Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.

{{tag>wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}}

====== Rautakautinen maansekainen röykkiö ======


===== Määritelmä =====
Maasta ja kivistä koottu hautauksellinen tai hautaukseton röykkiö

===== Kuvaus =====
Maansekaisissa röykkiöissä on yleensä melko vähän kiviä, tavallisimmin yhdestä kolmeen harvahkoa kerrosta. Ne on koottu eri kokoisista irtokivistä ja maasta yhden tai useamman suuren maakiven varaan((Nieminen 1980: 13–113)). Joskus varsinaisena "silmäkivenä" on kuppikivi((Kivikoski 1955: 1; Lehtosalo-Hilander 1984: 269; Poutiainen & Siljander 2010: 117)), kuten esim. Hattula Torttolanmäki 4 ja 5 -nimisellä muinaisjäännösalueella((muinaisjäännösrekisterin kohde 82010066)). Joskus röykkiöissä on kehä- tai reunakiveystä((Nieminen 1980: 114–115; Moilanen 2015: 33)). Röykkiöiden rakentamisessa on yleensä käytetty hyväksi maaston muotoja rinteissä tai luontaisten kumpareiden laella. Yleensä röykkiöt ovat matalia, ja niiden korkeus on keskimäärin korkeintaan puolimetriä, mutta on joukossa yli metrin korkuisiakin. Muodoltaan röykkiöt ovat yleensä lähes pyöreitä tai soikeita, ja niiden läpimitat vaihtelevat muutamasta metristä reilusti yli 10 metriin.((Nieminen 1980: 13–113)) Röykkiöt voivat muodostaa muutamien, kymmenien tai jopa satojen röykkiöiden kalmistoja((Edgren 1992: 181)).


===== Historia ja käyttö =====

Hautakäytössä maansekaisiin röykkiöihin on tehty yksi tai useampia polttohautauksia. Useimmiten erillisiä hautauksia ei voi erottaa, mutta toisaalta palaneiden luiden ja/tai esineiden selkeät keskittymät osoittavat eri vainajien hautapaikat, esim. "silmäkiven" vastakkaisilta puolilta.((Nieminen 1980: 13)).  Muutamasta nuoremman rautakauden röykkiöstä on löydetty myös yksittäisiä ruumishautauksia tai vihjeitä niistä((Taivainen 2005: 7; Raninen & Wessman 2015: 293; Moilanen 2017: 129)). Monet maansekaiset röykkiöt sisältävät löytöaineistoa useamman vuosisadan ajalta((Nieminen 1980: 13–113; Taivainen 2005: 2; Moilanen 2015: 34–36)).

Kaikki maansekaiset röykkiöt eivät yksiselitteisesti vaikuta hautauksilta. Niistä on löydetty esimerkiksi saviastian paloja, palanutta savea, savitiivistettä, savikiekkojen katkelmia, rautakuonaa ja/tai palamattomia eläinten luita, muttei selviä todisteita vainajista.((Kivikoski 1955: 165; Lehtosalo-Helander 1984: 269; Moilanen 2015: 34–35)). Näiden röykkiöiden merkitystä on pohdittu paljon, ja niitä on pidetty mm. tunkiokasoina ja uhriröykkiöinä, joihin uhraamisen on katsottu liittyvän esi-isien muistamiseen, haltijoiden kiittämiseen, hedelmällisyyteen tai karjaonneen, mutta myös hautoina((Kivikoski 1955: 165; Lehtosalo-Hilander 1984: 305, 307–309; Raninen & Wessman 2015: 294; Moilanen 2015: 35–36; Muhonen 2009: 25–27)). Ne muistuttavat ulkonaisesti esineellisiä maansekaisia röykkiöitä, ja osasta on löydetty myös palanutta ihmisluuta((Lehtosalo-Hilander 1984: 269; Moilanen 2015: 35)). Toisaalta niitäkin on pidetty hautapaikkoina, joihin vainajat on haudattu polttamatta. Kenties haudat ovat kuuluneet yhteisön vähempiarvoisille jäsenille. On myös pohdittu, voidaanko tuollainen kohde tulkita haudaksi vain muutaman ihmisluun perusteella. Pitkään käytössä olleiden röykkiöiden merkitykset ovat voineet muuttua ajan mittaan. Merkitysten selvittäminen vaatii lisätutkimusta.((Nieminen
1980: 179–181; Lehtosalo-Hilander 1984: 268; Moilanen 2015: 35–36))

Osa kaskiröykkiöstä on myös maansekaisia. Ne sekä kaskiröykkiöalueet voivat siten ulkonaisesti muistuttaa hautoja ja kalmistoja.



