Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

--- wiki:ruumishauta [2017/03/07 09:47]
Helena Ranta
+++ wiki:ruumishauta [2022/09/27 11:29] (nykyinen)
Helena Ranta [Kuvaus]
@@ Rivi 8: / Rivi 8: @@
 ===== Määritelmä =====
-Maahan kaivettua kuoppa, johon vainaja on asetettu polttamatta
+Maanalainen hautarakenne, johon vainaja on asetettu polttamatta
 ===== Kuvaus =====
-Ruumishauta on maahan kaivettu kuoppa, johon vainaja on laskettu polttamatta, joko ilman arkkua tai rautakauden loppupuolen ja historiallisen ajan ruumishaudoissa myös puuarkussa. Vainaja on voitua kääriä tai peittää esimerkiksi tuohella tai tekstiilillä. Hautakuopan tai arkun pohjalle on voitu laittaa esimerkiksi sammalta tai eläimen talja.((Kivikoski 1966: 65; Riikonen 2003: 18; Mäntylä 2006, 38–39; Asplund & Riikonen 2007: 24-26; Niukkanen 2009: 72; Haggrén 2015: 400; Halinen 2015: 98)) Tämän jälkeen kuoppa on täytetty. Hautakuopan koko ja syvyys vaihtelevat. On kuitenkin myös viitteitä siitä, että vainaja olisi haudattu esim. maapinnan päälle rakennettuu kivikehään. Tästä on esimerkkejä mm. Sauvon Korvalan varhaisrautakautisesta kalmistosta.
+Ruumishauta on maahan kaivettu kuoppa, johon vainaja on laskettu polttamatta, joko ilman arkkua tai rautakauden loppupuolen ja historiallisen ajan ruumishaudoissa myös puuarkussa. Vainaja on voitua kääriä tai peittää esimerkiksi tuohella tai tekstiilillä. Hautakuopan tai arkun pohjalle on voitu laittaa esimerkiksi sammalta tai eläimen talja.((Kivikoski 1966: 65; Riikonen 2003: 18; Mäntylä 2006, 38–39; Asplund & Riikonen 2007: 24-26; Niukkanen 2009: 72; Haggrén 2015: 400; Halinen 2015: 98)) Tämän jälkeen kuoppa on täytetty. Hautakuopan koko ja syvyys vaihtelevat. On kuitenkin myös viitteitä siitä, että vainaja olisi haudattu esim. maapinnan päälle rakennettuun kivikehään. Tästä on esimerkkejä mm. Sauvon Korvalan varhaisrautakautisesta kalmistosta.
-Pintamaan poiston jälkeen hautakuoppa voi erottua ympäröivästä koskemattomasta maasta pitkänomaisena, soikeana tai suorakaiteen muotoisena, tummana värjäytymänä. Hautakuopan suunta voi vaihdella varsinkin esihistoriallisissa haudoissa eikä vainajan suuntaa haudassa aina voida määrittää. Siirryttäessä kristillisen tradition mukaiseen hautaamiseen, hauta on tehty itä-länsisuuntaiseksi, niin että vainajan pää on länsipäässä, kasvot kohti itää((Kivikoski 1966: 65; Purhonen 1998: 119)). Joissakin ruumishaudoissa voi hautakuopissa olla sisärakenteita kuten puukammioita tai kivisiä paasiarkkurakenteita((Edgren 1966; Lehtosalo-Hilander 2000: 19, 157)). Lisäksi kaivauksissa on löydetty joko silloisella maanpinnalla tai syvemmällä olleita kiveyksiä((Lehtosalo-Hilander 1982, 21–25; Mäntylä 2006: 39; Laakso 2011: 81; Laakso 2014: 100–101; Ruohonen 2011: 22)).
