Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:seita

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Both sides previous revision Edellinen revisio
Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:seita [2017/04/03 18:42]
Helena Ranta [Lähteet]
wiki:seita [2022/08/30 16:00] (nykyinen)
Helena Ranta [Ajoitus]
Rivi 7: Rivi 7:
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
  
-Palvontakohteena ja uhripaikkana käytetty luonnonkivi,​ kalliomuodostelma tai kivirakennelma((Tieteen termipankki 25.09.2015: Arkeologia:​seita. http://​www.tieteentermipankki.fi/​wiki/​Arkeologia:​seita.)) ​+saamelaiskulttuuriin liittyvä pyhä paikka
  
  
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
    
-Seidat (Sieidi ​PS) ovat saamelaisten etnisen uskon pyhiä, joko luontaisia tai rakennettuja palvontapaikkoja. Osa seidoista on maisemadominantteja, ​näkyville paikoille sijoittuneita ​kiviä, jotka erottuvat muodoltaan tai väriltään ympäristöstään. Seita voi kuitenkin olla myös selvärajainen kalliopaljastuma,​ pystytetty kivipaasi tai kivistä ihmisen muotoiseksi laadittu rakennelma. Se voi olla myös luontainen tai veistetty puun kanto tai pystytetty paalu. Joidenkin määritelmien mukaan seita voi olla myös lähde, saari, vaara tai tunturi. Seitaan on saattanut myös liittyä alttari, jolle rituaaliin liittyvät uhrit aseteltiin.((Carpelan 2003: 80; Halinen 2010:41; Äikäs 2011: 18, 33; Kulonen et al. 2005: 389)) +Seidat (ps //Sieidi//) ovat saamelaisten etnisen uskon pyhiä, joko luontaisia tai rakennettuja palvontapaikkoja. Osa seidoista on maisemadominantteja, ​näkyvillä paikoilla olevia ​kiviä, jotka erottuvat muodoltaan tai väriltään ympäristöstään. Seita voi kuitenkin olla myös selvärajainen kalliopaljastuma,​ pystytetty kivipaasi tai kivistä ihmisen muotoiseksi laadittu rakennelma. Se voi olla myös luontainen tai veistetty puun kanto tai pystytetty paalu. Joidenkin määritelmien mukaan seita voi olla myös lähde, saari, vaara tai tunturi. Seitaan on saattanut myös liittyä alttari, jolle rituaaliin liittyvät uhrit aseteltiin.((Carpelan 2003: 80; Halinen 2010:41; Äikäs 2011: 18, 33; Kulonen et al. 2005: 389)) 
  
 Seitoihin, kuten muihinkin pyhiin paikkoihin liittyy perimätietoa,​ paikannimistöä,​ historiallisia lähteitä tai arkeologisia löytöjä.((Carpelan 2003: 78; Halinen 2006: 2, 5; 2010: 43; Ojanlatva 2017: 92–93)) ​ Seitoihin, kuten muihinkin pyhiin paikkoihin liittyy perimätietoa,​ paikannimistöä,​ historiallisia lähteitä tai arkeologisia löytöjä.((Carpelan 2003: 78; Halinen 2006: 2, 5; 2010: 43; Ojanlatva 2017: 92–93)) ​
Rivi 18: Rivi 18:
 {{ :​wiki:​seitakivi_enontekiö_sieddesaivan.jpg?​300|}}Kirjallisissa lähteissä kerrotaan erilaisista puuseidosta. Ruotsalainen Mebius (1968) erittelee juuret ylöspäin käännetystä kannosta tai hongista tehdyt uhripaalut, uhripilarit sekä uhrikepit, jonka oksiin kiinnitettiin uhrieläimen lihaa. Monet lähteet mainitsevat puisten seitojen eli puujumalien tai -patsaiden olleen myös ihmishahmoisia((mm. Castren 1853: 59; Itkonen 1948b: 316–317)). Puisia seitoja ei ole säilynyt montakaan nykypäiviin. {{ :​wiki:​seitakivi_enontekiö_sieddesaivan.jpg?​300|}}Kirjallisissa lähteissä kerrotaan erilaisista puuseidosta. Ruotsalainen Mebius (1968) erittelee juuret ylöspäin käännetystä kannosta tai hongista tehdyt uhripaalut, uhripilarit sekä uhrikepit, jonka oksiin kiinnitettiin uhrieläimen lihaa. Monet lähteet mainitsevat puisten seitojen eli puujumalien tai -patsaiden olleen myös ihmishahmoisia((mm. Castren 1853: 59; Itkonen 1948b: 316–317)). Puisia seitoja ei ole säilynyt montakaan nykypäiviin.
  
