
Ritualistinen kätkö on tunnistettavissa erityisesti löytöyhteytensä perusteella. Tällaisia konteksteja ovat rakennuksen nurkat, seinälinjat, tulisijat ja lattian aluset. Myös kattorakenteet, välipohjien täytteet ja savupiiput ovat mahdollisia kätköpaikkoja. Kätköpaikat sijaitsevat erityisesti rakennuksen rajapinnoilla ja aukkojen yhteydessä. Rajapintojen lisäksi tulisija – tärkeä lämmön ja valonlähde sekä ruoan kypsentäjä, mutta samalla mahdollinen uhkatekijä – on ollut suojaamisen tarpeessa. Kätkettävä objekti voi olla lähes minkälainen tahansa. Elohopea, rahat ja käärmeet ovat olleet suosittuja ja ukonvaajaperinne, ts. muinaisesineiden käyttö taikakaluina, on meillä ollut tunnettua. Hevosella näyttäisi olleen erityinen asema ainakin osassa Suomea ja muutkin kotieläimet ovat kelvanneet taikuuteen. Teräkalut ovat olleet erityisen suosittuja pahojen voimien karkottajia ja muitakin arkiesineitä on kätketty.³⁾

Vaikka suomalaisen kansanperinneaineiston valossa kätköt ovat usein olleet suojelutaikuutta, kätköjen motivaationa on joskus ollut myös pahantahtoinen taikuus eli noituus. Pahantahtoiset kätköt eivät ulkoisesti eroa suojelevista kätköistä, vaan erona on taikojan aie, joka ohjaa taikakeinon vaikutusta.⁴⁾

Rakennuskätköt liittyivät usein rakennuksen ja sen asukkaiden suojelutaikuuteen. Rakennusta ja sen asukkaita uhkasivat toisaalta onnettomuudet kuten taudit, syöpäläiset, salamaniskut ja tulipalot sekä toisaalta nykyään yliluonnollisina pidettävät seikat, kuten noituus eli pahantahtoinen taikuus. Näiden asioiden välillä ei tosin ollut tiukkaa rajaa, vaan esimerkiksi taudit ja tulipalot ajateltiin helposti olevan noitumalla aiheutettuja. Kätköt sijaitsivat nurkissa, lattian alla, tulisijan perustuksissa tai kattorakenteissa, mutta huomattavan usein myös rakennuksen ”heikkojen” kohtien, kuten oviaukkojen, kohdalla. Pahojen vaikutusten ajateltiin usein pääsevän rakennukseen sisään samaa kautta kuin ihmisetkin. Taikakeinoilla pyrittiinkin vahvistamaan rakennuksen rajoja. Monet kätköt tehtiin nimenomaan rakentamista aloitettaessa tai rakentamisen aikana, mutta kätköjä saatettiin lisätä tarpeen mukaan myöhemminkin.⁵⁾

Rakennuskätköjen ilmiö on ollut tunnettu Suomessa historiallisella ajalla. Ilmiön merkitys on muuttunut ajan kuluessa, mutta ainakin 1500-luvulta 1800-luvun loppuun vallitseva merkitys näyttäisi olleen rakennuksen rituaalinen suojelu pahoilta voimilta. Pieni havaintomäärä kuitenkin hankaloittaa kokonaiskuvan muodostamista⁶⁾.

Kätköjä tunnetaan (vuonna 2011) runsaasta neljästä kymmenestä rakennuksesta.

Hukantaival, Sonja 2006. Sillä noita ei sellaisen kynnyksen yli pääse! - Rakennusten ritualistiset kätköt. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto Arkeologia.
Hukantaival, Sonja 2011. ”En hästskalle i murgrunden” Arkeologiska och folkloristiska exempel på byggnadsoffer i Finland under historisk tid. Fornvännen 106 (2011): 43–53
Hukantaival, Sonja 2013. Kääriskele käärmehillä. Aurinkopeura VI. Suomen muinaistaideseuran julkaisuja. Hämeenlinna 2013: 57–80.

Hukantaival Sonja 2007.Rakennuksen kätköt – kommunikaatiota yliluonnollisen kanssa. Skas 4/2007.