+Pintamaan poiston jälkeen hautakuoppa voi erottua ympäröivästä koskemattomasta maasta pitkänomaisena, soikeana tai suorakaiteen muotoisena, tummana värjäytymänä. Hautakuopan suunta voi vaihdella varsinkin esihistoriallisissa haudoissa eikä vainajan suuntaa haudassa aina voida määrittää. Siirryttäessä kristillisen tradition mukaiseen hautaamiseen, hauta on tehty itä-länsisuuntaiseksi, niin että vainajan pää on länsipäässä, kasvot kohti itää((Kivikoski 1966: 65; Purhonen 1998: 119)). Joissakin ruumishaudoissa voi hautakuopissa olla sisärakenteita kuten puukammioita tai kivisiä [[wiki:paasiarkku|paasiarkkurakenteita]]((Edgren 1966; Lehtosalo-Hilander 2000: 19, 157)). Lisäksi kaivauksissa on löydetty joko silloisella maanpinnalla tai syvemmällä olleita kiveyksiä((Lehtosalo-Hilander 1982, 21–25; Mäntylä 2006: 39; Laakso 2011: 81; Laakso 2014: 100–101; Ruohonen 2011: 22)).
-Vainajasta ei usein ole jäänyt selvästi erottuvia. Toisinaan voidaan löytää haudan pohjalta tumma kerros tai luujäännöksiä riippuen haudan iästä ja/tai maaperästä.((Riikonen 2003:16; Asplund & Riikonen 2007: 24; Ruohonen 2011: 23; Haggrén 2015: 400–401; Halinen 2015: 98)) Haudassa voi lisäksi olla jäännöksiä esimerkiksi arkusta ja tekstiileistä. Varsinkin esihistoriallisena aikana vainajan mukaan laitettiin myös esineitä. Niitä voi olla myös haudan täytemaassa tai arkun ulkopuolella((esim. Mäntylä 2005: 144–147)). Sekä esihistoriallisena että historiallisena aikana vainajat on asetettu hautaan yleensä makaamaan selälleen, mutta tästä on myös poikkeuksia((Purhonen 1998: 163–165; Halinen 2015: 101–102)) eikä vainajan asento ole aina määriteltävissä. Useimmiten ruumishaudassa on vain yksi vainaja, mutta samaan hautakuoppaan on voitu haudata useampikin vainaja.
+Vainajasta ei usein ole jäänyt selvästi erottuvia jäännöksiä. Toisinaan voidaan löytää haudan pohjalta tumma kerros tai luujäännöksiä riippuen haudan iästä ja/tai maaperästä.((Riikonen 2003:16; Asplund & Riikonen 2007: 24; Ruohonen 2011: 23; Haggrén 2015: 400–401; Halinen 2015: 98)) Haudassa voi lisäksi olla jäännöksiä esimerkiksi arkusta ja tekstiileistä. Varsinkin esihistoriallisena aikana vainajan mukaan laitettiin myös esineitä. Niitä voi olla myös haudan täytemaassa tai arkun ulkopuolella((esim. Mäntylä 2005: 144–147)). Sekä esihistoriallisena että historiallisena aikana vainajat on asetettu hautaan yleensä makaamaan selälleen, mutta tästä on myös poikkeuksia((Purhonen 1998: 163–165; Halinen 2015: 101–102)) eikä vainajan asento ole aina määriteltävissä. Useimmiten ruumishaudassa on vain yksi vainaja, mutta samaan hautakuoppaan on voitu haudata useampikin vainaja.
-Maahan kaivettuja ruumishautoja esiintyy jo kivikaudella. Mesoliittisen ajan loppuun ja neoliittiseen aikaan liittyvät punamultahautaukset. Niissä vainaja on peitetty kokonaan tai osittain punamullalla, joka on rautaoksidipitoista maata.((Lappalainen 2007; Halinen 2015: 53–54, 97–99)) Punamultaa sisältävissä hautauksissa voi olla myös kivirakenteita((Mökkönen 2013: 22–24)). Esimerkiksi Euran Kolmhaarassa löydettiin laakakiviä asetettuna pystyyn haudan molempiin päihin tai toiseen päähän sekä kivistä koottuja paasiarkkurakenteita((Edgren 1966, Lehtosalo-Hilander 2000: 17–20; paasiarkkuhautojen ajoituksesta ks. Edgren 1999: 319–324; Mökkönen 2013: 31–32, Halinen 2015: 97–99)). Kivikauteen liittyvät myös vasarakirveskulttuurin ruumishaudat((Edgren 1984: 76–77; Halinen 2015: 101–102)).