-Kaikkiin pyhiin paikkoihin ei välttämättä ole liittynyt uhraamista. Pyhiä paikkoja ovat voineet olla lähteet (ája PS), saaret (suolu ​PS), vaarat (várri ​PS) tai tunturit (háldi tai áilegas ​PS), tällöin paikan pyhyys on liittynyt erilaisiin maiseman elementteihin,​ kuten suuriin tuntureihin,​ järviin ja lähteisiin,​ lampiin ja puroihin. Pyhät paikat ovat saattaneet muodostaa laajoja pyhiä maisemakokonaisuuksia.((Vorren 1987: 95–96; Ojanlatva 2017: 92–93; Heinämäki et al. 2016: 216–218)) ​+Kaikkiin pyhiin paikkoihin ei välttämättä ole liittynyt uhraamista. Pyhiä paikkoja ovat voineet olla lähteet (ps //ája//), saaret (ps //suolu//), vaarat (ps //várri//) tai tunturit (ps //háldi tai áilegas//), tällöin paikan pyhyys on liittynyt erilaisiin maiseman elementteihin,​ kuten suuriin tuntureihin,​ järviin ja lähteisiin,​ lampiin ja puroihin. Pyhät paikat ovat saattaneet muodostaa laajoja pyhiä maisemakokonaisuuksia.((Vorren 1987: 95–96; Ojanlatva 2017: 92–93; Heinämäki et al. 2016: 216–218)) ​
  
  
 ===== Historia ja käyttö ===== ===== Historia ja käyttö =====
  
-Tänä päivänä tietomme seidoista ja niiden käytöstä ovat vähäisiä,​ pääasiassa ne ovat saamelaiskulttuurin ulkopuolisten henkilöiden,​ kuten pappien ja virkamiesten tallentamia. Seidat liittyvät saamelaisten maailmankuvaan ja spiritualiteettiin,​ mutta myös elämän arkisten asioiden onnistumiseen. Kirjalliset lähteet painottavat hyvän saalisonnen saamista uhrausten päätarkoituksena. Muut motiivit uhraukselle saattoivat liittyä siirtymä-, kriisi- tai kalendaaririitteihin((Äikäs 2011: 18–19 viitteineen.))+Tänä päivänä tietomme seidoista ja niiden käytöstä ovat vähäisiä,​ pääasiassa ne ovat saamelaiskulttuurin ulkopuolisten henkilöiden,​ kuten pappien ja virkamiesten tallentamia. Seidat liittyvät saamelaisten maailmankuvaan ja spiritualiteettiin,​ mutta myös elämän arkisten asioiden onnistumiseen. Kirjalliset lähteet painottavat hyvän saalisonnen saamista uhrausten päätarkoituksena. Muut motiivit uhraukselle saattoivat liittyä siirtymä-, kriisi- tai kalendaaririitteihin.((Äikäs 2011: 18–19 viitteineen.))
  
 Oletettavasti pyhien paikkojen kautta oltiin yhteydessä erilaisin henkiin ja jumaluuksiin. Uhrit toimitettiin erityisen tärkeille luonnonvoimille kuten ukkoselle, tuulelle, vedelle, ja auringolle sekä jumalille, joilla katsottiin olevan vaikutusta elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi uhreja saivat niin sanotut näkymättömät voimat, jotka saattoivat liittyä maanalaisiin henkiin, eläinten ja luonnon hallitsijoihin tai olla vanhojen jumalien nimitys.((Äikäs 2011: 19 viitteineen)) Oletettavasti pyhien paikkojen kautta oltiin yhteydessä erilaisin henkiin ja jumaluuksiin. Uhrit toimitettiin erityisen tärkeille luonnonvoimille kuten ukkoselle, tuulelle, vedelle, ja auringolle sekä jumalille, joilla katsottiin olevan vaikutusta elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi uhreja saivat niin sanotut näkymättömät voimat, jotka saattoivat liittyä maanalaisiin henkiin, eläinten ja luonnon hallitsijoihin tai olla vanhojen jumalien nimitys.((Äikäs 2011: 19 viitteineen))
Rivi 34: Rivi 34:
 ===== Ajoitus ===== ===== Ajoitus =====
  
