Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Tämä sivu on vain luettavissa. Voit katsoa sen lähdekoodia, mutta et muuttaa sitä. Kysy ylläpitäjältä jos pidät tätä estoa virheellisenä.
{{tag> wiki:luokka:hautaaminen wiki:luokka:esihistorialliset_haudat}}

====== Tarha ======

{{:wiki:d21293.jpg?450|}}

===== Määritelmä =====
Tarhat ovat suorakaiteen muotoisia, suurista kivistä tai laattakivimuurista alkuperäiselle maanpinnalle muodostettuja kivirakenteita.
===== Kuvaus =====

Pääasiassa roomalaisaikaan ajoittuvat tarha- eli kivirivirakenteet ovat suorakaiteen muotoisia hautalatomuksia. Tarhat on muodostettu suurista kivistä tai laattakivimuurista, ja ne ovat kooltaan yleensä noin 2–3 metriä pitkiä ja 1–2 metriä leveitä. Tarhat on täytetty kivillä, myös ulkopuolelta peittäen, jolloin rakenne muistuttaa kiveystä tai matalaa röykkiötä. Näin ne ovat luokiteltavissa myös sisärakenteiksi. Tarhat voivat olla yksittäisiä tai muodostaa tarhaketjun, jossa kehän yksi sivu on viereisen tarhan kanssa yhteinen. Tarhoihin vainajat haudattiin etenkin vanhemmalla roomalaisajalla polttamatta, mutta nuorempiin yksittäistarhoihin tehtiin myös polttohautauksia. Yhdessä tarhassa on yleensä 1–2 hautausta. Nuoremmissa yksittäistarhoissa voi suorakaidelatomus muodostaa päärakenteen ts. sisäpuolinen kiveys on tällöin ohut ja matala. Ne voivat olla myös kooltaan suurempia: pituus vaihtelee 6–8 metrin ja leveys 5–6 metrin rajoissa.((Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 202, 205–207, 229; Hiekkanen 2010: 289; Raninen ja Wessman 2015: 239–240, 245)) Tunnettuja tarhoja sisältäneitä kalmistoja ovat mm. Karjaan Kroggårdsmalmen, Nakkilan Penttala ja Rajakalmisto sekä Piikkiön Rungon Koskenhaka.

Tarhojen suunniksi on mainittu pohjoinen-etelä, jolloin tarharivit pitenivät itä-länsisuunnassa.  Yksittäisistä tarhoista voidaan mainita esim. Sauvon Korvalan luode-kaakkosuuntaiset rakenteet. Tarhojen sijoitteluun on vaikuttanut myös topografia: Piikkiön Rungon Koskenhaassa tarhat on sijoitettu mäen tai harjanteen pituussuuntaan. Tällöin tarhat ovat poikittaissuunnassa harjanteeseen nähden.((Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 205; Schaumann-Lönnqvist 2006; Raninen & Wessman 2015: 239)) Vainajat on tavallisimmin laskettu maapohjalle, mutta tunnetaan myös kaksi tarhaa Porista ja yksi Paimiosta, joissa oli laattakivilattia sekä joitakin tapauksia, joissa vainaja on laskettu matalaan kuoppaan. Monissa tarhahautauksissa on paljon hauta-antimia, mutta tunnetaan myös löydöttömiä tarharakenteita.((Salo 1984: 205; Asplund 2008: 104–105; Raninen & Wessman 2015: 239))

Tarharakenteiden yhteydessä on usein myös muunlaisia kivirakenteita, ja tarhoja sisältyy erityyppisiin kalmistoihin. Piikkiön Koskenhaassa liittyy tarhoihin maantasaista kiveystä ja pyöreä hautaröykkiö. Ensin mainittua on myös Nakkilan Penttalassa ja hautaröykkiö löytyy myös Laitilan Savemäeltä. Tarhamaisia kivikehiä sisältänyt Sauvon Korvala on esimerkki kalmistosta, jossa tarhamaiset rakenteet esiintyvät yhdessä paasiarkkujen kanssa.((Kivikoski 1966: 46; Salo 1984: 206; Schaumann-Lönnqvist 2006))

===== Historia ja käyttö =====
Karkeasti jakaen tarhaketjut ovat vanhempi muoto, ajoittuen pääasiassa vanhempaan roomalaisaikaan ja yksittäistarhat nuorempia ts. nuoremmalta roomalaisajalta ja 400-luvulta. Viimeksi mainittuja on Karjaan- Tenholan-Uskelan-Perniön seuduilta. Joitakin yksittäisiä tarhoja tunnetaan tosin jo vanhemman roomalaisajan puolelta. On myös esitetty, että tarharakenteita olisi meillä jo esiroomalaisella ajalla, kuten Virossakin uusien ajoitusten mukaan.((Kivikoski 1966: 46; Salo 1984: 229; Asplund 2008: 103; Hiekkanen 2010: 292; Raninen & Wessman 2015: 245))

Tarhojen ja niistä löytyneiden esineiden yhteydessä tuodaan esiin yhteydet Itä-Baltiaan. Tarhakalmistoja esiintyykin yleisesti Virossa ja Pohjois-Latviassa. Suomen roomalaisaikaiset tarhakalmistot ovat kuitenkin selvästi pienempiä kuin samanaikaiset Viron suuret tarhakalmistot. Suomen tarhat muistuttavatkin enemmän Viron varhaisempia, esiroomalaisen ajan tarharakenteita. ((Kivikoski 1966, 44; Raninen & Wessman 2015: 238–240))

===== Ajoitus =====

Pääsääntöisesti roomalaisaika 0–400 jaa. Mahdollisesti tarharakenteita on jo esiroomalaisella ajalla ja toisaalta joitakin yksittäistarhoja on vielä 400-luvullakin.

===== Levintä =====
Tarharakenteita tunnetaan Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta, Satakunnasta ja Pohjanmaalta.


===== Suojelustatus =====

Esihistorialliset haudat ja kalmistot ovat muinaismuistolain suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä.

===== Lähteet =====

**Asplund, Henrik** 2008. //Kymittæ. Sites, centrality and long-term settlement change in the Kemiönsaari region in SW Finland//. Turun yliopiston julkaisuja. Annales universitatis Turkuensis. Sarja-ser. B. Humaniora. Osa Tom. 312. Turku.
**Hiekkanen, Markus** 2010. Burial Practices in Finland from Bronze Age to the Early Middle Ages. Nilsson, Bertil (red.), //Från hedniskt till kristet. Förändringar i begravningsbruk och gravskick I Skandinavien c:a 800–1200//. Sällskapet Runica et Mediævalia. Stockholm: 271–379.
**Kivikoski, Ella** 1966. //Suomen kiinteät muinaisjäännökset//. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Tietolipas 43. Helsinki.
**Raninen, Sami & Wessman, Anna** 2015. Rautakausi. Haggrén, Georg, Halinen, Petri, Lavento, Mika, Raninen, Sami & Wessman, Anna: //Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle//. Gaudeamus: 213–365.
**Salo, Unto** 1984. Pronssikausi ja rautakauden alku. //Suomen historia 1//. Espoo: 98–249.
**Schaumann-Lönnqvist, Marianne** 2006. The Early Iron Age cemetery at Korvala in Sauvo. Schadla-Hall, Tim (ed.), Finland And Tallinn. Report and Proceedings of the 151st Summer Meeting of the Royal Archaeological Institute in 2005. Supplement to the //Archaeological Journal// volume 162 for 2005: 49–53.

===== Muu kirjallisuus =====

===== Viitteet =====
~~DISCUSSION~~
Arkeologisen kulttuuriperinnön opas

Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut

Sivutyökalut