+Maahan kaivettuja ruumishautoja on jo kivikaudella. Mesoliittisen ajan loppuun ja neoliittiseen aikaan liittyvät [[wiki:punamultahauta|punamultahautaukset]]. Niissä vainaja on peitetty kokonaan tai osittain punamullalla, joka on rautaoksidipitoista maata.((Lappalainen 2007; Halinen 2015: 53–54, 97–99)) Punamultaa sisältävissä hautauksissa voi olla myös kivirakenteita((Mökkönen 2013: 22–24)). Esimerkiksi Euran Kolmhaarassa löydettiin laakakiviä asetettuna pystyyn haudan molempiin päihin tai toiseen päähän sekä kivistä koottuja paasiarkkurakenteita((Edgren 1966, Lehtosalo-Hilander 2000: 17–20; paasiarkkuhautojen ajoituksesta ks. Edgren 1999: 319–324; Mökkönen 2013: 31–32, Halinen 2015: 97–99)). Kivikauteen liittyvät myös vasarakirveskulttuurin ruumishaudat((Edgren 1984: 76–77; Halinen 2015: 101–102)).
-Ruumishautoja, joissa on kivisiä paasiarkkuja, esiintyy myös varhaisella rautakaudella Sauvon Korvalan kalmistossa((Schaumann-Lönnqvist 2006)). Keskisellä rautakaudella, 500-luvun lopulta lähtien, alkaa Euran-Köyliön seudulla esiintyä maanalaisia ruumishautoja laajoina kalmistoina((Cleve 1943; Lehtosalo-Hilander 1982; 1984: 279–281)). Muualla Suomessa ruumishautaukseen aletaan siirtyä kristinuskon vaikutuksesta 1000-luvulta alkaen((Kivikoski 1966: 65–67; viikinkiajan lopun / ristiretkiajan kalmistoista ks. esim. Lehtosalo-Hilander 1984; 373–403; Purhonen 1998; Hiekkanen 2010: 327–339; Raninen & Wessman 2015: 338–346)). Historiallisella ajalla ruumishautaus on vallitseva hautaustapa. Vasta modernina aikana uurnassa hautaaminen ts. polttohautaus on yleistynyt. Historiallisella ajalta tunnetaan usean tyyppisiä hautapaikkoja nykyisten käytössä olevien kirkkojen hautausmaiden ohella. Tällaisia ryhmiä ovat mm. keskiaikaiset hautausmaat esimerkiksi käytöstä poistuneiden kappeleiden yhteydessä, hautasaaret((esim. Ruohonen 2002)), ortodoksi-((Laakso 2014)) ja muut kyläkalmistot, yksityiset hautausmaat ja erilaisiin epidemioihin liittyvät hautausmaat((Niukkanen 2009: 71–80)). Lisäksi ruumishautoja on myös sotahistoriallisten kohteiden joukossa, kuten sotilashautausmaat, joukkohaudat ja kenttähautaukset((Niukkanen 2009: 88–89)).
+Ruumishautoja, joissa on kivisiä paasiarkkuja, on myös varhaisella rautakaudella Sauvon Korvalan kalmistossa((Schaumann-Lönnqvist 2006)). Keskisellä rautakaudella, 500-luvun lopulta lähtien, alkaa Euran-Köyliön seudulla esiintyä maanalaisia ruumishautoja laajoina kalmistoina((Cleve 1943; Lehtosalo-Hilander 1982; 1984: 279–281)). Muualla Suomessa ruumishautaukseen aletaan siirtyä kristinuskon vaikutuksesta 1000-luvulta alkaen((Kivikoski 1966: 65–67; viikinkiajan lopun / ristiretkiajan kalmistoista ks. esim. Lehtosalo-Hilander 1984; 373–403; Purhonen 1998; Hiekkanen 2010: 327–339; Raninen & Wessman 2015: 338–346)). Historiallisella ajalla ruumishautaus on vallitseva hautaustapa. Vasta nykyaikana uurnassa hautaaminen ts. polttohautaus on yleistynyt. Historiallisella ajalta on usean tyyppisiä hautapaikkoja nykyisten käytössä olevien kirkkojen hautausmaiden ohella. Tällaisia ovat mm. keskiaikaiset hautausmaat esimerkiksi käytöstä poistuneiden kappeleiden yhteydessä, [[wiki:hautasaari|hautasaaret]]((esim. Ruohonen 2002)), ortodoksi-((Laakso 2014)) ja muut [[wiki:kyläkalmisto|kyläkalmistot]], yksityiset hautausmaat ja erilaisiin epidemioihin liittyvät hautausmaat((Niukkanen 2009: 71–80)). Lisäksi ruumishautoja on myös sotahistoriallisten kohteiden joukossa, kuten sotilashautausmaat, joukkohaudat ja kenttähautaukset((Niukkanen 2009: 88–89)).