-Suomessa tutkituilla kohteilla tehdyt ajoitukset viittaavat siihen, että seitojen käyttö tai ainakin jälkiä jättänyt uhraus on alkanut 1000–1100-luvulla((Harlin & Ojanlatva 2008: 21; Äikäs 2011: 143)), ajanjaksona,​ johon naapurimaiden löytöjen perusteella liittyy uusia muotoja saanut rituaalinen toiminta. Se ilmenee Ruotsissa ja Norjassa karhuhautausten huippukautena,​ liuskekivihautojen määrän ​nousuna ​ja sekä jalometallikätköjen ja seitauhrien käyttöönottona. ​+Suomessa tutkituilla kohteilla tehdyt ajoitukset viittaavat siihen, että seitojen käyttö tai ainakin jälkiä jättänyt uhraus on alkanut 1000–1100-luvulla((Harlin & Ojanlatva 2008: 21; Äikäs 2011: 143)), ajanjaksona,​ johon naapurimaiden löytöjen perusteella liittyy uusia muotoja saanut rituaalinen toiminta. Se ilmenee Ruotsissa ja Norjassa karhuhautausten huippukautena,​ liuskekivihautojen määrän ​lisääntymisenä ​ja sekä jalometallikätköjen ja seitauhrien käyttöönottona. ​
  
 Seitojen käytön varhaisvaiheille näyttää olevan tyypillistä se, että uhrattuja lajeja on paljon. Aineistossa on paitsi kalan myös joutsenen ja karhun luita. Peuran tai poronluita löytyy 1100-luvulta 1600-luvulle. 1700-luku merkitsi muutosta uhraustoiminnassa. Kristillinen lähetystyö oli intensiivisimmillään 1600–1700-luvulla. Etnisen uskon uhraustoiminta jatkui piilossa ja osa uhrausperinteestä siirtyi myös kirkkoihin. 1800-luvulta alkaen seidoille on viety esineitä, joilla on yhteyksiä vanhaan uhriperinteeseen. Uhraus on saanut muotoja mm. uuspakanuuden piiriin kuuluvilla uhreilla ja turistein harjoittamana toimintana.((Kylli 2005: 119; Äikäs 2011: 144–145)) Seitojen käytön varhaisvaiheille näyttää olevan tyypillistä se, että uhrattuja lajeja on paljon. Aineistossa on paitsi kalan myös joutsenen ja karhun luita. Peuran tai poronluita löytyy 1100-luvulta 1600-luvulle. 1700-luku merkitsi muutosta uhraustoiminnassa. Kristillinen lähetystyö oli intensiivisimmillään 1600–1700-luvulla. Etnisen uskon uhraustoiminta jatkui piilossa ja osa uhrausperinteestä siirtyi myös kirkkoihin. 1800-luvulta alkaen seidoille on viety esineitä, joilla on yhteyksiä vanhaan uhriperinteeseen. Uhraus on saanut muotoja mm. uuspakanuuden piiriin kuuluvilla uhreilla ja turistein harjoittamana toimintana.((Kylli 2005: 119; Äikäs 2011: 144–145))
Rivi 47: Rivi 47:
  
 ===== Suojelustatus ===== ===== Suojelustatus =====
-Seidat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä,​ jos niihin ​liittyy luotettavaa historiallista lähdetietoa. +Seidat ovat muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä,​ jos kohteisiin ​liittyy luotettavaa historiallista lähdetietoa. Ks.[[https://www.museovirasto.fi/uploads/Meista/Julkaisut/hist-ajan-muinaisjaannokset.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]], sivu 119. 
-Ks.[[http://www.nba.fi/fi/File/685/rho-historiallisen-ajan-kii.pdf|Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset -julkaisu]].+
  