===== Ajoitus =====

Nuoremmalta roomalaisajalta rautakauden loppuun((Raninen & Wessman 2015: 245–246, 256–257, 286, 293, 354)).
===== Levintä =====

Erityisesti Kokemäenjoen vesistön alue (Satakunta, Pirkanmaa ja Kanta-Häme) sekä muu Etelä-Suomen sisämaa (Päijät-Häme, Keski-Suomi, Etelä-Savo)((Raninen & Wessman 2015: 245–247, 265)).

===== Suojelustatus =====

Esihistorialliset hautaröykkiöt ja röykkiökalmistot, ja muut röykkiöt, kuten uhriröykkiöt, ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.


===== Lähteet =====
**Edgren, Torsten **1992. Den förhistoriska tiden. Julkaisussa //Finlands historia// 1. Ekenäs: 11–437.
**Kivikoski, Ella** 1955. Hämeen rautakausi. Julkaisussa //Hämeen historia// I. Hämeenlinna: 39–197.
**Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa //Suomen historia// 1. Espoo: 250–405.
**Moilanen, Ulla** 2015. Uusia ajoituksia Sastamalan Kaukolasta. Julkaisussa //Pirkanmaan alta 14: arkeologisia tutkimuksia//. Tampereen museoiden julkaisuja 138: 26–37.
**Moilanen, Ulla** 2017. Hautoja ja hautaustapoja Pirkanmaan alueella tuhat vuotta sitten. Julkaisussa //Tursiannotko, tutkimuksia hämäläiskylästä viikinkiajalta keskiajalle//. Tampereen museoiden julkaisuja 148: 129–145.
**Nieminen, Eeva-Liisa** 1980. //Kansainvaellusaika Hämeessä//. Pro gradu -työ arkeologian laudatur -arvosanaa varten. Helsingin yliopiston arkeologian laitos: 1–188.
**Poutiainen, Hannu & Siljander, Eero** 2010. Kuppikivet ja muinaiset uskomukset. Julkaisussa //Hirviveneestä Hullukaaliin. Muinaisuskomukset arkeologisen aineiston tulkinnassa//. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 2008–2009: 102–110.
**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 213–365.
**Taivainen, Jouni** 2005. Ajatuksia Retulansaaren rautakauden - keskiajan asutuksesta ja elinkeinoista. Julkaisussa //Arx Tavastica// 12. Hämeenlinna-seuran julkaisu 12: 2–17.



===== Muu kirjallisuus =====

**Honkanen, Pekka** 1981. //Uudenmaan kansainvaellus- ja merovingiaika//. Helsingin yliopiston arkeologian laitos. Moniste n:o 26.
**Keskitalo, Oiva** 1979. //Suomen nuoremman roomalaisen rautakauden löydöt//. Helsingin yliopiston arkeologian laitos. Moniste n:o 20.
**Purhonen, Paula** (toim.) 2003. //Lapinraunioita ja hiidenkiukaita. Kansallismuseossa 17.10.1991 pidetyn ”Epämääräisiä kiviröykkiöitä” koskevan seminaarin alustukset//. Museovirasto. Arkeologian osasto. Julkaisu n:o 3.
**Raike, Eeva & Seppälä, Sirkka-Liisa** 2006. Naarankalmanmäki. An Iron Age Complex in Lempäälä, Southern Finland. //Fennoscandia Archaeologica// XXII.
**Sarkamo, Jaakko** 1970. Retulansaaren uhriröykkiö. //Suomen Museo// 77.
**Sarkamo, Jaakko** 1984. Reulansaaren "uhriröykkiö". Julkaisussa //Suomen historia// 1. Espoo.
**Tusa, Maija** 1989. //Kolme kylää Janakkalassa – Räikälän, Kernaalan ja Vanantaan asutushistoriaa//. Tutkielma arkeologiassa 6.11.1989. Helsingin yliopisto. Arkeologian laitos.
===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