 ===== Historia ja käyttö =====
-Ruumishaudoista ei useinkaan ole nykypäivänä maanpinnalle näkyviä merkkejä – rautakauden lopulla tai historiallisella ajalla ne voivat toisinaan näkyä matalina painanteina. Jotkin historiallisen ajan ruumishaudat voivat erottua maastossa myös matalina kumpuina tai useamman vainajan rivihaudat leveinä ja matalina ojina.((Ruohonen 2011: 19–21)) On todennäköistä, että esihistoriallisenakin aikana haudat ovat olleet jollain tavoin merkittyjä. Puurakenteita ei ole säilynyt, mutta hautoihin liittyvät kiveykset ovat voineet toimia myös tässä tarkoituksessa((Jäkärä 1997: 56; Mäntylä 2006: 39; Laakso 2011: 81)). Keskiajalta eteenpäin tunnetaan erilaisia kivilatomuksia, kivilaakoja ja hautakiviä((Haggrén 2015: 398-400)). Kivirakenteita ja/tai hautakiviä on löydetty myös mm. ortodoksikalmistoista ja hautasaarien ruumishaudoista((Ruohonen 2002, 36; Laakso 2014: 100–102)). Kuitenkin on myös paljon historiallisen ajan ruumishautauksia, joista ei ole mitään maan pinnalle näkyviä merkkejä. Hautauksista voi kuitenkin olla kirjallisia merkintöjä asiakirjoissa ja kartoissa ja niihin liittyy myös nimistö- ja perimätietoa, joiden avulla näitä hautapaikkoja voidaan inventoinneissa jäljittää((Niukkanen 2009: 72, 78, 80; Ruohonen 2011: 14–17)).
+Ruumishaudoista ei useinkaan ole nykypäivänä maanpinnalle näkyviä merkkejä – rautakauden lopulla tai historiallisella ajalla ne voivat toisinaan näkyä matalina painanteina. Jotkin historiallisen ajan ruumishaudat voivat erottua maastossa myös matalina kumpuina tai useamman vainajan rivihaudat leveinä ja matalina ojina.((Ruohonen 2011: 19–21)) On todennäköistä, että esihistoriallisenakin aikana haudat ovat olleet jollain tavoin merkittyjä. Puurakenteita ei ole säilynyt, mutta hautoihin liittyvät kiveykset ovat voineet toimia myös tässä tarkoituksessa((Jäkärä 1997: 56; Mäntylä 2006: 39; Laakso 2011: 81)). Keskiajalta eteenpäin on käytetty erilaisia kivilatomuksia, kivilaakoja ja hautakiviä((Haggrén 2015: 398-400)). Kivirakenteita ja/tai hautakiviä on löydetty myös mm. ortodoksikalmistoista ja hautasaarien ruumishaudoista((Ruohonen 2002, 36; Laakso 2014: 100–102)). Kuitenkin on myös paljon historiallisen ajan ruumishautauksia, joista ei ole mitään maan pinnalle näkyviä merkkejä. Hautauksista voi kuitenkin olla kirjallisia merkintöjä asiakirjoissa ja kartoissa ja niihin liittyy myös nimistö- ja perimätietoa, joiden avulla näitä hautapaikkoja voidaan inventoinneissa etsiä((Niukkanen 2009: 72, 78, 80; Ruohonen 2011: 14–17)).
