Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


wiki:tarhahauta

Erot

Tämä näyttää erot valitun ja nykyisen version kesken tästä sivusta.

Linkki vertailunäkymään

Seuraava revisio
Edellinen revisio
wiki:tarhahauta [2018/10/22 17:13]
Helena Ranta luotu
wiki:tarhahauta [2022/09/29 22:02] (nykyinen)
Helena Ranta
Rivi 6: Rivi 6:
  
 ===== Määritelmä ===== ===== Määritelmä =====
-Suorakaiteen muotoinen, suurista kivistä tai laattakivimuurista alkuperäiselle maanpinnalle tehty   ​kivirakenne+ 
 +hautausta ympäröivästä kivirivistä muodostuva hautalatomus
 ===== Kuvaus ===== ===== Kuvaus =====
  
-Pääasiassa roomalaisaikaan ajoittuvat tarha- eli kivirivirakenteet ovat suorakaiteen muotoisia hautalatomuksia. Tarhat koostuvat kivistä tai laattakivimuurista,​ ja ne ovat yleensä ​noin 2–3 metriä pitkiä ja 1–2 metriä leveitä. Tarhat on useimmiten täytetty kivillä, myös ulkopuolelta peittäen, jolloin rakenne muistuttaa kiveystä tai matalaa röykkiötä. Näin ne ovat luokiteltavissa myös sisärakenteiksi. Tarhat voivat olla yksittäisiä tai muodostaa tarhaketjun,​ jossa kehän yksi sivu on viereisen tarhan kanssa yhteinen. Tarhoihin vainajat haudattiin etenkin vanhemmalla roomalaisajalla polttamatta,​ mutta nuorempiin yksittäistarhoihin tehtiin myös polttohautauksia. Yhdessä tarhassa on yleensä 1–2 hautausta. Nuoremmissa yksittäistarhoissa voi suorakaidelatomus muodostaa päärakenteen ts. sisäpuolinen kiveys on tällöin ohut ja matala. Ne voivat olla myös kooltaan suurempia: pituus vaihtelee 6–8 metrin ja leveys 5–6 metrin rajoissa.((Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 202, 205–207, 229; Hiekkanen 2010: 289; Raninen ja Wessman 2015: 239–240, 245)) Tunnettuja tarhoja sisältäneitä kalmistoja ovat mm. Karjaan Kroggårdsmalmen,​ Nakkilan Penttala ja Rajakalmisto sekä Piikkiön Rungon Koskenhaka.+Pääasiassa roomalaisaikaan ajoittuvat tarha- eli kivirivirakenteet ovat suorakaiteen muotoisia hautalatomuksia. Tarhat koostuvat kivistä tai laattakivimuurista,​ ja ne ovat yleensä 2–3 metriä pitkiä ja 1–2 metriä leveitä. Tarhat on useimmiten täytetty kivillä, myös ulkopuolelta peittäen, jolloin rakenne muistuttaa kiveystä tai matalaa röykkiötä. Näin ne ovat luokiteltavissa myös sisärakenteiksi. Tarhat voivat olla yksittäisiä tai muodostaa tarhaketjun,​ jossa kehän yksi sivu on viereisen tarhan kanssa yhteinen. Tarhoihin vainajat haudattiin etenkin vanhemmalla roomalaisajalla polttamatta,​ mutta nuorempiin yksittäistarhoihin tehtiin myös polttohautauksia. Yhdessä tarhassa on yleensä 1–2 hautausta. Nuoremmissa yksittäistarhoissa voi suorakaidelatomus muodostaa päärakenteen ts. sisäpuolinen kiveys on tällöin ohut ja matala. Ne voivat olla myös kooltaan suurempia: pituus vaihtelee 6–8 metrin ja leveys 5–6 metrin rajoissa.((Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 202, 205–207, 229; Hiekkanen 2010: 289; Raninen ja Wessman 2015: 239–240, 245)) Tunnettuja tarhoja sisältäneitä kalmistoja ovat mm. Karjaan Kroggårdsmalmen,​ Nakkilan Penttala ja Rajakalmisto sekä Piikkiön Rungon Koskenhaka.
  
 Tarhojen suunniksi on mainittu pohjoinen-etelä,​ jolloin tarharivit pitenivät itä-länsisuunnassa. ​ Yksittäisistä tarhoista voidaan mainita esim. Sauvon Korvalan luode-kaakkosuuntaiset rakenteet. Tarhojen sijoitteluun on vaikuttanut myös topografia: Piikkiön Rungon Koskenhaassa tarhat on sijoitettu mäen tai harjanteen pituussuuntaan. Tällöin tarhat ovat poikittaissuunnassa harjanteeseen nähden.((Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 205; Schaumann-Lönnqvist 2006; Raninen & Wessman 2015: 239)) Vainajat on tavallisimmin laskettu maapohjalle,​ mutta esimerkiksi Porista ja Paimiosta on löydetty tarhoja, joissa oli laattakivilattia. Tiedetään myös joitakin tapauksia, joissa vainaja on laskettu matalaan kuoppaan. Monissa tarhahautauksissa on paljon hauta-antimia,​ mutta tunnetaan myös löydöttömiä tarharakenteita.((Salo 1984: 205; Asplund 2008: 104–105; Raninen & Wessman 2015: 239)) Tarhojen suunniksi on mainittu pohjoinen-etelä,​ jolloin tarharivit pitenivät itä-länsisuunnassa. ​ Yksittäisistä tarhoista voidaan mainita esim. Sauvon Korvalan luode-kaakkosuuntaiset rakenteet. Tarhojen sijoitteluun on vaikuttanut myös topografia: Piikkiön Rungon Koskenhaassa tarhat on sijoitettu mäen tai harjanteen pituussuuntaan. Tällöin tarhat ovat poikittaissuunnassa harjanteeseen nähden.((Kivikoski 1966: 44–46; Salo 1984: 205; Schaumann-Lönnqvist 2006; Raninen & Wessman 2015: 239)) Vainajat on tavallisimmin laskettu maapohjalle,​ mutta esimerkiksi Porista ja Paimiosta on löydetty tarhoja, joissa oli laattakivilattia. Tiedetään myös joitakin tapauksia, joissa vainaja on laskettu matalaan kuoppaan. Monissa tarhahautauksissa on paljon hauta-antimia,​ mutta tunnetaan myös löydöttömiä tarharakenteita.((Salo 1984: 205; Asplund 2008: 104–105; Raninen & Wessman 2015: 239))
wiki/tarhahauta.1540217622.txt.gz · Viimeksi muutettu: 2018/10/22 17:13 / Helena Ranta