  
 ===== Lähteet ===== ===== Lähteet =====
  
-**Carpelan, ​Christia**2003. Inarilaisten arkeologiset vaiheet. Julkaisussa Lehtola, Veli-Pekka (toim.): Inari – Aanaar. ​//Inarin historia jääkaudesta nykypäivään//:​ 28–95. Oulu. +**Carpelan, ​Christian** 2003. Inarilaisten arkeologiset vaiheet. Julkaisussa Lehtola, Veli-Pekka (toim.): ​//Inari – Aanaar. Inarin historia jääkaudesta nykypäivään//:​ 28–95. ​Inarin kunta, ​Oulu. 
-**Halinen, Petri** 2006. Maaperänäytteitä seidan juurelta. //​Muinaistutkija/​/ 2006/2: 2–6. ​+**Halinen, Petri** 2006. Maaperänäytteitä seidan juurelta. //​Muinaistutkija//​ 2/2006: 2–6. ​
 **Halinen, Petri** 2010. Saamelaisten pyhät paikat rajalla. //Suomen Museo// 2009: 39–57. **Halinen, Petri** 2010. Saamelaisten pyhät paikat rajalla. //Suomen Museo// 2009: 39–57.
-**Harlin, Eeva-Kristiina & Ojanlatva, Eija** 2007. Inarin Ukonjärven Ukon kenttätutkimus 2007. +**Harlin, Eeva-Kristiina & Ojanlatva, Eija** 2007. Inarin Ukonjärven Ukon kenttätutkimus 2007. Tutkimusraportti Museoviraston arkistossa
-**Heinämäki,​ Leena & Magga, Anna-Maria & Ojanlatva, Eija** 2016. Saamelaisten pyhät luonnonpaikat kulttuuriperintöoikeuden ja tapaoikeuden valossa. ​Teoksessa: Nykänen, Tapio ja Valkeapää,​ Leena (toim.): //​Käsivarren poliittinen luonto. Matkoja Käsivarren kulttuurimaisemassa//:​ 199–239. +**Heinämäki,​ Leena & Magga, Anna-Maria & Ojanlatva, Eija** 2016. Saamelaisten pyhät luonnonpaikat kulttuuriperintöoikeuden ja tapaoikeuden valossa. ​Julkaisussa: Nykänen, Tapio Valkeapää,​ Leena (toim.): //​Käsivarren poliittinen luonto. Matkoja Käsivarren kulttuurimaisemassa//:​ 199–239. 
-**Mebius, Hans** 1968. Värrö. Studier i samernas förkristna offerriter. Uppsala.+**Mebius, Hans** 1968. //Värrö. Studier i samernas förkristna offerriter//. Uppsala.
 **Koivisto, Satu** 2008. Seitakiviä Itä-Suomessa?​ //​Muinaistutkija//​ 2/2008: 39–41. **Koivisto, Satu** 2008. Seitakiviä Itä-Suomessa?​ //​Muinaistutkija//​ 2/2008: 39–41.
 **Kulonen, Ulla-Maija & Seurujärvi-Kari,​ Irja & Pulkkinen, Risto** (toim.) 2005. //The Saami A Cultural Encyclopedia//:​ 389–392. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimuksia 925. **Kulonen, Ulla-Maija & Seurujärvi-Kari,​ Irja & Pulkkinen, Risto** (toim.) 2005. //The Saami A Cultural Encyclopedia//:​ 389–392. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimuksia 925.
-**Kylli, Ritva** 2005. Kirkon ja saamelaisten kohtaaminen Utsjoella ja Inarissa 1742–1886. Studia Historica Septentrionalia 47. Pohjois-Suomen Historiallinen YhdistysRovaniemi. ​+**Kylli, Ritva** 2005. //Kirkon ja saamelaisten kohtaaminen Utsjoella ja Inarissa 1742–1886//. Studia Historica Septentrionalia 47. Pohjois-Suomen Historiallinen YhdistysRovaniemi. ​
 **Ojanlatva,​ Eija & Antje Neuman** 2017. Protecting the Sacred in the Finnish Sápmi: Settings and challenges. Julkaisussa Heinämäki,​ Leena & Herrmann, Thora Martina (toim.): //​Experiencing and Protecting Sacred Natural Sites of Sámi and other Indigenous Peoples. The Sacred Actic//: 83–100. **Ojanlatva,​ Eija & Antje Neuman** 2017. Protecting the Sacred in the Finnish Sápmi: Settings and challenges. Julkaisussa Heinämäki,​ Leena & Herrmann, Thora Martina (toim.): //​Experiencing and Protecting Sacred Natural Sites of Sámi and other Indigenous Peoples. The Sacred Actic//: 83–100.
 **Pennanen, Jukka** 2000. Luonnonuskosta kristinuskoon. Julkaisussa //​Siiddastallan - Siidoista kyliin. Luontosidonnainen saamelaiskulttuuri ja sen muuttuminen//:​ 218–221. Inarin saamelaismuseon julkaisuja no. 3. **Pennanen, Jukka** 2000. Luonnonuskosta kristinuskoon. Julkaisussa //​Siiddastallan - Siidoista kyliin. Luontosidonnainen saamelaiskulttuuri ja sen muuttuminen//:​ 218–221. Inarin saamelaismuseon julkaisuja no. 3.
Rivi 68: Rivi 68:
 **Vorren, Ørnulf** 1987. Sacrificial sites, types and function. Julkaisussa Ahlbäck, Tore (toim.): //Saami Religion//. Based on Papers read at the Symposium on Saami Religion held at Åbo, Finland, on the 16th–18th of August 1984. Scripta Instituti Donneriani Aboensis XII: 94–109. **Vorren, Ørnulf** 1987. Sacrificial sites, types and function. Julkaisussa Ahlbäck, Tore (toim.): //Saami Religion//. Based on Papers read at the Symposium on Saami Religion held at Åbo, Finland, on the 16th–18th of August 1984. Scripta Instituti Donneriani Aboensis XII: 94–109.
 **Vorren, Ørnulf & Eriksen, Hans Kr.** 1993. //Samiske offerplatser i Varanger//. Nordkalott-Forlaget. **Vorren, Ørnulf & Eriksen, Hans Kr.** 1993. //Samiske offerplatser i Varanger//. Nordkalott-Forlaget.
- 
 **Äikäs, Tiina** 2011. //​Rantakiviltä tuntureille – Pyhät paikat saamelaisten rituaalisessa maisemassa//​. Studia Archaeologica Septentrionalia 5.  **Äikäs, Tiina** 2011. //​Rantakiviltä tuntureille – Pyhät paikat saamelaisten rituaalisessa maisemassa//​. Studia Archaeologica Septentrionalia 5. 
  