-Sekä kivikauden punamultahaudat että rautakauden ruumishaudat esiintyvät usean hautauksen, toisinaan varsin suurinakin, kalmistoina. Myöhäisrautakaudella ruumiskalmistot perustettiin yleensä erillisiksi niitä edeltävistä kalmistoista. Ruumishautauksia tehtiin kuitenkin siirtymävaiheessa myös polttokenttäkalmistoihin.((Raninen & Wessman 2015: 340)) Ruumiskalmistojen yhteydessä voi myös olla muita, varhaisempia hautamuotoja. Myös historiallisena aikana ruumishaudat on yleensä tehty hautausmaihin tai tietyille rajatuille alueille useamman hautauksen ryhminä. Paikan valintaan vaikuttivat eri seikat, esimerkiksi epidemiahautausmaat perustettiin asutuksen laita-alueille.
+Sekä kivikauden punamultahaudat että rautakauden ruumishaudat esiintyvät monen hautauksen, toisinaan varsin suurinakin, kalmistoina. Myöhäisrautakaudella ruumiskalmistot perustettiin yleensä erillisiksi niitä edeltävistä kalmistoista. Ruumishautauksia tehtiin kuitenkin siirtymävaiheessa myös [[wiki:polttokenttäkalmisto|polttokenttäkalmistoihin]].((Raninen & Wessman 2015: 340)) Ruumiskalmistojen yhteydessä voi myös olla muita, varhaisempia hautamuotoja. Myös historiallisena aikana ruumishaudat on yleensä tehty hautausmaihin tai tietyille rajatuille alueille useamman hautauksen ryhminä. Paikan valintaan vaikuttivat eri seikat, esimerkiksi epidemiahautausmaat perustettiin asutuksen laita-alueille.
-Myös maanpäällisiin rakenteisiin, kuten hautaröykkiöihin, -latomuksiin ja -kumpuihin, on haudattu vainajia polttamatta. Oma erityinen ryhmänsä ovat rautakautiset vesihautaukset Levänluhdassa ja Käldamäellä((Wessman 2009; Wessman 2010: 27)). Lisäksi on mainittava kirkkojen lattioiden alle tehdyt kirkkohaudat, jotka voivat olla multahautoja, hirrestä tehtyjä kammioita tai tiilestä tai harmaakivestä muurattuja. Joistakin kirkoista on löytynyt myös muumioituneita vainajia.((Paavola 1998; Niukkanen 2009: 73–74))
+Myös maanpäällisiin rakenteisiin, kuten [[wiki:hautaröykkiö|hautaröykkiöihin]], [[wiki:hautalatomus|-latomuksiin]] ja [[wiki:hautakumpu|-kumpuihin]], on haudattu vainajia polttamatta. Oma erityinen ryhmänsä ovat rautakautiset vesihautaukset Levänluhdassa ja Käldamäellä((Wessman 2009; Wessman 2010: 27)). Lisäksi on mainittava kirkkojen lattioiden alle tehdyt [[wiki:kirkkohauta|kirkkohaudat]], jotka voivat olla multahautoja, hirrestä tehtyjä kammioita tai tiilestä tai harmaakivestä muurattuja. Joistakin kirkoista on löytynyt myös muumioituneita vainajia.((Paavola 1998; Niukkanen 2009: 73–74))
 ===== Ajoitus =====
-Kivikausi, rautakausi, historiallinen aika
+Kivikausi, rautakausi, historiallinen aika, nykyaika
 ===== Levintä =====
-Vaihtelee periodi- ja tyyppikohtaisesti (ks. alatyypit)
+Vaihtelee periodi- ja tyyppikohtaisesti.
 ===== Suojelustatus =====
-Kaikki esihistorialliset haudat ovat muinaismuistolain suojelemia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ne historiallisen ajan haudat, jotka eivät ole seurakuntien ylläpitämillä hautausmailla, ovat muinaismuistolain suojelemia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Alle sata vuotiaita hautapaikkakohteita suojelee rikoslakiin sisältyvä hautarauha.
+Kaikki esihistorialliset haudat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Ne historiallisen ajan haudat, jotka eivät ole seurakuntien ylläpitämillä hautausmailla, ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Alle sata vuotiaita hautapaikkakohteita suojelee rikoslakiin sisältyvä hautarauha.
 ===== Lähteet =====
-**Asplund, Henrik & Riikonen, Jaana** 2007. Kirkkomäki. Söderström, Marita (toim.), Arkeologisia kaivauksia Turussa 1990-luvulla. //Turun maakuntamuseo Raportteja// 20: 9–44.
+**Asplund, Henrik & Riikonen, Jaana** 2007. Kirkkomäki. Julkaisussa Söderström, Marita (toim.):  Arkeologisia kaivauksia Turussa 1990-luvulla. //Turun maakuntamuseo Raportteja// 20: 9–44.
 **Cleve, Nils** 1943. //Skelettgravfälten på Kjuloholm i Kjulo I. Den yngre folkvandringstiden//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XLIV, 1.
 **Edgren, Torsten** 1966. //Jäkärlä-gruppen. En västfinsk kulturgrup under yngre stenåldern//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 64. Helsinki.
-**Edgren, Torsten** 1984. Kivikausi. //Suomen historia// 1. Espoo: 8–97.
+**Edgren, Torsten** 1984. Kivikausi. Julkaisussa Laaksonen, Eero & Pärssinen, Erkki & Sillanpää, Kari J. (toim.): //Suomen historia// 1: 8–97. Weilin+Göös, Espoo.
-**Edgren, Torsten** 1999. Alkavan rautakauden kulttuurikuva Länsi-Suomessa. Fogelberg, P. (toim.): //Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan//. Helsinki: 311–333.
+**Edgren, Torsten** 1999. Alkavan rautakauden kulttuurikuva Länsi-Suomessa. Julkaisussa Fogelberg, Paul (toim.): //Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan//: 311–333. Helsinki.
-**Haggrén, Georg** 2015. Keskiajan arkeologia. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 367–536
+**Haggrén, Georg** 2015. Keskiajan arkeologia. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//: 367–536. Gaudeamus.
-**Halinen, Petri** 2015. Kivikausi. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 17–121.
+**Halinen, Petri** 2015. Kivikausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//: 17–121. Gaudeamus.
-**Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Nilsson, Bertil (red.), //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm: 271–379.
+**Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Julkaisussa Nilsson, Bertil (toim.): //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//. Sällskapet Runica et Mediævalia: 271–379. Stockholm.
 **Jäkärä, Tiina** 1997. //Turun Kirkkomäen ja Raision Ihalan Kansakoulun kalmistojen hautarakenteet//. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, Arkeologia.
-**Laakso, Ville** 2011. Ensimmäiset lappeelaiset – pitäjän alue esihistoriasta keskiajalle. //Kauskilasta keisarin aikaan. Lappeen historia I. Esihistoriasta vuoteen 1865//. Lappeenrannan kaupunki: 10–118.
+**Laakso, Ville** 2011. Ensimmäiset lappeelaiset – pitäjän alue esihistoriasta keskiajalle. //Kauskilasta keisarin aikaan. Lappeen historia I. Esihistoriasta vuoteen 1865//: 10–118. Lappeenrannan kaupunki.
 **Laakso, Ville** 2014. //Papinniemi in Uukuniemi and Related Archaeological Sites of the Eastern Orthodox Cultural Area in Finland//. Suomen keskiajan arkeologian seura. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae XIX.
 **Lappalainen, Marja** 2007. Punamullan pauloissa. Kivikauden hautatutkimuksen tutkimushistoria Suomessa. //Muinaistutkija// 3/2007: 2–19.
 **Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1982. //Luistari I. The Graves//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 82:1.
-**Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. //Suomen historia// 1. Espoo: 250–405.
+**Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 1984. Keski- ja myöhäisrautakausi. Julkaisussa Laaksonen, Eero & Pärssinen, Erkki & Sillanpää, Kari J. (toim.): //Suomen historia// 1: 250–405. Weilin+Göös, Espoo.
 **Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa** 2000. //Kalastajista kauppanaisiin. Euran esihistoria//. Euran kunta. Vammala.
-**Mäntylä, Sari** 2005. Kuriositeetteja, lahjoja ja suojelumagiaa. Hauta-antimien tulkintaongelmia Halikon Rikalanmäen aineiston valossa. Immonen, Visa & Haimila, Miikka (toim.), //Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle//. Turun yliopiston arkeologian oppiaine. Vantaa: 134–152.