  
 ===== Muu kirjallisuus ===== ===== Muu kirjallisuus =====
 +**Bäckman, Louise** 1975. //Sájva : föreställningar om hjälp- och skyddsväsen i heliga fjäll bland samerna.// Almqvist & Wiksell international. 
 +**Bäckman, Louise** 2013. //Studier i samisk religion.// Institutionen för etnologi, religionshistoria och genusvetenskap,​ Stockholms universitet. 
 +**Hansen, Lars Ivar & Olsen, Bjørnar** 2004. //Samenes Historie fram til 1750//. Cappelen Akademisk Forlag, Oslo. 
 +**Hansen, Lars Ivar & Olsen, Bjørnar** 2014. //Hunters in Transition. An Outline of Early Sámi History.// The Northern World. North Europe and the Baltic c. 400–1700 AD. Peoples, Economics and Cultures. Volume 63. Leiden, Boston.
 **Itkonen, T. I** 1946. //​Heidnische Religion und späterer Aberglaube der finnischen Lappen//. Suomalais-Ugrilaisen seuran toimituksia LXXXVII. Helsinki. **Itkonen, T. I** 1946. //​Heidnische Religion und späterer Aberglaube der finnischen Lappen//. Suomalais-Ugrilaisen seuran toimituksia LXXXVII. Helsinki.
 +**Mebius, Hans** 1972. //Sjiele : samiska traditioner om offer//. Lund. C. Blom.
 +**Mebius, Hans** 2003. //Bissie. Studier i samisk religionshistoria//​. Östersund.
 **Paulaharju,​ Samuli** 1932. //Seitoja ja seidan palvontaa//​. Helsinki. **Paulaharju,​ Samuli** 1932. //Seitoja ja seidan palvontaa//​. Helsinki.
 +**Rydving, Håkan** 2004. //The End of Drum-Time: Religious Change Among the Lule Saami, 1670s-1740s.//​ Historia Religionum, No 12. Uppsala.
 **Tolonen, Siiri** 2013. //​Uhraamisen sijoittuminen seidoilla. Geokemiallisia ja -fysikaalisia havaintoja ja tilallista tulkintaa Enontekiön Näkkälän,​ Utsjoen Sieiddakeädgin,​ Muonion Kirkkopahdan ja Muonion Porvinniemen seitakohteilla//​. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, arkeologia. ​ **Tolonen, Siiri** 2013. //​Uhraamisen sijoittuminen seidoilla. Geokemiallisia ja -fysikaalisia havaintoja ja tilallista tulkintaa Enontekiön Näkkälän,​ Utsjoen Sieiddakeädgin,​ Muonion Kirkkopahdan ja Muonion Porvinniemen seitakohteilla//​. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, arkeologia. ​
 +**Virdi Kroik, Åsa** 2001. //Fordom då alla djur kunde tala - samisk tro i förändring//​. Rosima, ​ Stockholm. ​
 +**Virdi Kroik, Åsa** 2005. //Efter förfädernas sed : om samisk religion//. Boska, Stockholm. ​
 +
  
  
wiki/seita.1491234156.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2017/04/03 18:42 / Helena Ranta