+**Mäntylä, Sari** 2005. Kuriositeetteja, lahjoja ja suojelumagiaa. Hauta-antimien tulkintaongelmia Halikon Rikalanmäen aineiston valossa. Julkaisussa Immonen, Visa & Haimila, Miikka (toim.): //Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle//: 134–152. Turun yliopiston arkeologian oppiaine, Vantaa.
-**Mäntylä, Sari** 2006. Rikalanmäen ruumiskalmisto – näkökulmia myöhäisrautakauden yhteisöön. Mäntylä, Sari (toim.), //Miekka – Menneisyys – Maisema//. Halikon kunnan kulttuuritoimi. Somero: 36–67.
+**Mäntylä, Sari** 2006. Rikalanmäen ruumiskalmisto – näkökulmia myöhäisrautakauden yhteisöön. Julkaisussa Mäntylä, Sari (toim.): //Miekka – Menneisyys – Maisema//: 36–67. Halikon kunnan kulttuuritoimi, Somero.
 **Mökkönen, Teemu** 2013. Stone Setting Filled with Red Ochre from the Keelaharju Site, Northernmost Baltic Sea Region. A Stone Age Grave in the Context of North European Burial Traditions. //Fennoscandia archaeologica// XXX: 13–36.
-**Niukkanen, Marianna** 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. //Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita// 3, Museovirasto rakennushistorian osasto.
+**Niukkanen, Marianna** 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset. Tunnistaminen ja suojelu. //Museoviraston rakennushistorian osaston ohjeita ja oppaita// 3.
 **Paavola, Kirsti** 1998. //Kepeät mullat: kirjallisiin ja esineellisiin lähteisiin perustuva tutkimus Pohjois-Pohjanmaan rannikon kirkkohaudoista//. Acta Universitatis Ouluensis. Series B, Humaniora, 28.
 **Purhonen, Paula** 1998. //Kristinuskon saapumisesta Suomeen. Uskontoarkeologinen tutkimus//. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 106.
-**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 213–365.
+**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Julkaisussa Haggrén, Georg & Halinen, Petri & Lavento, Mika & Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//: 213–365. Gaudeamus.
 **Riikonen, Jaana** 2003. Kalmistotutkimusta Koroisten kupeessa. //Koroinen eläväksi, Korois till liv. Koroinen-seminaari 7.-8.4.2001. Turun maakuntamuseo, raportteja// 19: 15–20.
 **Ruohonen, Juha** 2002. Väliaikaista kaikki on vaan? Historiallisen ajan hautasaaret arkeologisina kohteina. //Muinaistutkija// 4/2002: 32–32.
-**Ruohonen, Juha** 2011. Hautapaikkojen arkeologinen inventointi: Arkistotutkimuksesta kohteiden tunnistamiseen. Salo, Kati & Niukkanen, Marianna (toim.) 2011. Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät. //Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja// 22, Museovirasto.
+**Ruohonen, Juha** 2011. Hautapaikkojen arkeologinen inventointi: Arkistotutkimuksesta kohteiden tunnistamiseen. Julkaisussa Salo, Kati & Niukkanen, Marianna (toim.): //Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät//. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 22, Museovirasto.
-**Schauman-Lönnqvist, Marianne** 2006. The Early Iron Age cemetery at Korvala in Sauvo. Schadla-Hall, Tim (ed.), Finland And Tallinn. Report and Proceedings of the 151st Summer Meeting of the Royal Archaeological Institute in 2005. Supplement to the //Archaeological Journal// volume 162 for 2005: 49–53.
+**Schauman-Lönnqvist, Marianne** 2006. The Early Iron Age cemetery at Korvala in Sauvo. Julkaisussa Schadla-Hall, Tim (toim.): Finland And Tallinn. Report and Proceedings of the 151st Summer Meeting of the Royal Archaeological Institute in 2005. Supplement to the //Archaeological Journal// volume 162 for 2005: 49–53.
 **Wessman, Anna** 2009. Levänluhta – a place punishment, sacrifice or just a common cemetery? //Fennoscandia archaeologica// XXVI: 81–105.
 **Wessman, Anna** 2010. //Death, Destruction and Commemoration. Tracing ritual activities in Finnish Late Iron Age cemeteries (AD 550–1150)//. Iskos 17. Helsinki.

Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Erot

Sivutyökalut